Taivaalle ilmestyi joukko laskuvarjohyppääjiä, jotka eivät avanneetkaan varjojaan – katso video: "Meillä on siivet"

Liitopuvussa hyppääminen on kokeneiden laskuvarjoharrastajien hittilaji.

Liitopukulento
Laskuvarjohyppääjät Pilvi Juvonen ja Faye Lawson esittelevät liitopukua Utin lentokentällä
Utissa toimivan Skydive Finland ry:n laskuvarjohyppääjät Pilvi Juvonen (vas.) ja Faye Lawson liitopuvuissaan.

Utin lentokentän yläpuolella Kouvolassa leijailee erikoinen näky. Kentälle on laskeutumassa lähes samanaikaisesti toistakymmentä laskovarjohyppääjää.

Utin tapauksessa laskuvarjot eivät sinänsä ole mikään erikoisuus, sillä kentällä toimii jäsenmäärältään Suomen suurin laskuvarjokerho.

Mutta tarkkasilmäisen huomio kiinnittyykin niihin hyppääjiin, joiden varjot eivät vielä ole auenneet.

Aivan kuin taivaalla lentelisi jättimäisiä liito-oravia.

Vertaus ei ole tuulesta temmattu, sillä hyppääjät ovat sonnustautuneet liitopukuihin. Niiden ansiosta hyppääjällä on käytössään siivet. Käsien ja vartalon välissä yhdet, ja vielä jalkojen välissä yksi siipi.

Laskuvarjohyppääjä Pilvi Juvonen Utin lentokentällä
Pilvi Juvonen on harrastanut laskuvarjohyppyä vuodesta 2004. Neljä vuotta aloittamisen jälkeen hän erikoistui liitopukuhyppäämiseen.Vesa Grekula / Yle

Puvun ansiosta laskuvarjohyppääjän vapaan pudotuksen kesto pitenee noin minuutista kahteen tai jopa kolmeen minuuttiin. 16 vuotta laskuvarjohyppäämistä harrastanut kouvolalainen Pilvi Juvonen muistaa vielä vuosienkin jälkeen ensimmäisen hyppynsä liitopuvussa.

– Silloin pääsin kokemaan oikeasti, miltä tuntuu lentää.

Lajin harrastajien mukaan ihmisen halu lentää on yksi syy siihen, miksi liitopukuhyppäämisen suosio on laskuvarjoharrastuksessa viime vuosina noussut.

Lintumies, siipipuku ja liitopuku

Nykymuotoinen liitopukuhyppääminen alkoi 2000-luvun alussa. Lajin kehittäjänä pidetään Jari Kuosmaa, jonka "siipipuvun" ansiosta miestä kutsutaan aika ajoin lintumieheksi.

Kuosman ja siipipuvun historiasta voit lukea tarkemmin tästä Ylen jutusta.

Lentämishalun lisäksi liitopukuhyppäämisen suosiota on lisännyt välineiden kehittyminen.

– Lajia on alunperin pidetty vaarallisena, mutta turvallisuus on kehittynyt koko ajan, sanoo laji- ja valmennuspäällikkö Jari Lehti Suomen ilmailuliitosta.

Lajin harrastajien tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta hyppääjien kouluttajanakin toimivalla Pilvi Juvosella on vahva tuntuma asiaan.

– Silloin kun siirryin liitohyppyihin vuonna 2008, meitä oli Utissa pari liitopukuhyppääjää ja muualla Suomessa eri kerhoissa yksittäisiä harrastajia. Nykyään Utissa yhteen liitopukutapahtumaan osallistuu noin 30 liitäjää.

Juvonen edustaa Utissa toimivaa Skydive Finland -kerhoa. Se on noin 800 jäsenellään Suomen suurin laskuvarjokerho. Aktiivisia hyppääjiä on noin sata.

"Aluksi oli vähän outo fiilis"

Liitopukuhyppääminen ei ole kenen tahansa laskuvarjohyppääjän laji. Kokemusta pitää olla vähintään 200 hyppyä, ja ensimmäinen kerta lennetään yhdessä kokeneen liitopukukouluttajan kanssa.

Uusia halukkaita yläilmoihin vaikuttaa riittävän alkeiskurssien kautta. Skydive Finlandin kursseilla on tyypillisesti ollut puolenkymmentä osallistujaa, mutta seuran tiedottajan Faye Lawsonin mukaan tänä kesänä yhdellä kurssilla on saattanut olla jopa yli kymmenen osallistujaa.

– Moni on kertonut miettineensä hyppäämistä pitkään. En tiedä sitten, olisiko koronakin vaikuttanut siihen, että nyt niitä unelmia täytyy alkaa toteuttaa, pohdiskelee Lawson.

Laskuvarjohyppääjä ja Skydive Finland -kerhon tiedottaja Faye Lawson Utin lentokentällä
Laskuvarjohyppääjä ja Skydive Finland -kerhon tiedottajan Faye Lawsonin mukaan kerhon alkeiskursseille Utissa on ollut tänä kesänä enemmän tulijoita kuin tavallisesti.Vesa Grekula / Yle

Itse hän hypännyt vuodesta 2011 lähtien. Kolmen vuoden harrastamisen jälkeen ykköslajiksi muotoutui, kuinka ollakaan, liitopukuhyppääminen.

Faye Lawsonille liitopuvussa lentäminen ei kuitenkaan heti ollut itsestään selvä ratkaisu. Kokemusta oli jo 400 hypyn verran, mutta lopullinen lajivalinta ratkesi vasta noin kymmenen liidon jälkeen.

– Aluksi oli vähän outo fiilis, että mitäs tässä nyt oikein tehdään. Mutta sitten se oli menoa, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

Mutta mitä ihmettä hyppääjällä on mielessä neljän kilometrin korkeudessa lentokoneessa, kun on aika levittää siivet ja hypätä liitoon?

Pilvi Juvosella on vastaus valmiina.

– Silloin vain keskitytään! Siinä ei pahemmin illan kauppareissun ostoslistoja mietitä, hän naurahtaa.