“Latautunut suhde” pakottaa Suomen Moskovan-suurlähettilään tasapainoilemaan julkisuudessa – Tutkija: kommunikointi äärimmäisen varovaista

Suomen väistyvä Moskovan-suurlähettiläs puhui venäläiselle, mutta ei suomalaiselle medialle.

suurlähettiläät
Suurlähettiläs Mikko Hautala kättelee presidentti Vladimir Putinin kanssa.
Suurlähettiläs Mikko Hautala aloitti kautensa Moskovassa vuonna 2016. Kuvassa hän luovuttaa valtuuskirjeen presidentti Vladimir Putinille. Taustalla seremoniaa seuraa Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov.Michael Klimentyev / EPA

MoskovaKorkean muurin takana sijaitsevassa Suomen Moskovan-suurlähetystössä on historian saatossa tehty töitä suuren paineen alla.

Samassa valkoisessa arvorakennuksessa talvisodan jälkeen työskennellyt suurlähettiläs Juho Kusti Paasikivi kuvaili aikanaan pestiä Suomen raskaimmaksi, presidentin tehtävä mukaan luettuna.

Paasikivi on toiminut esikuvana seuraajilleen tähän päivään saakka.

Myös nykyinen suurlähettiläs, Moskovassa kauttaan lopettava Mikko Hautala on kertonut arvostavansa suuresti Paasikiveä.

Paasikiven linjaa määrittää ennen kaikkea se, että Venäjä näyttäytyy aina Suomelle mahdollisena uhkana. Toisaalta saman ajattelun mukaan kaikkia konfliktitilanteita maiden välillä tulee välttää. Tämä pyrkimys on näkynyt myös Hautalan neljän suurlähettiläsvuoden aikana.

Julkisten ristiriitojen välttäminen kuuluu lähtökohtaisesti diplomaattien toimenkuvaan. Venäjällä, jos jossain tämä korostuu.

Tässä artikkelissa tarkastelemme Moskovan-suurlähettilään toimintaa julkisuudessa.

Julkisuudessa esiinnytään “äärimmäisen varovasti”

Suomalaisten diplomaattien toiminta venäläisessä julkisuudessa on perinteisesti varsin varovaista verrattuna moniin muihin länsimaihin.

Esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksiä nostetaan esiin vain harvoin, eikä Venäjän demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä juuri kommentoida. Samanlaista pidättyväisyyttä näkyy Mikko Hautalan venäläismedialle antamissa kahdessa jäähyväishaastattelussa.

Suomen Moskovan-suurlähettiläs Mikko Hautala Suomen suurlähetystössä Moskovassa 25. marraskuuta 2019.
Suurlähettiläs Mikko Hautala kuvattuna Moskovan suurlähetystössä marraskuussa 2019.Jussi Nukari / Lehtikuva

Taloussanomalehti Kommersant julkaisi heinäkuun alussa (siirryt toiseen palveluun) pitkän kysymys–vastaus-muotoisen haastattelun Suomen suurlähettiläästä. Seuraavalla viikolla Hautala esiintyi tunnin mittaisessa haastattelussa (siirryt toiseen palveluun) Eho Moskvy -radiokanavalla, joka tunnetaan Kremlistä riippumattomana venäläismediana.

Hautalan haastatteluissa esittämiä ajatuksia siteerattiin laajasti maan muissa viestimissä.

Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi luonnehtii Hautalan kommunikointia haastatteluissa ”äärimmäisen varovaiseksi”. Hän arvelee, että varovaisuuden taustalla saattaa olla Venäjän hallinnon kiristynyt ote.

Venäjä on alkanut yhä herkemmin nostaa esille ulkomaista toimintaa, jonka se katsoo maan sisäisiin asioihin puuttumiseksi. Pynnöniemi viittaa esimerkiksi Venäjän parlamentissa toimivaan, ulkomaiden vaikutusyrityksiä tutkivaan valiokuntaan, joka laatii asiasta säännöllisesti raportteja.

– Kyse on siitä, että kaikki paha tulee ulkoapäin ja ulkomaat lietsovat Venäjälle levottomuuksia, Helsingin yliopistolle ja Maanpuolustuskorkeakoululle työskentelevä tutkija selittää.

Katri Pynnöniemi ja Hannu Himanen
Tutkija Katri Pynnöniemi ja ex-diplomaatti Hannu Himanen vieraina Ylen studiolla vuonna 2017.Yle

Moskovassa aiemmin palvellut emeritussuurlähettiläs Hannu Himanen kutsuu Venäjää yhdeksi vaativimmista ja hankalimmista asemamaista diplomaateille.

Eläkkeelle siirtyneen Himasen mukaan Vladimir Putinin nousu presidentiksi vuonna 2000 päätti lyhyen ajanjakson, jolloin venäläiset saattoivat puhua vapaasti julkisuudessa. Nyky-Venäjällä on palattu tilanteeseen, jossa tiedonvälitys on pitkälti valtion hallinnassa ja maassa seurataan tarkkaan mediassa esitettyjä ulostuloja.

– Venäläinen julkisuus ja maan viranomaiset ovat monella tapaa herkkiä sen suhteen, miten suurlähettiläät kommentoivat Venäjän asioita, Himanen sanoo.

Historian tulkinta herättää kysymyksiä

Suomalaisdiplomaattien haastatteluissa venäläisessä mediassa toistuvat vakioaiheina viisumit ja matkailu. Viime vuosina paljon huomiota on saanut myös suomalaisten Venäjällä markkinoima osaaminen jätehuollon alalla.

Näitä aiheita käsiteltiin myös heinäkuussa julkaistuissa suurlähettiläs Hautalan haastatteluissa.

Apulaisprofessori Pynnöniemen mukaan Hautalan esiintymisessä tulee esille korostetusti se, kuinka virallinen Suomi puhuu Venäjän mediassa: Huomio kohdistetaan myönteisen Suomi-kuvan luomiseen ja taloudelliseen yhteistyöhön samalla, kun Kremlille epämieluisaksi koetuista asioista pyritään vaikenemaan.

Tällä kertaa suurlähettiläältä kysyttiin myös tarkasti Suomen suhtautumisesta venäläiseen historiantulkintaan. Venäjän hallinto on viime aikoina korostanut yhtenäisen historiantulkinnan tärkeyttä niin 75 vuotta sitten päättyneen maailmansodan kuin perustuslakiuudistuksen yhteydessä.

Tutkija Pynnöniemi kiinnittää huomiota siihen, kuinka suurlähettiläs Hautala kommentoi presidentti Putinin esseetä. Pitkä historiateksti julkaistiin kesäkuussa (siirryt toiseen palveluun) englanninkielisessä The National Interest -julkaisussa.

Putin ruotii kirjoituksessaan toiseen maailmansotaan johtaneita syitä ja vierittää Neuvostoliitolta vastuuta sodan alkamisesta. Hän esimerkiksi väittää Baltian maiden liittyneen Neuvostoliittoon demokraattisesti, eikä mainitse lainkaan talvisotaa.

Kysyttäessä esseestä Hautala sanoo suoraan, ettei hän voi asemansa vuoksi julkisesti kiistellä Putinin kanssa. Toisaalta hän nostaa esiin Suomen tukeman periaatteen, jonka mukaan historian tulkinta tulee jättää kansainväliselle tutkijayhteisölle.

– Tulkitsen artikkelia siten kuten Putin kirjoittaakin: Hän ei pyri tuomitsemaan, vaan kutsuu kaikkia [tutkijoita] asian ääreen. Se on minusta hyvä asia, jota jo toteutamme, Hautala lopettaa radio Eho Moskvyn haastattelussa monipolvisen keskustelun Venäjän historiantulkinnasta.

Pynnöniemi ei ymmärrä, miksi Suomen suurlähettiläs viittaa Putinin esseeseen myönteisessä mielessä. Jos Putin noudattaisi omaa sanomaansa, hän ei olisi alkuunkaan kirjoittanut koko tekstiä.

Lännessä kirjoitus on nähty yleisesti yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka Venäjä käyttää historiaa politiikan välineenä.

Lue siitä, kuinka Venäjä tutkii kansanmurhana suomalaisten toimia Karjalassa jatkosodan aikana.

Suomalaismedia ei haastatellut suurlähettilästä

Toisin kuin edeltäjänsä suurlähettiläs Mikko Hautala ei antanut suomalaiselle medialle yhtään haastattelua koko neljä vuotta kestäneen kautensa aikana.

Emeritussuurlähettiläs Hannu Himanen ei halua arvioida seuraajansa työtä.

Hän tunnistaa kuitenkin sen, että erilaisilla yleisöillä voi olla lähettilästä kohtaan erilaisia odotuksia. Suomalainen media voi vaatia diplomaatin julkisissa esiintymisissä kriittisempää otetta, mitä tämä haluaa viestittää asemamaansa kansalaisille.

– Suomen ja Venäjän välinen suhde on latautunut ja siinä on hyvin paljon sellaisia taustatekijöitä, joita ei ole helppo avata nopeissa julkisuustilanteissa, Himanen sanoo.

Tästä voit lukea suurlähettiläs Hannu Himasen Ylelle antaman lähtöhaastettelun vuodelta 2016.

Mies istuu tuolissa.
Suomen aiempi suurlähettiläs Hannu Himanen kuvattuna työhuoneessaan Moskovan-suurlähetystössä vuonna 2016. Denis Sinjakov / Yle

Toisaalta rajanveto vain suomalaiselle yleisölle tarkoitetulle haastattelulle on käytännössä mahdotonta, sillä suomen- ja ruotsinkielisiä mediasisältöjä käännetään säännöllisesti venäjäksi.

Tunnetuin toimija on valtio-omisteisen Rossija segodnja -mediayhtiön InoSMI-sivusto. (siirryt toiseen palveluun) Se kääntää päivittäin kymmeniä kokonaisia lehtiartikkeleita ympäri maailmaa ilman asianomaisten suostumusta. Sieltä käännökset leviävät usein muualle Venäjän mediaan.

Diplomatia on “jokapäiväistä lapiointia”

Suomen ulkoministeriön valtiosihteeri ja aiemmin itsekin Moskovan-suurlähettiläänä toiminut Matti Anttonen korostaa suhteiden hoidossa käytännönläheisyyttä.

– Suomen toimintaa kuvaa lapioidaan joka päivä -ajattelu. Se on perusrealismia, hän sanoo.

Anttosen mukaan Suomen ei pidä olla oppimestari Venäjälle. Abstraktien asioiden sijaan on syytä keskittyä konkretiaan, joista esimerkkinä valtiosihteeri mainitsee Pietariin kulkevan Allegro-junayhteyden avaamisen.

Suomen Moskovan-suurlähetystö
Suomen suurlähestystö Moskovassa on toiminut nykyisessä rakennuksessaan vuodesta 1938 saakka.Grigori Vorobjov / Yle

Julkisuudessa toimimisen Anttonen näkee vain yhtenä keinona halutun päämäärän saavuttamiseksi.

– Tavoitteemme on saada asiat hoidettua, eikä saada Suomi näyttämään joltain, valtiosihteeri Matti Anttonen kertoo Ylelle puhelimessa kysyttäessä, onko Suomen linja olla nostamatta julkisuuteen Kremlille kipeitä asioita.

Lue tästä Ylen analyysi siitä, kuinka Putin arvostaa Niinistön tapaa olla kritisoimatta Venäjää julkisesti.

Suurlähettilään avoimuus ja valmius julkiseen kommentoitiin riippuvat myös paljon diplomaatin persoonasta. Suomen Washingtonin-suurlähettilääksi siirtyvän Mikko Hautalan tilalle Moskovaan saapuu Venäjä-asiantuntija Antti Helanterä.

Syyskuun alusta työnsä suurlähettiläänä aloittava Helanterä tunnetaan myös tietokirjailijana. Hänen tutkija Veli-Pekka Tynkkysen kanssa kirjoittama kirja voitti ilmestymisvuonnaan 2003 Tieto-Finlandia-palkinnon.

Myös Helanterä arvostanee Paasikiven realismiin pohjautuvaa ajattelua.

Ainakin siihen viittaa palkitun tietokirjan nimi Maantieteelle Venäjä ei voi mitään, jonka tuleva suurlähettiläs ideoi mukaillen Paasikiven kuuluisaa lausahdusta.