Aleksis Salusjärven kolumni: Kaikki maailman ongelmat ratkeavat rahalla

Elvytystä tehdään ämpäriketjuna mökkikuntien hiekkateiden perukoille asti. Raha on todellisuus, jonka välikappaleina saamme kiitollisina olla.

raha
Aleksis Salusjärvi
Aleksis SalusjärviJuha Kivioja / Yle

Juttelin vankilassa peruskoulun keskeyttäneen nuoren kanssa, kuinka paljon hän arvelee tarvitsevansa rahaa siviilielämässä. Poika mietti jonkin aikaa ja päätyi 20 000 euroon kuussa. Se riittäisi hänelle, enempää ei tarvita.

Hän ei ollut koskaan ollut töissä eikä asunut lähiökerrostaloa kummemmassa paikassa. Hän oli myynyt huumeita, kun ei tiennyt muutakaan tapaa tulla toimeen. Päihdekaupassa tonni on pikkuraha, joka katoaa nopeasti, mutta parilla kympillä pärjää kuukauden. Hänen logiikassaan ei ollut mitään vikaa, hänellä ei vain ollut kokemusta muunlaisesta elämästä. Samalla tavalla 64 lentokonetta voi maksaa 10 miljardia (siirryt toiseen palveluun) tai tukipaketti (siirryt toiseen palveluun) varttia vaille biljoonan. Nehän ovat vain sanoja. Raha on samoja kädestä käteen kiertäviä seteleitä, mutta mitään yhteismittaa ei silti ole.

Mikä hyvänsä poliittinen keskustelu on ratkaistavissa rahalla. EU:n kolossaalinen tukipaketti on pelkkä jäävuoren huippu. Pakolaisvirta loppuisi rahalla. Väestöräjähdys loppuisi, jos köyhillä olisi varaa suunnitella elämäänsä. Sairaudet on pitkälti voitettavissa hoidoilla, joita saa rahalla. Lajien joukkosukupuutto voitaisiin ehkäistä ostamalla suojelualueita, ja maailman saastuminenkin kuristuisi heti, jos vain rahat riittäisivät.

Raha ratkaisee köyhyysongelman tietysti aivan ensimmäisenä. Lukutaidon ja koulutuksen ongelmat ratkeaisivat rahalla nopeasti, tarvitaan vain lisää ammattilaisia. Vanhempien lapsiin kohdistuvat huolet on helppo voittaa rahalla, ja lasten murhe hoitopaikkaa tarvitsevasta vanhuksesta on vain setelikysymys. Rahalla voi järjestää minkä tahansa ongelman.

Raha ei ole jumala. Se on voittanut jumalat jo viime vuosituhannella. Raha on todellisuus, jonka välikappaleina saamme kiitollisina olla.

Ennen kaikkea mitään yhteiskunnallista keskustelua ei voi käydä puhumatta rahasta. Politiikka tarkoittaa käytännössä priorisointia. Poliitikot eroavat toisistaan vain siinä, minkä he näkevät tärkeimmäksi kulueräksi. Mitään eroa ei sen sijaan ole perusajatuksessa, että rahalla kaikki hoituu.

Vasemmisto haluaa antaa rahaa köyhille ja oikeisto haluaa antaa rahaa rikkaille. Molemmat ovat oikeassa. Sillä rahaa saatuaan köyhä ei ole enää köyhä, ja rahaa saatuaan rikas ostaa yhä suurempia ja kalliimpia asioita ja levittää rahaansa kuin tuulikone konfettia.

Poliisi tarvitsee rahaa ja palokunta tarvitsee rahaa. Sari sairaanhoitaja tarvitsee rahaa ja oikeuslaitos tarvitsee rahaa. Vankilat tarvitsevat rahaa ja media tarvitsee rahaa. Ilman rahaa ei ketään saada vankilaan, mitään uutista ei saada maailmaan. Leikkaushaavat tulehtuvat ja märkivät ilman rahaa, ja ihmisen mahdollisuus saada oikeutta loppuu heti rahojen loputtua.

Yhteiskuntamme suurin ongelma on sen tuottavuus. Meidän on saatava rahaa, jotta saamme lapset päiväkotiin. Meidän on saatava rahaa, jotta saamme aikuiset toimistoihin. Meidän on saatava rahaa, jotta romaani valmistuisi, ja meidän on saatava rahaa, jotta presidentti voisi avata valtiopäivät. Mitä enemmän saamme rahaa, sitä isompia perunoita pelto meille antaa. Mitä enemmän rahaa, sitä onnellisempia ja älykkäämpiä lapsia.

Ainoat riidat käydään siitä, että rahat loppuvat ja kukaan ei keksi, mistä sitä saataisiin lisää. Samalla lailla kuin viinaporukka on sovussa niin kauan, kunnes viimeinen pullo on lopuillaan.

Raha ei ole jumala. Se on voittanut jumalat jo viime vuosituhannella. Raha on todellisuus, jonka välikappaleina saamme kiitollisina olla. Raha on totaalista. Se antautuu meille vain kykyjemme perusteella. Jos olemme tyhmiä tai kilttejä, jäämme köyhiksi.

Laupias samarialainen on nykyään sellainen ihminen, joka lätkii seteleitä tiskiin ja vaatii erikoiskahvia, pihanurmikon leikkaamista tai ikkunanpesua.

Hyvä ihminen rikastaa ympäristöään kuten mökkiläiset maaseutua. Viemme kehittyviin hiekkatiekuntiin rahan virtaa vaatimalla palveluita ja kauppoja. Jokainen suomalainen saa sillä tavalla tuntea olevansa hyväntekijä. Laupias samarialainen on nykyään sellainen ihminen, joka lätkii seteleitä tiskiin ja vaatii erikoiskahvia, pihanurmikon leikkaamista tai ikkunanpesua. Nollatuntisopimuksilla valjastetaan talouskierron torppareita, jotta rahalle saataisiin vastinetta eli yhteiskunnalle ja ihmiselämälle arvoa. Raha on niukkuuden hyödyke, josta kuuluukin taistella. Raha menettäisi arvonsa, ellei niin olisi.

Vappusataset (siirryt toiseen palveluun), hävittäjäostokset ja EU:n tukipaketit. Kaikki raha on pyhää. Satasesta satoihin miljardeihin. Kaikki julkinen raha skaalautuu puheisiin ja lupauksiin, raha on ihmisen mitta. Rahan merkitys on peruskivi, johon valtiollinen keskustelu yksinomaan ja pelkästään palautuu. Vain rahalla on merkitystä ja kansanedustajan arvo on niissä seteleissä, joita hän jakelee. Tämä on suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun yksinkertainen ydin.

Ainoa perustotuus kaiken takana on, että mikään rahasumma ei riitä. Kukaan ei ole tyytyväinen siihen, mitä hänellä on, ja kenelläkään ei ole mielestään tarpeeksi.

Aleksis Salusjärvi

Kirjoittaja on keskituloinen helsinkiläinen, joka vetää lukutaidon koulutushankkeita ongelmiin ajautuneille nuorille ja aikuisille. Hän rahoittaa julkiselle sektorille suuntautuvaa työtään yksityisellä pääomalla.

Kolumnista voi keskustella 18.9. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Aleksis Salusjärven kolumni: Lapset ja vanhukset ovat jääneet ikuisen nuoruuden jalkoihin

Aleksis Salusjärven kolumni: Tarpeettomien ihmisten aikakausi