Metsähallitus ennallistaa soita yhä monipuolisemmin – osa kohteista sellaisia, joita aiemmin on pidetty ongelmallisina

Aiemmin on suojeltu pääasiassa luonnonsuojelualueiden soita. Nykyään mukaan otetaan myös talouskäytössä olevia alueita.

suot
Joutenneva.
Lestijärvellä sijaitseva Joutenneva-Tummunneva.Kalle Niskala / Yle

Suomessa on 1980-luvusta asti käyttöön otetun soidensuojeluohjelman (siirryt toiseen palveluun) avulla pyritty säilyttämään suoluontoa.

Maan alun perin yli kymmenen miljoonan hehtaarin suoalasta on Metsähallituksen mukaan yli puolet otettu maa- ja metsätalouskäyttöön eli ojitettu.

Soita palautetaan luonnontilaan ennallistamalla (siirryt toiseen palveluun). Niin on tehty erityisesti sellaisilla alueilla, joilla suon metsittäminen ei ole onnistunut, vaan puustonkasvu on ollut huonoa.

Esimerkiksi pohjalaiskunnissa soita on suojeltu ja ennallistettu erityisesti asumattomilla mailla, jotka ovat valtion omistuksessa. Suojelukohteita on runsaasti esimerkiksi Lestijärvellä ja Perhossa.

Keski-Pohjanmaalla Lestijärvellä ja Vetelissä on ennallistettu muun muassa niin sanottuja riekkosoita eli karuja ja alun perin vähäpuustoisia rämeitä, joilla tiedetään varsinkin riekkojen viihtyvän.

Ylitarkastaja Ahti Putaala Metsähallituksen Eräpalveluista toteaa, että nuo alueet ovat olleet metsätalouskäytössä ja suojelua on rahoitettu metsästyslupatuloilla.

– Riekot hyötyvät ennallistamisesta, mutta tietysti myös muutkin suolajit sekä luonnon monimuotoisuus.

Suoalueet puristuksissa

Metsähallituksen tavoitteena on suojella soita monipuolisesti, joten ennallistamista yritetään tehdä myös kaukana erämaista ja lähellä talouskäytössä olevia seutuja.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla viljeltyä alaa on paljon ja suojelu on haasteellista, kertoo suunnittelija Sakari Rehell Metsähallituksen Luontopalveluista.

– On huomattu, että aikaisemmin ennallistamisen kannalta vaikeina pidettyjä ja ojitusten ympäröimiä alueita kannattaisi saattaa parempaan kuntoon, sillä niillä on paljon merkitystä luonnolle ja ihmisille. Ympäröivien ojitusten vaikutukset suoluonnolle tulevat näköjään esille hitaasti, vuosikymmenien jälkeen, Rehell sanoo.

Metsähallituksessakin on hiljattain herätty näiden alueiden ongelmiin.

Nyt yritetään saada myös yksityisten talouskäytössä olevien maiden keskellä olevat suoalueet ennallistettua, vaikka se on haasteellista.

– Ongelma on siinä, että ennallistettavan suon ympärillä olevat talousmetsät eivät saisi vettyä. Nyt mietitään, miten voisi yhteen sovittaa suojelualueen tarve saada vettä ja talousmetsän tarve saada vesi pois. Se vaatii tarkkoja mittauksia, toteaa Rehell.

Rehellin mukaan ihanteellista olisi, jos talousmetsä olisi ennallistettavaa suota korkeammalla. Se taas ei useinkaan toteudu tasamailla eli pohjalaismaakunnissa.

– Aina se ei ollenkaan onnistu, harmittelee Rehell.

Rannikon ainutlaatuisuus

Vaikka haasteita riittää, pohjalaissoitten (siirryt toiseen palveluun) suojelu olisi Metsähallituksen mukaan tärkeää.

Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rannikolla näet maannousemisen vuoksi suot ovat täysin erilaisia kuin sisämaassa, jossa suot voivat olla jopa 10 000 vuotta vanhoja.

Niitä on myös suojeltu, koska moni niistä sijaitsee asumattomilla alueilla.

– Rannikolla veden alta paljastuneet nuoret suot ovat vasta kehityksensä alkuvaiheessa, alle 2000 vuotta vanhoja, ja globaalistikin hyvin harvinaisia. Niitä on tärkeää säilyttää. Ne ovat ehkä maapallon laajuisesti ajatellen ainutlaatuisinta luontoa Suomessa, toteaa Rehell.