Verenpainelääkkeet jäivät kun Helsinki vaihtui leirintäalueeseen Hirvensalmella – Sokolit ovat asuneet kaksi ja puoli vuotta asuntovaunussa

Sokolit ovat kirjoilla Helsingissä, mutta asuntovaunu Hirvensalmella on heidän kotinsa.

Koti ja asuminen
Arto ja Tiina Sokoli.
Arto ja Tiina Sokolin asuntovaunukodissa on terassi ja eteisteltta.Jouni Kirvesmies / Yle

Etuniemen karavaanarialueella Etelä-Savon Hirvensalmella nököttää kokoelma erilaisia asuntovaunuja. Osa niistä on selvästi ollut paikalla pitkään.

Yksi pitkään seisoneista vaunuista on Arto ja Tiina Sokolin Knaus Royale. Sokolit ostivat vaunun kolmisen vuotta sitten.

Vaunun kupeeseen on pysäköity Ford Transit. Sillä vaunua vedetään – jos vedetään.

– Ostimme vaunun Tuusulasta, ja ensimmäisenä talvena tulimme tänne. Viime talvena kävimme Lapissa vähän ajelemassa, muuten vaunu seisoo täällä, sanoo Arto Sokoli.

Ensimmäisestä vaunutalvesta on kaksi ja puoli vuotta. Siitä asti Sokolit ovat asuneet Royalessaan.

– Aivan ihana paratiisi! Siinä on sängyt, keittiö, länsisiipi, itäsiipi... Eli istumasohvat ja muut vaunun tavalliset varusteet, Tiina Sokoli nauraa.

Asuntovaunun "olohuone".
Kun tilaa ei ole paljon, se on kaikki käytössä.Jouni Kirvesmies / Yle

Pois oravanpyörästä ja kaatuvien seinien alta

Suomessa on kymmeniä tuhansia asuntovaunua, ja uusien vaunujen myynti kasvoi kesäkuussa neljänneksellä viime vuoden kesäkuuhun verrattuna.

Käytettyjä vaunuja ja matkailuautoja myyvät liikkeet ovat nähneet liikenteen verkkosivuillaan moninkertaistuneen.

Harvempi vaunu on asuttu ympäri vuoden kuten Sokoleiden kärry.

– Helsingissä rupesivat seinät kaatumaan päälle. Pidimme kioskia täällä yhden kesän ja päätimme, että emme haluakaan enää takaisin, sanoo Tiina Sokoli.

Sokoleiden mukaan tärkein syy asumisvalintaan on elämänlaatu. Arto Sokoli oli ennen vaunuelämää vuorotöissä ja söi verenpaine- ja unilääkkeitä. Muutakin vaivaa oli.

Sitten hän jäi vuorotteluvapaalle.

– Taisi mennä kaksi kuukautta, ja lääkkeet jäivät pois. Tänä päivänä otan joskus sen satunnaisen särkylääkkeen. Elämänlaatu on niin erilainen kuin Helsingin kiireessä, hän sanoo.

Alussa uusi elämänrytmi oli vieras ja outo.

– Koko ajan oli takaraivossa, että jotain on tekemättä, jotain pitää tehdä. Piti opetella, että ei olekaan enää kiire, että voi keskittyä siihen, että on aikaa, on metsä ympärillä, on kaunis järvi ja on mukavia ihmisiä, sanoo Tiina Sokoli.

Asuntovaunuja camping-alueella.
Etuniemen leirintäalue on kuin pieni taajama kadunnimineen ja osoitteineen.Jouni Kirvesmies / Yle

Osoitteena poste restante

Sokoleiden virallinen kotikunta on edelleen Helsinki, mutta asunto siellä on laitettu vuokralle. Vaunukaksio on nyt koti.

– Kun laittaa oman päänsä sellaiseen asentoon, että tämä on mukavaa ja kivaa, niin se myös menee mukavasti ja kivasti, sanoo Tiina Sokoli.

Käytännön asioita ei loppujen lopuksi ole paljon. Esimerkiksi posti tulee poste restante -osoitteella.

– Sieltä se S-marketista haetaan. Samalla tavalla kun olimme jonkin aikaa Lapissa, postit menivät poste restanteen sinne.

Ei ikävää kiinteiden seinien sisään

Kahden ja puolen vuoden jälkeen vaunussa asuminen ei ole alkanut Sokoleita tympiä, eikä heille ole syntynyt haluja palata perinteisempään asumiseen.

– Tuskin sitä lopun elämää vaunussa asutaan, mutta nyt tämä tuntuu hyvältä, sanoo Arto Sokoli

– Ei kannata kovin pitkälle eteenpäin ajatella. Nautitaan tästä hetkestä, ei eletä mitään sitku-elämää, Tiina täydentää.

Sokolit sanovat poistaneensa käytöstä ilmaukset "sitku" ja "mutku".

– Siinä onkin saanut tehdä töitä, ne tulevat niin automaattisesti Sitku mä jään eläkkeelle, mutku eihän... Ei. Nyt tehdään näin, nyt nautitaan elämästä kun vielä jaksetaan. Mistä sitä tietää, kuinka paljon aikaa meillä enää on, sanoo Tiina Sokoli.