"Luuletko olevasi nainen?" Kasper Kivistöltä tivattiin – kolme transsukupuolista kertoo, millaista on elää vuosia väärän sukupuolen henkilötunnuksella

Nykyinen laki tuo transihmisille ongelmia niin kaupoissa kuin matkustaessakin. He pelkäävät koronan viivästyttävän hallitusohjelmaan kirjattua uutta translakia.

transsukupuolisuus
Kasper kivistö on transukupuolinen.
Helsinkiläinen Kasper Kivistö joutui lipuntarkastajien kiinnipitämäksi junassa, kun hänellä oli vielä naisen matkakortti. Markku Rantala / Yle

– Kun vaihdoin etunimeni Kasperiksi, mulla oli ristiriitaiset paperit. Oli miehen nimi, mutta naisen henkilötunnus. Silloin alkoi tulla ahdistavampia tilanteita, koska siinä oli se riski, että mun henkkareita pidettiin väärennettyinä.

Näin kertoo helsinkiläinen Kasper Kivistö, joka aloitti sukupuolen korjauksensa naisesta mieheksi viitisen vuotta sitten.

Väärän sukupuolen henkilötunnus aiheuttaa edelleen usein ongelmia transihmisille. Esimerkiksi lipuntarkastuksissa, kaupoissa, lentokoneessa ja kuntosaleilla voidaan ihmetellä kuka on tämä nainen, joka on papereissa mies.

Yleiseen keskusteluun asia nousi viimeksi, kun poliisi tiedotti väärin Vantaalla tapahtuneesta taposta. Kesäkuun puolivälissä mies tappoi transnaisen Vantaalla. Ensin poliisi unohti tiedottaa asiasta, ja kertoi vasta kuukauden päästä heinäkuussa (siirryt toiseen palveluun), että mies tappoi miehen.

Transihmisten asioita ajavat järjestöt joutuivat huomauttamaan asiasta. (siirryt toiseen palveluun)

Sekaannuksia sattuu jatkuvasti

Transsukupuoliset kertovat nyt Ylelle, että sekaannus ei ole ainutkertainen. Suomen nykyisen translainsäädännön takia ihminen voi joutua elämään väärän sukupuolen henkilötunnuksella keskimäärin ainakin 2,5 vuotta. Osa pidempäänkin.

Tämä johtuu siitä, että nykyinen laki Suomessa vaatii sukupuolen juridiseen korjaukseen sen, että ihmisen pitää olla sekä hedelmätön että saanut kahdelta eri sairaanhoitopiirin psykiatrilta luvan muuttaa sukupuoltaan. Lisäksi niin sanottu tosielämän koe pitää olla suoritettuna. Reilun vuoden "tosielämän kokeessa" ihmisen tulee elää haluamansa sukupuolen mukaista elämää, mutta entisen sukupuolen paperein ja sitten asiantuntija arvioi, onko elämä toivotussa sukupuolessa onnistunut. Vasta tämän jälkeen voi anoa uuden sukupuolen mukaista henkilötunnusta.

Transjärjestöjen mukaan useassa länsimaassa oman henkilötunnuksen sukupuoli-merkinnän voi muuttaa paljon helpommin ja kevyemmin.

Transjärjestöt toivovat, että uusi valmisteilla oleva translaki antaisi Suomessakin ihmisille oikeuden muuttaa henkilötunnuksensa pelkällä omalla ilmoituksella, kuten etunimen voi jo nyt Suomessakin muuttaa.

– Itse voisi muuttaa henkilötunnuksensa sukupuolen silloin, kun itse haluaa. Ilman tosielämän koetta, ilman virallisia lausuntoja ja hedelmättömyyttä, Transfeminiinien puheenjohtaja Tanja von Knorring sanoo.

– Sen jälkeen alkaisi vasta lääketieteellinen sukupuolen muuttaminen. Siihen liittyy tietysti lääkärin lausunnot, hän jatkaa.

Tässä jutussa kolme ihmistä kertoo, miten väärän sukupuolen henkilötunnus on vaikeuttanut heidän elämäänsä.

Kasper kivistö on transukupuolinen.
Kasper Kivistö toivoisi anteeksipyyntöä lipuntarkastajalta.Markku Rantala / Yle

Kasper Kivistö, 32, Helsinki

Juridisesti olen ollut mies nyt noin kolme vuotta. Mutta prosessi alkoi noin viisi vuotta sitten.

Tosi pitkään mulla oli naisen nimi ja henkkarit, mutta muistutin jo miestä. Se jo hämäsi ihmisiä. Tosi paljon tuli kaupan kassalla tilanteita, että aina kysyttiin ”Onko tää sun henkkari?” Mutta silloin pystyi aina vetäytymään vähän kaappiin, sanomaan, että joo mä olen nainen. Niin ei tarvinnut alkaa kaupankassoille selittää, että olen transihminen.

Mutta sitten kun vaihdoin etunimen Kasperiksi, mulla oli ristiriitaiset paperit. Oli miehen nimi, mutta naisen henkilötunnus. Silloin alkoi tulla ahdistavampia tilanteita, koska siinä oli se riski, että mun henkkareita pidettiin väärennettyinä.

Silloin esimerkiksi matkustaminen vaikeutui heti. Suomesta kyllä pääsi lähtemään, kun transpoli voi kirjoittaa paperin, että kyseinen henkilö on transsukupuolinen ihminen ja tästä syystä hänellä on ristiriitaiset paperit. Mutta riski on, että sua ei päästetä lentokoneeseen siellä toisessa maassa, etkä pääse enää takaisin Suomeen.

Eli en matkustanut mihinkään lähialueiden ulkopuolelle.

Mutta vaikein tilanne oli matkakortin tarkistus lähijunassa Helsingin ja Espoon välillä.

Annoin tarkastajalle matkakorttini, ja hän sanoo sitten kovaan ääneen täydessä junassa, että "Täähän ei ole sitten sun kortti".

Mä yritin sanoa, että se on mun kortti ja yritin vinkata silmää, että get it-get it? Että tule lähemmäs, niin voin kertoa, että en viitsi kailottaa täydessä junassa asioitani.

Mutta tarkastaja huutaa koko junalle, että ”Luulet sä olevasi nainen?”.

Mä yritin sanoa, että no sitä mä en juuri luule olevani, mutta että tiedän, että sinä et saisi sanoa noin kenellekään, mutta hän ei suostunut pyytämään anteeksi sanomisiaan.

Tilanne eteni niin, että minä sain sakot, koska mulla ei ollut seutulippua, kun en ollut tajunnut, että Mäkkylä on jo Espoossa. Mulla oli Helsingin sisäinen kortti.

Ei siinä mitään, en kiistänyt mokaani ja otin sakot vastaan ja pahoittelin. Mutta tarkastaja ei antanut matkakorttiani takaisin. Yritin kysyä, että mitä tässä tapahtuu. Mulla oli jo kiire töihin, mutta hän ei suostunut puhumaan mulle mitään, ei katsonut minuun. Hän piti edelleen matkakorttiani vieressä olevan tason reunalla.

Mulla alkoi olla kiire töihin, niin mä sitten sanoin, että no mä sain jo tän sakon, mä otan tän kortin ja lähden.

Sitten yhtäkkiä ne kaikki kolme tarkastajaa nappaa musta fyysisesti kiinni siinä ruuhkajunassa. Ihan kuin olisin joku rikollinen.

Olin aivan paniikissa, kun koko juna tuijottaa mua ja mua pidetään käsistä kiinni ihan kuin olisin joku ongelmatapaus, vaikka mä vain haluan pois siitä tilanteesta ja olen ihan paniikissa. Ja koko ajan mä sanoin, että kertokaa mulle nyt mitä tässä tapahtuu, päästäkää mut menemään, olen jo sakkoni saanut ja olen myöhässä töistä.

Jossain kohdassa he vain sanoi, että ”Valmista” ja vain päästi irti ja sanoi, että "No niin, tää on sit tässä".

En tiedä mikä oli syy kiinnipitoon. Kai se, että otin sen kortin itselleni siitä alustalta tarkastajan edestä. Mutta kun missään vaiheessa mulle ei kerrottu, että mitä siinä tapahtui.

Mulla luki silloin siinä kortissa, että nainen 28. Kai se oli se syy, että ne epäili, että se ei ollut mun kortti. Mutta missään vaiheessa sitä ei mulle kunnolla sanottu.

Sen jälkeen lopetin kuukausikortin käyttämisen, koska en jaksanut taistella. Käytin vain kertalippuja.

Tein HSL:lle valituksen. He antoivat vastauksen, että tämä ei ollut missään nimessä tapa, jolla tarkastajia on pyydetty toimimaan.

Laitoin palautteeseeni, että toivon anteeksipyyntöä tarkastajilta. Mutta en ole koskaan saanut sitä anteeksipyyntöä.

Transfeminiinit ry puheenjohtaja Tanja von Knorring
Tampereella asuva Tanja von Knorring joutui ikäviin tilanteisiin muun muassa optikolla ja lentokentillä, kun hän odotti naisen henkilötunnusta. Matias Väänänen / Yle

Tanja von Knorring, 60, Tampere

Olen elänyt virallisesti naisena toista vuotta, mutta kaikkiaan naisena neljä vuotta. Silloin, kun minulla oli miehen henkilötunnus, mutta elin jo naisena, ongelmia oli esimerkiksi lentokenttien turvatarkastuksissa.

He olivat epävarmoja, mitä sukupuolta olin. Vaikka minulla oli rinnat ja osoitin turvatarkastajalle, että minulla on rinnat ja olen kyllä ihan nainen, niin hän sanoi, ettei hän voi tietää mitä sukupuolta olen.

Tilanne eskaloitui niin, että vartija tuli paikalle. Se oli hyvin epämiellyttävää.

Ja kun tavarat oli siellä turvatarkastuksen skannerissa, en voinut saada passiakaan ulos, että olisin voinut näyttää – mutta siinä tilanteessa se olisi ollutkin huono, kun olisin kuitenkin ollut virallisesti vielä mies.

Muutenkin matkustaessa oli hankalaa, kun lentolipussa luki, että olen mies, mutta näytin naiselta. Ne oli hyvin vaikeita tilanteita.

Toinen vaikea tilanne oli, kun ostin silmälaseja. Silmälasiliikkeessä henkilökunta oli jo täyttänyt lomakkeitani etukäteen. He olivat ihmeissään, että tämä sinun henkilötunnus ei sovi tähän lomakkeelle – että tässä sinun hetussa on joku vika.

Ja sitten jouduin siinä muiden asiakkaiden edessä alkaa selostamaan, että öö, minä olen siis virallisesti edelleen vielä mies – vaikka seisoin siinä hame päällä, ja olin jo naisellisen näköinen.

Se ei ollut kauhean kiva tilanne.

Sama oli aina lääkärissä tai terveyskeskuksissa. Inhottavaa, kun aina joutuu selostamaan, että tässä onkin tämmöinen ja tämmöinen tilanne.

On kamalaa, kun tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi. Ei voi osallistua täysivaltaisena jäsenenä yhteiskunnan toimintoihin.

Susanna Viljanmaa on transukupuolinen.
Helsinkiläinen Susanna Viljanmaa ei voinut käydä kuntosalilla sinä aikana, kun hän odotti naiseutensa virallistamista.Markku Rantala / Yle

Susanna Viljanmaa, 41, Helsinki

Olen elänyt nyt 4,5 vuotta virallisesti naisena. Tästä ajasta ensimmäinen puolitoista vuotta meni tosielämän kokeeseen, joka nykyään vaaditaan, että saa korjata juridisen sukupuolensa.

Se puolentoista vuoden aika minun piti elää naisena, mutta miehen henkilötunnuksella. Se aiheutti tilanteita, joissa alettiin epäillä olenko oma itseni.

Lisäksi ongelmaksi tuli kuntosalille pääsy. Eräs kuntoklubi jakoi pukeutumistilat suoraan juridisen sukupuolen mukaan. Olin virallisesti mies, mutta elin jo naisen kehossa. Kysyin heiltä, että miten minun pitäisi toimia, kun elän kuitenkin jo naisena, mulla oli rinnat ja feminisoitunut lantio – miesten pukutiloissa mulle olisi alettu jo käyttäytyä asiattomasti – niin että miten tässä tapauksessa pitäisi toimia.

Kuntoklubilta sanoivat, että heille kaikki sukupuolet ovat tervetulleita, mutta se pukeutumistila määräytyy suoraan juridisen sukupuolen mukaan.

Olin kuitenkin aiemmin yhden työpaikkani pukuhuoneessa kokenut seksuaalista ahdistelua, kun olin vielä mies. Nyt mun keho rupesi muuttumaan hormonien myötä, mua alettiin sukupuolittamaan jo naiseksi. Lisäksi hormonit myös muuttivat mun psyykettä – koin turvattomuuden tunnetta, kun keho alkoi muistuttaa naisen kehoa.

En kokenut itseäni enää turvalliseksi miesten joukossa. Varsinkin kun mua oli kohdeltu asiattomasti jo ennen. Joten en sitten voinut ollenkaan käydä siellä kuntoklubilla asioimassa.

Mulla ei ollut voimia taistella heidän kanssaan.

Korjaus 2.8.2020 klo 9.44: Osassa artikkelia puhuttiin henkilöturvatunnuksesta. Oikea termi on henkilötunnus.

Lisää aiheesta:

Julia syntyi pojaksi

27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani"

MOT: En haluaisi olla tyttö