Roope Lipastin kolumni: En ole puolellanne enkä teitä vastaan

Jos poliittinen korrektius tosiaan toimisi, maailma olisi kovin erinäköinen, kirjoittaa Roope Lipasti.

poliittinen korrektius
Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.
Kalle Mäkelä

Pentti Saarikoskella on runo jonka idea menee jotenkin niin, että kaatakaa ihmeessä patsaat, mutta säästäkää jalustat, koska tarvitsette niitä.

Se kävi mielessä, kun katseli alkukesän arvokkaan Black Lives Matter -liikkeen vähemmän arvokkaita lieveilmiöitä, jossa patsaat kaatuivat ja pian sen jälkeen alettiin poistaa vanhoja tv-ohjelmia ja elokuvia tarjonnasta, koska ne olivat rasistisia tämän ajan näkökulmasta tai ainakin jonkun mielestä.

Sellaisen hulluuden edessä mietin, että kummat ovat pelottavampia, hyväntahtoiset ihmiset vai pahantahtoiset? Melkein tekisi mieli sanoa, että hyväntahtoiset. Pahantahtoiset ihmiset kun ovat sillä lailla selkeitä, että he ovat, no, pahantahtoisia. Heiltä ei voi odottaa muuta kuin ikävyyttä ja kelmiyttä ja siksi heihin voi alun perin asennoitua tarvittavalla varovaisuudella.

Hyvää tarkoittavat ihmiset ovat vaarallisia siksi, koska heillä ihana tarkoitus pyhittää hullutkin keinot, mistä syystä vedetään helposti överiksi. Halutaan kitkeä rasismia, mutta päädytään siihen, että poistetaan televisiosta John Cleesen tähdittämän Pitkän Jussin majatalon jakso “Saksalaiset”.

Sellaisina hetkinä on vaikea olla ajattelematta, että jos maailman kaikki kirkasotsat laitettaisiin yhteen, heistä voisi tehdä tosi ison majakan tai käyttää heitä iltaisin katuvalaistuksena, jolloin heistä olisi kerrankin jotain hyötyä.

Mikäli kiertoilmaukset todella muuttaisivat maailmaa, maailman pitäisi olla hyvin toisen näköinen.

Itselleni tulee kaikenlaisesta ääriajattelusta vastareaktio. Että vaikka asia olisi kuinka hyvä, niin jos sitä ajetaan yksisilmäisesti tai peräti silmät kiinni, en halua olla tekemisissä sen kanssa. Pandat pois lukien asiat eivät useinkaan ole mustavalkoisia.

Samasta syystä meillekin rantautunut amerikkalainen poliittinen korrektius on idioottimaista ja kääntyy itseään vastaan. Eikä se kovin tehokastakaan ole: Mikäli kiertoilmaukset todella muuttaisivat maailmaa, maailman pitäisi olla hyvin toisen näköinen. Esimerkiksi Amerikassa ei ole sanottu n-sanaa vuosikymmeniin, mistä syystä siellä pitäisi sitten asioiden olla parhain päin, vaan ei siltä vaikuta.

Samaan rasismisoppaan liittyy myös yhä useammin esitettävä vaatimus, että meidän hyväosaisten pitäisi ”tiedostaa etuoikeutemme”. Että helppo se on naureskella eskimojäätelön nimenvaihdosvaatimuksille, kun itse ei ole koskaan elänyt sorrettuna iglussa, jossa on kesälläkin ihan penteleen kylmä.

Ymmärrän toki, että esimerkiksi minä olen monin tavoin siunattu: olen suomalainen, korkeasti koulutettu, mies, kohtuullisen skarppi, terve, ahkera ja ihmisten kanssa toimeentuleva.

On siis käynyt hyvä mäihä ja vielä omilla ponnisteluilla olen lisännyt sitä onnen määrää. Nyt kun olen tiedostanut tämän, niin mitä sitten pitää tehdä? Muuttaa jollain tavalla käyttäytymistäni, koska olen ollut näin onnekas? Ripotella tuhkaa päälleni? Antaa toinen ihokkaani pois?

Siitä kai viime kädessä täytyy olla kyse. Että ne, joilla on, antaisivat niille, joilla ei ole.

Mutta eihän tuossa ole mitään uutta!

Tai on: tällä kertaa tähän kaikkeen on piilotettuna ylimääräinen moraalivaatimus. Sellainen, jossa pitää ikään kuin nöyrtyä ennen kuin antaa sen toisen nuttunsa. Pyytää vaikka anteeksi asioita, joita on tapahtunut joskus kauan ennen kuin on itse syntynytkään, esimerkiksi Suomen kunniakasta siirtomaamenneisyyttä (kyllä, Suomea on syytetty kolonialismista (siirryt toiseen palveluun), mikä on erikoinen näkemys).

Ellet huuda täyttä kurkkua vihaavasi vääryyttä, niin joudut somemyrskyn silmään.

Hyvä esimerkki ideologian ujuttautumisesta outoon paikkaan oli, kun Kimi Räikköstä paheksuttiin, kun hän ei polvistunut (siirryt toiseen palveluun) solidaarisuudesta mustatkin merkitsevät -liikettä kohtaan. Mutta miksi hänen olisi pitänyt? Hän ajaa autolla ympyrää, miksi hänen pitäisi ottaa poliittisesti kantaa? Siksikö, että hän on julkkis, jonka esimerkillä on vaikutusta?

Mutta ehkä hän kernaammin vain ajaa ympyrää ja se hänelle suotakoon.

Poliittisen korrektiuden vyöryyn liittyy pyrkimys ideologisoida kaikki. Eli nostetaan vaikka tasa-arvoisuus maailman tärkeimmäksi asiaksi, jota vasten sitten peilataan kaikkea elämän kirjoa kielen puhtaudesta perunan kasvuun ja ympyrän ajamiseen. Ja jos sitten et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Ellet huuda täyttä kurkkua vihaavasi vääryyttä, niin joudut somemyrskyn silmään.

Mutta ei maailma tuolla tavalla muutu paremmaksi. Päinvastoin. Tuollainen jos mikä täyttää fanaattisen ääliömäisyyden määritelmän ihan samalla lailla kuin siellä poliittisen kirjon lukutaidottomassa päässä, jossa laitetaan lakana ylle ja kirjoitetaan plakaattiin koko koulutuksen voimin, että ”Nekerit on tyhmiä”.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

Kolumnista voi keskustella pe 31.7. klo 23.00 asti.