Jussi Seppänen uuden kirjansa äärellä: "Enää ei tarvitse tehdä mitään tärkeää"

Kirjailija Jussi Seppäsen edellinen Kymmenottelua-teos keräsi läjän palkintoehdokkuuksia. Uuden kirjansa hän on nimennyt Jussi Seppäseksi.

kirjailijat
Kirjailija Jussi Seppänen seisoo laiturilla ja hymyilee.
"Olen siinä mahtavassa vaiheessa elämää, että mun ei tarvitse tehdä mitään tärkeätä", kirjailija Jussi Seppänen sanoo.Clarissa Jäärni / Yle

Peilityyni Kokkolan Potin merivesi kimaltelee ilta-auringossa kahvila Sahan edustalla, samalla kun kirjailija Jussi Seppäsen sukii punaiseksi värjättyjä hiuksiaan.

– Onhan mun tukka nyt mahdollisimman sekaisin, Jussi kysyy ja pörröttää kuontaloaan vihreäksi lakatuilla kynsillä.

On kuvan ottamisen aika.

Vain hetkeä aikaisemmin taiteilija istui kahvila Sahan lavalla, Laura Airolan haastateltavana kirjailijatapaamisessa.

– Mulle kuuluu ihan mahtavaa! Olen siinä mahtavassa vaiheessa elämää, ettei mun tarvitse tehdä mitään tärkeätä, Seppänen riemuitsee.

Inspiraatiota ihmisistä

Seppäsen uuden kirjan on määrä ilmestyä kauppojen hyllyille muutaman viikon kuluttua.

Kirjan nimi on Jussi Seppänen. Se ei ole kuitenkaan elämäkerta, vaan oikeammin autofiktiivinen teos, jonka narratiivi mukailee kirjailijan sanoin "erään kesän tapahtumia".

Vaan mistä moinen nimi?

– Tykkään napakoista nimistä ja epäesteettisistä sanoista, kuten "veronmaksaja". Olen kirjoittanut Kymmenottelua ja Yhteiskuntakelpoiset, Seppänen luettelee.

Lyhytprosaistiksi itseään kuvaileva kirjailija inspiroituu ihmisistä ja väittää olevansa historiallisen heikko miljöön ja luonnon kuvaaja, mutta vahva henkilökuvien rakentaja.

– Toivon, että jonain päivänä kirjoitan sellaisen romaanin, jossa on pitkä ja polveileva juoni, jotta sen tehtyäni voin sanoa, että suoriuduin siitä. Mua kiinnostaa, mitä ihmiset tekevät toisilleen ja pikkusen liioittelen, katson suurennuslasilla – hahmotan mekanismeja, miksi olla ilkeä toisille, Seppänen analysoi.

Myös kavereiden kanssa naureskelu on hänelle parasta inspiraation lähdettä.

– Tykkään olla siellä missä tapahtuu, Seppänen lopuksi tiivistää.

Kuuntele Jussin haastattelu Yle Areenasta tästä linkistä.

Luomisen ahdistus

Jussi Seppäsen lapsuudenkodissa lukemista ei pidetty maleksimisena, vaan vakavasti otettavana tekemisenä. Kirjailijan oma lukutahti vaihtelee vuosittain, ennätysvuonna hän luki 360 kirjaa. Tällaisesta kasvuympäristöstä on luontevaa ponnistaa kirjottavan taiteen uralle.

Suhdetta synnyinpaikkakuntaansa Kokkolaan Seppänen pitää vähintäänkin mielenkiintoisena.

– Aikaisemmin halusin täältä pois, mutta varmaan usein pois synnyinpaikkakunnaltaan muuttaneiden tavoin, suhde kotipaikkaan myötäelää suhteessa vanhempiin. Jos heidän kanssa viihtyy samassa tilassa, on koko paikkakuntaan parempi suhde. Äidin kanssa on hyvä olla samassa tilassa, Seppänen paljastaa.

Kirjailija Jussi Seppänen sekä Laura Airola, istuvat tuoleilla estradilla.
Laura Airola haastatteli Seppästä kirjailijatapaamisessa, Ykspihlajan kulttuuriviikolla.Clarissa Jäärni / Yle

Seppänen ei koe olevansa ahdistunut taiteilija, vaikka myöntää, että kirjoitusprosessiin kuuluu surumielisyyden ja kaihon tunteita.

Hän kertoo sen olevan pakokaasu, joka kaikille taiteilijoille tulee, mutta joka on sellaista, minkä aikuinen ihminen kestää helposti: ensin kirjoitetaan, sitten ahdistutaan hieman, käydään kävelyllä ja sitten kaikki on taas hyvin,

– Toivottavasti kukaan kirjoittaja ei häpeä valmista teostaan, mutta kirjoittamisen prosessiin saattaa kuulua se, että oma teos saattaa aiheuttaa häpeää. Taiteessa joutuu valitsemaan, minkä säästää ja minkä heittää pois. Siinä mielessä taiteilijalla on paljon valtaa. On ihan tervettä, että sitä kyseenalaistaa omaa prosessiaan, Sepänen aprikoi.

Ajatusten Tonava

Seppänen kirjoittaa sosiaalisessa mediassa näin: Seuraavan kirjani nimi olkoon "Lyhyitä idioottimaisia mielenjuolahduksia." Ensimmäisenä juolahti mieleen, että Englanti hyökkäis Kokkolaan kostamaan Krimin sodan ja hakemaan veneensä takaisin. Rannalla odottaa Kankkonen ja hyljekivääri.

Aiheesta jatkettiin kirjailijatapaamisessa.

– Unohdin 10-vuotiaan kummilapseni synttärit. Siinä sekunnin sadasosassa mieleeni tuli ajatus, että jos jonkun asian unohtaa, sitä ei oikeasti ole olemassa! Esimerkiksi tästä voisin kirjoittaa seuraavassa kirjassani, Seppänen visioi.

Kollegoista Seppäsellä on perusolettamus, että he haluavat kirjoittaa mahdollisimman paljon, siksihän heistä tuli kirjailijoita ja moni kokee osaavansa kirjoittaa sen, mitä ei osaa pukea sanoiksi.

– Pyrkimykseni on, että oppisin joskus kirjoittamaan yhtä hyvin kuin puhumaan, se on monilla kirjailijoilla toisin päin.

Maanantain ja tiistain Seppänen elää varsin tavallista elämää, opetustöiden parissa. Hän opettaa Muurlan opistossa sarjakuvakäsikirjoittamista, muuten hän tunnustautuu yöihmiseksi. Kirjoituksia syntyy usein aamuyön tunteina ja vieläpä samaan aikaan kun nettipokeripeli on käynnissä.

– Kirjoitan useimmiten kello aamu kolmen ja kuuden välissä, vuorotellen kirjoittamistani pokeripelinpeluun kanssa. Olen äärimmäisen turvallisessa mielentilassa silloin kun kirjoitan. Nautin ajatuksesta, että kaikki muut nukkuvat, Seppänen tunnelmoi.

Entä jos Jussi Seppänen- kirjasta tehtäisiin elokuva, kuka esittäisi Jussi Seppästä?

Anna Airola, Seppänen nauraa.