Analyysi: Saiko Suomi Brysselin yössä erävoiton vai selkäsaunan? Lue tämä juttu, niin ymmärrät mitä tarkoittaa Suomen asema EU:n nettomaksajana

On oikein keskustella siitä, olisiko Suomi voinut saada Brysselistä enemmän, kirjoittaa taloustoimittaja Janne Toivonen.

Euroopan unioni
Alankomaiden pääministeri Mark Rutte, Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz, Suomen pääministeri Sanna Marin, Ruotsin pääministeri Stefan Löfven ja Tanskan pääministeri Mette Fredriksen tapasivat EU-huippukokouksen aikana Brysselissä 19. heinäkuuta.
Suomi esiintyi Brysselissä "nuukan nelikon" liepeillä. Kuvassa pääministerit, eli vasemmalta Hollannin Mark Rutte, Itävallan liittokansleri Sebastian Kurz, Suomen Sanna Marin, Ruotsin Stefan Löfven ja Tanskan Mette Fredriksen.AOP

Keskustelu käy kuumana. Miten Suomelle kävi Brysselin budjettiväännössä maanantain ja tiistain välisenä yönä?

Tuliko erävoitto vai selkäsauna?

On helppo antaa yksinkertainen vastaus: ei kumpaakaan.

EU:n maratonneuvottelu ei nimittäin heilauttanut Suomen asemaa unionissa mitenkään. Suomi kuuluu edelleen EU:n nettomaksajiin: maksamme EU:lle enemmän kuin sieltä saamme – mutta emme edelleenkään ole nettomaksajien kärkeä vaan kaukana siitä.

Tässä on valtioneuvoston kanslian tuore arvio tulevien seitsemän vuoden nettosaajista ja -maksajista:

EU:n nettomaksajat ja saajat
Samuli Huttunen / Yle

Vaikka Ruotsi, Tanska ja kumppanit tinkasivat lisäalennukset jäsenmaksuihinsa, ne maksavat myös tulevien seitsemän vuoden aikana selvästi kovempaa hintaa jäsenyydestään kuin Suomi.

Skandinaaviserkkujemme sijaan olemme samassa veneessä Irlannin kanssa. Olemme EU:n laitavaltioita, maatalous on kummallekin erityiskysymys – ja olemme nettomaksajien maltillista päätä.

Kannattajat iloitsevat, vastustajat ärisevät

Koko nettomaksukeskustelu on vahvasti värittynyttä.

Kaiken takana on oma mielipide EU:sta. Kannattajat ovat sitä mieltä, että nettomaksajan rooli on ok ja oikein. Vastustajat ovat sitä mieltä, että Suomen ei pidä maksaa EU:lle yhtään enempää kuin se sieltä saa.

Keskustelu on jumissa, suurelta osin siksi, että EU:n vaikutusta on vaikea mitata. Millä ilveellä mitata miten paljon vaikkapa suomalaiset vientiyritykset hyötyvät siitä, että Viron tai Puolan tiestöä ja hallintoa on pantu nettomaksuosuuksilla kuntoon?

Vakavimman yrityksen mitata EU-jäsenyyden vaikutusta Suomen talouteen teki viime syksynä puolueeton brittiläinen analyysitalo Oxford Economics, yksi maailman johtavista toimijoista alallaan. Raportin tilasi työmarkkinajärjestö Akavan yhteydessä toimiva ajatuspaja Akava Works todettuaan, ettei asiaa ole selvitetty.

Oxford Economics käytti mitattua tutkimustietoa kansantaloudellisista vaikutuksista ja teki selkeän johtopäätöksen: ilman muuta Suomen talous ja samalla kansalaiset hyötyvät EU-jäsenyydestä.

Kotitalouksien vuotuiset keskitulot olivat kasvaneet vuoteen 2017 mennessä 1 020–1 450 eurolla. Kaupankäynti oli kasvanut varovaisen ja rohkean arvion haarukalla 9–26 prosenttia eli 16–47 miljardia euroa vuodessa.

Nettomaksuosuutta raportti piti hyötyihin nähden pienenä.

Koko raportti löytyy tästä linkistä (siirryt toiseen palveluun). Se ei ole jumalan sanaa, mutta analyyttinen, uskottavan yksikön kasaama ja kotimaisen EU-keskustelun värittyneisyydestä siivottu.

On oikein kysyä, olisiko Suomi voinut saada enemmän

"Nuuka nelikko" eli Hollanti–Itävalta–Ruotsi–Tanska tiristi itselleen enemmän rahaa kuin Suomi.

Esimerkiksi Ruotsi sai aiempaan jäsenmaksualennukseensa satojen miljoonien eurojen bonuksen, ja nyt sen alennus on lähes 1,1 miljardia euroa vuodessa.

Kysytään uudestaan: tuliko Brysselin yössä erävoitto vai selkäsauna?

On täysin relevantti ja oivallinen keskustelunaihe pohtia, olisiko Suomen pitänyt hypätä samaan kelkkaan ja täydentää nelikko viisikoksi, eikä vain hengailla liepeillä. Mistä politiikassa ylipäätään voisi kiistellä, ellei juuri tällaisesta aiheesta?

Epäilemättä Suomikin olisi voinut saada jäsenmaksualennuksen, tosin pienemmän, sillä nelikko pulittaa EU:lle enemmän kuin me. Alennuksen hintana Suomi olisi menettänyt jotakin – vähintään palan maataloudelle ja Itä- ja Pohjois-Suomelle saamistaan 500 miljoonasta eurosta.

Niiden puolustaminen onnistui. Maatalous ja harva asutus eivät ole lakanneet olemasta suomalaisia erityiskysymyksiä, joista poliitikot ja virkamiehet vääntävät Brysselissä. Jos niiden puolustaminen halutaan lopettaa, aiheesta pitää ensin käydä kansallinen keskustelu, jossa linjataan että jatkossa tavoitteena ovat nimenomaan jäsenmaksualennukset.

Koko alennusten systeemi on basaarihenkinen ja kaukana modernin politiikan läpinäkyvyydestä. Mutta hankalissa neuvottelutilanteissa systeemi tarjoaa pelivaraa. EU:n taitavina pidetyt kompromissiesitykset syntyvät kaupankäynnillä.

Suomi valitsi Brysselissä tuttuun tapaan erityiskysymykset ja oman tiensä. Kansainvälisessä mediassa meitä ei liitetty lopullisesti nuukaan nelikkoon. Sen ansiosta Suomi ehkä saa rahaksi muuttuvaa goodwilliä eli voittaa jotain tulevissa neuvotteluissa, tai sitten ei.

Se selviää vasta myöhemmin. Mutta EU-jäsenyys on Suomelle edelleen paitsi kalliimpaa kuin monelle muulle myös halvempaa kuin monelle muulle.

Lue myös:

Pääministeri Sanna Marin EU:n elvytysrahastosta: "Voin selkä suorana sanoa, että onnistuimme neuvotteluissa hyvin"

Petteri Orpo: Neuvottelutulos oli pettymys, Suomen saanto jäi tavoitteesta

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen Ylen aamussa: Suomi ei ollut liian kiltti – "nuukat maat" edelleen suurempia nettomaksajia