Sellisti Senja Rummukainen selaili pahimpina päivinä työpaikkailmoituksia – nuorten muusikoiden toivo on palannut lohduttoman kevään jälkeen

Nuori muusikkosukupolvi uskoo, että heidän työllään on merkitystä myös tulevaisuudessa.

klassinen musiikki
Kamarikesä-festivaalin taiteellinen työryhmä Johannes Piirto, Kasmir Uusitupa, Tami Pohjola, Riina Piirilä ja Senja Rummukainen otattivat promokuvia Ritarihuoneella Helsingissä heinäkuussa 2020.
Senja Rummukainen (vas.), Riina Piirilä, Johannes Piirto, Kasmir Uusitupa ja Tami Pohjola ovat nuoria huippumuusikoita. Heidän käsialaansa on nyt neljättä vuotta Kamarikesä-festivaalin ohjelmisto.Silja Viitala / Yle

Ilmassa on iloa. Viisi nuorta ammattimuusikkoa järjestäytyy kameran eteen markkinointikuvauksia varten Ritarihuoneen edustalla Helsingin keskustassa.

Työlleen omistautunut valokuvaaja tekee kaikkensa, jotta tunnelma välittyy kuvissa. Pian osa muusikoista istuu puun oksalla ja asetelma on täydellinen.

Kvintetti vastaa Kamarikesä-nimisen festivaalin ohjelmistosta jo neljättä vuotta, mutta tällä kertaa kaikki tuntuu vähän jännittävältä. Valokuvaussession voi nähdä metaforana uudelle alulle. Promokuvat ovat todiste siitä, että alle kolmekymppiset muusikot ovat olemassa vielä koronapandemian jälkeen.

– Tällä hetkellä tuntuu, että on toivoa taas. Asioita on alkanut tapahtua, ja ihmiset selkeästi tarvitsevat musiikkia ja elämyksiä tällaisena aikana, sellisti Senja Rummukainen sanoo.

Muutama kuukausi sitten tilanne näytti toiselta.

– Tuntui käsittämättömältä, että yhdessä illassa meni puolen vuoden työt alta. Olihan se sokki, että apua, näinkö helposti työt voivat peruuntua, ja eikö työlläni ole mitään merkitystä. Pahimpina päivinä selailin netistä työpaikkailmoituksia.

Kamarikesä-festivaalin taiteellinen työryhmä Johannes Piirto, Kasmir Uusitupa, Tami Pohjola, Riina Piirilä ja Senja Rummukainen otattivat promokuvia Ritarihuoneella Helsingissä heinäkuussa 2020.
Raja veikeässä kuvaussessiossa meni siinä, etteivät muusikot suostuneet ottamaan soittimiaan puun oksalle.Silja Viitala / Yle

Konsertit ovat tärkeitä yleisön lisäksi muusikoille

Tänä kesänä luvassa on vain yksi Kamarikesä-festivaalikonsertti. Se nauhoitetaan etukäteen ja lähetetään 7. elokuuta videostriiminä (siirryt toiseen palveluun) ja Yle Radio 1:llä. Esimerkiksi viime kesänä Ritarihuoneella järjestettiin kolme festivaalikonserttia peräkkäisinä päivinä. Vastaavasti monet muutkin festivaalit järjestävät konsertteja tavalla tai toisella, vaikka tapahtuman peruminen olisi ehkä ollut helpompi vaihtoehto.

Joku saattaisi kysyä, mitä järkeä.

Konsertit – vaikka sitten poikkeuksellisesti järjestetyt – tällaisena aikana ovat tärkeitä paitsi yleisölle myös muusikoille.

– Varsinkin, kun meillä on nuoria soittajia, niin on tärkeää päästä taas rytmiin, pianisti Johannes Piirto toteaa.

Pianisti Johannes Piirto kuvattiin Helsingin Ritarihuoneella heinäkuussa 2020.
Johannes Piirto, 26, tekee vakuuttavaa uraa pianistina ja säveltäjänä. – Pandemian jälkeen kaikki varmasti nauttivat vielä enemmän musiikin tekemisestä, hän sanoo.Silja Viitala / Yle

Kamarikesän konsertissa viimeisenä kuullaan Johannes Brahmsin Pianokvintetto f-molli (1865) festivaalin johtoviisikon esittämänä. Valinta kuvastaa niin ikään sitä, että on aika kääntää sivua ja suunnata katse tulevaan.

– Se on kamarimusiikkikirjallisuuden tärkeitä kappaleita, mutta meille uusi tuttavuus. Halusimme soittaa jotain uutta, tutustua kappaleeseen yhdessä ja nauttia siitä, Piirto toteaa.

"Informaatiotulvan ulkopuolelta löytyy hienoja juttuja"

Suomessa on pitkä ja maineikas klassisen musiikin perintö, kuten myös väittelyllä klassisen musiikin ja ylipäänsä taiteiden merkityksestä yhteiskunnassa. Nuori muusikkosukupolvi kokee, ettei heidän ammattiaan kyseenalaisteta.

– Suomessa ymmärretään aika hyvin se, että taiteet rikastuttavat elämää. Olen aina kokenut, että sitä arvostetaan, mitä teen, Piirto sanoo.

Rummukainen uskoo, että kysymys on ylipäänsä työelämän murroksesta. Muusikon ammatti ei tunnu erityisen eksoottiselta vaikkapa somevaikuttajan rinnalla.

– Totta kai aina tulee niitä, että mitä sä oikeasti teet työksesi soittamisen lisäksi, mutta ne ovat tosi tosi harvassa. Ikinä ei ole tarvinnut erityisesti selitellä, Rummukainen kertoo.

Sellisti Senja Rummukainen kuvattiin Helsingin Ritarihuoneella heinäkuussa 2020.
Helsingin kaupunginorkesterin toinen soolosellisti Senja Rummukainen soittaa sinfoniaorkesterin lisäksi monissa kamarimusiikkikokoonpanoissa. Viime kesänä hän ylsi finaaliin ja sijoittui kuudenneksi kansainvälisessä Tšaikovski-sellokilpailussa.Silja Viitala / Yle

Klassisen musiikin sisään rakennettu ominaisuus on yleisön ja esittäjien ikärakenteen välinen suhde. Ihminen löytää usein säännöllistä aikaa konserttikäynneille vasta eläkeiässä, kun muusikot aloittavat uransa parikymppisinä.

Silti sopii kysyä, miksei nuoria näy enemmän konserttiyleisössä. Piirto kertoo, että he ovat kollegojen kanssa korona-aikana pohtineet sitä, miten raja-aitaa yleisön ja esittäjien välillä voisi madaltaa. Samalla musiikista ja sen esittämisestä voisi tulla samastuttavampaa tai ainakin helpommin lähestyttävää.

– Klassinen musiikki ei ole mitään hienostelua, vaan se vie salakavalasti mennessään. Sille pitää vain osata antaa aikaa. Hienoja juttuja löytyy, kun uskaltaa hetkeksi hypätä informaatiotulvan ulkopuolelle.