Englantilaisten munkkien ahkeriksi jalostamat mehiläiset puurtavat nyt kovaa päivää Suomessa – katso, kuinka niiden keräämä mesi muuttuu hunajaksi

Mehiläistarhauksen suosio nousee kaupunkien keskustoissa.

hunaja
Mehiläistarhaaja Jouko Kolhonen.

Puutarhassa lentelee siellä täällä mehiläisiä. Jos niitä ei yrittäisi etsiä, jäisivät ne huomaamatta.

Pihan reunalla parinkymmenen metrin päässä on muutama pino laatikoita. Pörinä korvissa käy sitä kovemmaksi, mitä lähemmäs laatikoita kulkee. Kun mehiläistarhaaja Jouko Kolhonen avaa kannen yhdestä laatikoista, pölähtää sieltä iso parvi mehiläisiä lentoon.

Suojavaatteista huolimatta kokemattomampi ottaa vaistomaisesti pari askelta taaksepäin. Ollaan Linnoituksen mehiläistarhalla Lappeenrannassa, ja mehiläisten työpäivä on alkamassa.

– Lämmin, varhainen aamu pitää mehiläiset rauhallisina. Kun pysyy vain poissa pesän lentoaukon edestä, voi olla aivan turvallisesti, toteaa Kolhonen.

Mehiläisiä pesän lentoaukolla.
Hunajan maku riippuu siitä, mistä kasveista mehiläiset on sen kerännyt.Kalle Purhonen / Yle

Linnoituksen pesässä majaansa pitävät Buckfast-rotuiset mehiläiset. Mehiläisrotu on jalostettu 1920-luvulla englantilaisten munkkien toimesta. Kolhonen kuvaa rotua rauhalliseksi ja ahkeraksi. Kaupunkimehiläisten tuleekin olla rauhallisia, jotta ne parveilisivat mahdollisimman vähän ja olisivat helppoja hoitaa.

Kaikki mehiläisrodut eivät kuitenkaan ole yhtä leppoisia.

– On myös niin sanottuja kiukkuisia pesiä. Nekin mehiläiset ovat ahkeria tekemään töitä, mutta ahkeria myös kaikessa muussa. Meilläkin ikävä kyllä on kaksi sellaista oikein kiukkuista pesää, joista koitetaan nyt päästä eroon ja saada sinne uutta rotua sisälle, Kolhonen kertoo.

Mehiläisiä avoimen pesän yläpuolella.
Suojavarusteet ovat tarpeelliset, vaikka tässä pesässä asuvia Buckfast-mehiläisiä kuvaillaan rauhallisiksi.

Mehiläisten tarhaus on kasvattanut suosiotaan muissakin kaupungeissa. Esimerkiksi Helsingissä on jo toistasataa pesää ja tarhaajia kuutisenkymmentä. Suomen Mehiläishoitajain liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala kertoi Ylelle viime kesänä, että ilmiö on maailmanlaajuinen. Esimerkiksi Kööpenhaminassa pörrää jo yli neljä miljoonaa mehiläistä kaupunkialueella.

– Tosi paljon on kiinnostusta pölyttäjiin ja tarhamehiläisiin, hunajaan ja kaikkiin tuotteisiin, mitä mehiläiset tuottavat. Toki tähän kiinnostukseen pölyttäjiä kohtaan vaikuttaa myös yleismaailmallinen hätä pölyttäjistä, totesi Martikkala.

Mehiläistarha ei siis vaadi maaseudun rauhaa ja suuria peltoja, vaan Lappeenrannan Linnoituksen mehiläistarhankin tuottavin pesä sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, kaupungintalon neljännen kerroksen parvekkeella.

Mehiläispesän hunajakenno.
Myös hunajakenno on syötävää. Kolhonen kuvailee sitä superkuiduksi, Suomessa se ei ole vielä saavuttanut suurta suosiota.Kalle Purhonen / Yle

Mutta mistä mehiläiset löytävät mettä aivan kaupungin keskustasta?

– Mehiläiset suuntaavat kaupungintalolta sankarihautausmaalle keräämään hunajaa. Ja se on aivan erinomaista, ihan erilaista kuin muualta kerätty, kertoo mehiläistarhaaja Jouko Kolhonen.

Tällä viikolla kaupungintalon mehiläispesä saa keskustassa seuraa, kun kauppakeskus Ison-Kristiinan katolle viedään kaksi pesää. Kolhonen arvioi, että tulevaisuudessa mehiläispesiä voi nähdä yhä enenevissä määrin kaupunkien keskustoissa.

– Kaupunkihunaja tulee kyllä valtaamaan oman osuutensa hunajamarkkinoista. Valtakunnallinen ötökkäprojekti on luonut tällaista positiivista asennetta. Liike-elämäkin haluaa omalla tavalla pitää tätä ötökkähommaa yllä, toteaa Kolhonen viitaten Yle Luonnon Pelasta pörriäinen -kampanjaan.

Hunajakennoja lingossa, joka irroittaa niistä hunajan.
Yhdestä kennosta tulee noin 2 kiloa hunajaa. Hunaja erotellaan niistä linkoamalla niitä kymmenen minuuttia.Kalle Purhonen / Yle

Tämän vuoden satokausi alkaa olla lopuillaan. Kolhonen luonnehtii tämän vuoden satoa normaaliksi.

– Viime vuosi oli vaikea sateisen kesän vuoksi. Tänä vuonnakin kesän kylmä jakso ja vähän myöhäinen kevät vaikuttivat satoon. Ei hyvä eikä huono sato.