1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ilosaarirock

Ilosaarirockin Petri Varis tietää, miksi kesä ilman festareita ottaa niin lujille – katso kuvat: festarihumu vastaan tämän kesän todellisuus

Tänä kesänä juhlat jäävät juhlimatta, mutta ensi vuonna Ilosaarirock täyttää 50 vuotta.

Ilosaarirock
Mies katsoo kohti kameraa  Joensuun laululava taustalla
Ilosaarirockin vastaava tuottaja Petri Varis miettii työkseen, mitä ihmiset festareilta hakevat.Ari Tauslahti/Yle

Tuossa tanssisi onnellinen ihmismeri musiikin tahtiin. Tuolla toisessa suunnassa festarikansaa vaeltaisi kohti uimarantaa. Taempana istuskelisi porukkaa nurmikolla.

Mutta ei nyt. Joensuun Laulurinteellä ei tänä viikonloppuna vietetä Ilosaarirockia. Autiolla hiekkakentällä ei näy yhtään ihmistä. Päälavan paikalla on tyhjät betoniportaat.

Miksi kesä ilman festareita tuntuukin näin ankealta? Asiaa täytyy kysyä ammattilaiselta.

– Festarit ovat irtiotto arjen kahleista. Ne ovat väärän kuninkaan päiviä, jolloin on lupa vapautua, sanoo Ilosaarirockin vastaava tuottaja Petri Varis.

Yleisöä Zara Larssonin keikalla Ilosaarirock-festivaaleilla.
Joensuun laululavan hiekkakenttä
Yleisöä Zara Larssonin keikalla Ilosaarirockissa vuonna 2018. Tänä vuonna kenttä jää tyhjäksi. Kuvat: Matti Myller ja Ari Tauslahti / Yle

Haussa: vapaus ja riemu

Varis tietää, mistä puhuu. Nykyisin hän miettii työkseen, miten tarjota ihmisille elämyksiä Ilosaarirockissa. Henkilökohtaisessa elämässä takana on nuoruus, johon festarit ovat kuuluneet kymmenkesäisestä saakka, ensin festarivieraana, sitten myös muusikkona lavalla.

Ilosaarirockissa Varis oli vuosikausia erilaisissa vapaaehtoishommissa. Aikuisena hän on tehnyt koko työuransa Ilosaarirockia järjestävän Joensuun Popmuusikoiden leivissä.

– Olemme poppareissa ensimmäinen sukupolvi, joille festareiden järjestäminen on ihan oikea työura eikä välivaihe. Se on hyvä asia, kunhan ei unohdu se ydin, miksi tätä tehdään, Varis sanoo.

Hänelle ydin on siinä tunteessa, joka hullaannutti alakoululaisen pojan joskus 1990-luvun alussa. Varis oli päässyt vanhempiensa mukana ensimmäistä kertaa Ilosaarirockiin. Porttien sisäpuolella avautui uusi maailma.

Illan päätteeksi poika istui aidan päällä ja hoilasi tuhansien ihmisten kuorossa Leevi And The Leavingsin Pohjois-Karjalaa. Lavalla soitti Ismo ja Ilkka Alangon sivuprojekti Sössölandian kultakurkut.

Ensimmäistä festarimuistoa seurasivat teini-iän järisyttävät elämykset lempibändien keikoilla.

– Siinä iässä asiat koetaan väkevästi. Moni haluaa aikuisena hetkeksi samaan vapauteen ja riemuun. Se on yksi syy palata festareille vuosi toisensa jälkeen, Varis pohtii.

Ilosaarirockin päälava
Mies katsoo kaukaisuuteen  Joensuun laululavan rappusilta
Ilosaarirockin päälava artistin näkökulmasta katsottuna. Kuvat: Arttu Kokkonen / Ilosaarirock, Ari Tauslahti / Yle

Naku-uinnin protokolla jäi täyttämättä

Kun yleisötutkimuksessa Ilosaarirockin kävijöiltä kysytään, mikä festareilla on tärkeintä, musiikki ja bändit mainitaan vasta sijalla neljä. Tärkeintä ovat yhteisölliset elämykset, ystävät ja kohtaamiset.

Sen vuoksi Ilosaarirockin väki miettii bändikartan lisäksi tarkkaan sitä, millä saataisiin rakennettua festareille hyväntuulista hulluttelua ja irtiottojen mahdollisuuksia.

Pari vuotta sitten Ilosaarirockissa järjestettiin naku-uinnin MM-yritys. Järjestäjät käyttivät runsaasti rahaa ja tolkuttomasti työaikaa siihen, että festarialueen uimarannalle saatiin alkuiltapäivästä 800 alastonta uimaria virallisen valvonnan alla.

Guinnessin maailmanennätystä varten tapahtuma täytyi dokumentoida tarkasti kuvien ja videoiden avulla. Tunnelma oli riemukas, kun ennätys näytti rikkoutuvan täpärästi. Uutinen levisi ympäri maailmaa, ja festariyleisö sai elämyksensä.

– Tempaus onnistui, vaikka puoli vuotta myöhemmin Guinnessin organisaatiolta tuli ilmoitus, ettei ennätystä voida hyväksyä: vedessä oli kyllä riittävästi ihmisiä maailmanennätykseen, mutta neljä heistä oli poistunut vedestä liian aikaisin Guinnessin naku-uintiprotokollan mukaan, Varis kertoo.

Naku-uimareita Ilosaarirockissa osallistumassa maailmanennätysyritykseen.
Mies kahlaa vedessä
Vuonna 2018 Ilosaarirockissa yritettiin naku-uinnin maailmanennätystä. Nyt uimaranta näyttää toisenlaiselta. Kuvat: Matti Myller ja Ari Tauslahti / Yle

Vain Ilosaarirock ja Pori Jazz enää yhdistysten käsissä

Festariala on muuttunut merkittävästi Petri Variksen työuran aikana. Valtaosan Suomen festareista järjestävät nyt kansainväliset tai kotimaiset alan suurtoimijat. Festareista on tullut bisnestä. Ainoastaan Ilosaarirock ja Pori Jazz ovat enää voittoa tavoittelemattomien yhdistysten käsissä.

– Tästä haluamme pitää kiinni. Kun festari menestyy, pystymme jakamaan hyvää lähialueelle, Petri Varis sanoo.

Ilosaarirockin tuotoista on jaettu yli 300 000 euroa paikallisille bändeille, artisteille ja tapahtumille. Festivaali käyttää paljon paikallisia alihankkijoita.

Joensuun Popmuusikoiden laskelmien mukaan Ilosaarirockin taloudellinen vaikutus Joensuun seudulle on yli 14 miljoonaa euroa. Rokittomasta kesästä kärsii koko kaupunki ja sen yrittäjät.

Ilosaarirockin ydinporukalle oli selvää jo pian koronaepidemian puhkeamisen jälkeen, ettei tapahtumaa voida tänä vuonna järjestää. Vaikeinta oli kertoa päätöksestä joukolle, joka on vuosi toisensa jälkeen mukana tekemässä rokkia.

Pettymys oli suuri.

Ilosaarirockilla on paljon vastuuhenkilöitä, jotka käyttävät esimerkiksi kesälomansa tapahtuman järjestämiseen. Työtä tehdään intohimolla.

Pari vuotta sitten vietiin läpi uudistus, jonka myötä kaikille tapahtumassa ison vastuualueen hoitaville maksetaan työstään palkkaa. Osa pitkän linjan vapaaehtoisista ei olisi halunnut ottaa sitä vastaan.

– Meillä käytiin erikoiset keskustelut: työnantaja tarjoaa rahaa, mutta työntekijä haluaisi kieltäytyä. Haluamme kuitenkin hoitaa asiat reilusti, joten työstä kuuluu saada palkkaa, Varis sanoo.

Ilosaarirockin yleisöä
Mies Joensuun laululavan edessä käsi kohotettuna ilmaan
Fiiliksen saa vain oikealla keikalla ja yleisön keskellä. Kuvat: Jami Ivanoff / AOP ja Ari Tauslahti / Yle

Ei nostalgialle

Ilosaarirock täyttää ensi kesänä 50 vuotta ja vastaava tuottaja Petri Varis juhlii nelikymppisiään. Molemmille keski-ikäisille samat asiat ovat tärkeitä: menneeseen ja nostalgiaan ei pidä jäädä kiinni. Katse on pidettävä tässä päivässä ja tulevaisuudessa.

Varis kertoo, ettei ensi vuonna ole luvassa historiikkia tai nostalgiafestaria. Tasavuosia halutaan juhlistaa ennen kaikkea laadukkaalla ja aikaansa seuraavalla ohjelmalla.

Omassa työssään hän miettii edelleen usein festarielämyksen ydintä.

– Jos haluaa tarjota ihmisille intohimoisia asioita, oma intohimo täytyy säilyttää, Varis sanoo.

Se vahvistuu esimerkiksi niinä hetkinä, kun Ilosaarirockin ydinporukka kokoontuu festareiden lauantai-illan viimeisen esiintyjän aikaan lavan viereen kukkulalle. Ei niinkään katsomaan lavalle, vaan yleisöön, onnellisena kesäyössä vellovaan ihmismassaan.

Aiheesta voi keskustella 20.7.2020 klo 23 saakka.

Lue seuraavaksi