Vankilasta vapautuminen voi olla hengenvaarallista aikaa huumeriippuvaiselle – yliannosriski kasvaa, kun toleranssit laskevat vankeusaikana

Apulaisprofessori Solja Niemelän mukaan korvaushoito-ohjelmia aloitetaan vankiloissa yhä tarpeeseen nähden vähän.

Korvaushoitolääkkeet
kaksi vankia ulkoilee
Yksi yliannosriskiä laskeva keino olisi korvaushoidon aloittaminen vankeusaikana. Kuvituskuva.Jaani Lampinen / Yle

Vankila on usein paikka, joka ainakin hetkellisesti katkaisee vuosiakin jatkuneen päihdekierteen.

Yli puolella suomalaisvangeista on taustallaan päihteiden ongelmakäyttöä. Myös opioidiriippuvuus on vankipopulaatiossa huomattavasti yleisempi ongelma kuin ulkomaailmassa.

Pitkissä päihdekierteissä käyttöannokset ovat voineet kasvaa suuriksi. Vankeuden aikana käyttäjien toleranssit taas putoavat.

Siksi maailmalta saatu tutkimustieto on osoittanut, että etenkin ensimmäinen viikko vankeuden jälkeen on korkean yliannosriskin aikaa.

Jos ulkomaailmaan päästyään palaa takaisin samoihin käyttöannoksiin kuin ennen vankeutta, ei keho välttämättä kestä niitä enää.

Yksi yliannosriskiä laskeva keino olisi korvaushoidon aloittaminen vankeusaikana.

Turun yliopiston päihdelääketieteen apulaisprofessori Solja Niemelän mukaan opioidikorvaushoitoja aloitetaan vankiloissa kuitenkin yhä tarpeeseen nähden liian harvoin. Niemelä ja THL:n erikoisasiantuntija Sanna Rönkä käsittelivät aihetta Duodecim-lehden pääkirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun) alkuvuodesta.

Myös suomalaista tutkimusta aiheesta kaivataan enemmän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tekee uutta tutkimusta vankien terveydestä.

Korvaushoitoon liian vaikea päästä Suomessa?

Korvaushoidot Suomessa alkoivat laajemmassa mittakaavassa vasta noin 20 vuotta sitten 2000-luvun alussa, jolloin sosiaali- ja terveysministeriö antoi ensimmäisen asetuksensa korvaushoidosta.

Vuosituhannen taitteessa heroiiniongelma oli kasvanut Suomessakin. Afganistanin sota 2000-luvun alussa kuitenkin muovasi Euroopan heroiinimarkkinoita uuteen uskoon.

Talebanien noustua valtaan Afganistanissa oopiumunikon viljely väheni ja heroiinivirta Eurooppaan katkesi hetkeksi.

Buprenorfiinin salakuljetus Ranskasta lisääntyi, mutta heroiinin saatavuuden palattua normaaliin oli korvaushoito-opioidi buprenorfiinista tullut yleisesti käytetyin opioidi Suomessa.

Subutex ja suboxone paketteja korvaushoitopoliklinikalla
Buprenorfiini on Suomen yleisimmin käytetty opioidi. Subuxone-valmisteessa käytetään myös naloksonia, joka heikentää väärinkäyttöä. Arkistokuva.Antti Kolppo / Yle

Paremmin valmistenimellä Subutex tunnettava lääke on nyt se, joka aiheuttaa eniten huumekuolemia Suomessa.

Solja Niemelän mukaan hoidon mahdolliset saatavuusongelmat vankiloissa peilaavat yleisemmin koko maan tilannetta. Hänen mukaansa korvaushoitoon on aivan liian vaikea päästä. Arviolta vain joka kolmas opioidiongelmainen saa korvaushoitoa ja hoidon saatavuudessa on alueellista vaihtelua.

Yksi ongelma tulee myös siitä, että Suomessa korvaushoidossa on tullut eteen tilanne, jossa pitäisi taistella tulella tulta vastaan. Opioidikorvaushoitotutkimukset on tehty pääosin heroiiniriippuvaisilla, mutta Suomessa yleisin katuopioidi onkin buprenorfiini, joka on myös yleisin korvaushoitolääke.

Toinen yleinen korvaushoitolääke metadoni puolestaan pelottaa monet pois hoidon piiristä. 1930-luvulla kipulääkkeeksi kehitetty synteettinen opioidi otettiin opioidiriippuvuuden korvaushoitokäyttöön 1960-luvulla.

Osa buprenorfiiniriippuvaisista kokeee sen aiheuttavan enemmän haittavaikutuksia, jolloin kynnys hoidon aloittamiseen tulee korkeammaksi.

– Olen itse ymmärtänyt keskustelujen perusteella, että vankilapuolella on tähän asti oltu varovaisempia aloittamaan buprenorfiinikorvaushoitoja väärinkäyttöriskin takia, Niemelä kertoo.

Tilanne yliannoskuolemien suhteen on huonontunut 2010-luvulla. Huumekuolemista on tullut nuorten miesten toiseksi yleisin kuolinsyy ja vuonna 2018 huumeisiin kuoli useampi kuin koskaan aiemmin.

tutkintavankilan käytävä ja sellien ovia
Vankilan muurien sisältä voidaan tavoittaa opioidiriippuvaisia, joita ei muuten saataisi hoidon piiriin. Arkistokuva vuodelta 2019.Laura Hyyti / Yle

Korvaushoidon aloitukset vankilassa yleistyneet

Vankiterveydenhuollon päihdevastuulääkäri Esti Laaksosen mukaan vankeusaikana tehtyjen korvaushoidon aloitusten määrät ovat kuitenkin kasvava trendi.

Vuonna 2017 korvaushoidossa oli 98 vankia. Kaksi vuotta myöhemmin potilaiden määrä oli kasvanut noin 12 prosentilla, kun vuonna 2019 korvaushoitoa sai jo 120 vankia.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toiveesta vankiterveydenhuoltoon on perustettu korvaushoitoraati, joka on 10 kuukauden olemassaolonsa aikana ehtinyt arvioida noin 70 potilasta.

Uusia aloituksia on ollut jonkin verran. Laaksonen myöntää, että niitä voisi tehdä enemmänkin, jos lähetteitä ehdittäisiin käsittelemään nopeammin, ennen kuin vangit vapautuvat.

Jos opioidiriippuvainen päätyy vankilaan käyttörikoksen tai sakkovankeuden vuoksi, ovat tuomiot lyhyitä eikä hoitoa välttämättä ehditä aloittaa.

Korvaushoitoraati on kuitenkin nopeuttanut lähetteiden käsittelyä, kun kaikista vankiloista saadaan toimitettua lähetteet keskitetysti samaan paikkaan.

Suurimmalla osalla vanha korvaushoitolääke on vaihdettu buprenorfiinipohjaiseen Buvidal-injektioon, monesti myös metadonista.

– Potilaat haluavat itse injektiohoitoon. Siviilielämässä hoidon jatkaminenkin on helpompaa, kun ei tarvitse kuin hakea pistos kerran kuukaudessa, Laaksonen kertoo.

Noin kymmenelle potilaalle korvaushoitoa ei ole suostuttu aloittamaan. Hoitoa ei aloiteta vankilassa, jos esimerkiksi seulat eivät osoita opioidien käyttöä tai vierotushoitoyrityksiä ei ole tehty siviilissä.

Silloin riski on se, ettei potilaalla ole oikeasti opioidiriippuvuutta, vaan korvaushoidon lääkkeitä yritetään salakuljettaa vastaanotolta myytäväksi.

Buvidal-injektio.
Monet vankiterveydenhuollon potilaista ovat halunneet vaihtaa korvaushoitolääkkeensä Buvidaliin. Injektiona annettava lääke estää sen, ettei vankeihin kohdistu painetta jemmata ja salakuljettaa lääkkeitä pois vastaanotolta. Arkistokuva vuodelta 2020.Tiina Karppi / Yle

"Miljoonan taalan paikka"

Vankilasta voidaan tavoittaa apulaisprofessori Solja Niemelän mukaan se opioidiriippuvaisten ryhmä, joka ei yleensä siviilissä hakeutuisi hoitoon.

– Ilman aktiivista korvaushoidon tehostamista missataan iso porukka, joka voisi hyötyä hoidosta. Etenkin vankipopulaatiossa tässä voisi olla miljoonan taalan paikka, Niemelä toteaa.

Päihdevastuulääkäri Esti Laaksonen muistuttaa, että niiden, joilla on vankeushistoriaa, pitäisi myös siviilissä päästä herkemmin korvaushoitoon, sillä silloin se voisi katkaista vankilakierteen.

Monet opioidiriippuvaiset tulevat ennemmin tai myöhemmin päihdekierteensä aikana törmäämään yhteen lain kanssa, jos eivät saa riippuvuuttaan hoidettua ennen sitä.

Vankila on monesti eräänlainen solmukohta monille päihderiippuvaisille. Siksi on tärkeää, että jo ennen vankeutta aloitettuja korvaushoito-ohjelmia jatketaan myös vankeuden aikana.

Yhtä tärkeää on huolehtia hoidon jatkuvuudesta vangin vapautuessa.

Vaikkei vapautumisen vaikutuksista vankien päihteidenkäyttöön ole juuri suomalaista tutkimusta, Laaksonen kertoo, että yliannosriskin kasvaminen on vankiterveydenhuollossa tiedossa.

Vankilasta ollaan siksi aina yhteydessä hoitavaan tahoon siviilissä korvaushoidon jatkuvuuden turvaamiseksi.

Korvaushoidon määrää ja sujuvuutta halutaan jatkossakin lisätä suomalaisissa vankiloissa.

Lue myös:

Otto ei ole vieläkään päässyt irti huumeista, mutta se ei ole enää hoidon tarkoituskaan – uudenlainen korvaushoito leviää koko maahan