Suomen ainoa entisöity asuntolotja painui järven pohjaan, eikä sen pelastaminen ole helppoa – katso video veden alla häämöttävästä laivasta

Vesi virtasi historialliseen alukseen rungon reiästä.

vesiliikenneonnettomuudet
Lotja häämöttää veden alla.
Tältä Loviisa-lotja näytti veden alla.

Satamaravintolan yrittäjä Jarmo Vuorinen hieraisi maanantaina silmiään: Mikkelin Anttolan kylän ylpeyden aihetta, Loviisa-lotjaa ei näkynyt laiturissa. Alus oli uponnut sataman syvyyksiin yön aikana.

– Ensin ajattelin, että se on lähtenyt liikenteeseen. Sitten näin aurinkopaneelin pilkottavan omituisen lähellä vedenpintaa. Vielä edellispäivänä Loviisa kellui vedessä.

Loviisa on Anttolan kylälle merkittävä symboli, sillä Anttolassa on aikoinaan rakennettu asuntolotjia. Eikä Loviisan merkitys jää siihen: se on koko Suomen ainoa alkuperäisessä asussaan oleva, toimintakuntoinen asuntolotja.

Loviisa-lotjan rakensi metsäyhtiö Enso-Gutzeit asunnoksi uittotyöntekijöilleen vuonna 1938. Viime vuodet se on kuitenkin ollut risteilyaluksena yksityisessä omistuksessa.

Lotja häämöttää veden alla.
Loviisasta näkyy vain saunaosaston katto, aurinkopaneeli ja kaksi kuvan ulkopuolelle jäävää ilmastointiputkea. Loput on veden alla.Riina Kasurinen/Yle

Lotjan omistavan perikunnan edustaja Pekka Korpikallio arvelee lotjan uponneen pohjassa olleiden reikien ja sähkövian seurauksena.

– Loviisan pohja on aina vähän vuotanut. Sisällä on ollut sähköllä toimiva pilssipumppu, joka pumppaa vedet pois. Kun menin paikalle, laiturissa olevaan sähkötolppaan ei jostain syystä tullut virtaa.

Korpikallio arvelee, että lotja on täyttynyt vedestä vähitellen. Satamassa on aallonmurtaja, jonka taakse proomu jää sen verran piiloon, ettei vähittäistä uppoamista ole huomattu ennen kuin vesi on hulahtanut kunnolla sisään aukinaisista ikkunoista. Sen jälkeen lotja on uponnut nopeasti.

Lotjan uppoaminen on Korpikallion mukaan harmillista, mutta vauriot jäänevät melko vähäisiksi. Lotja on myös sisäosiltaan suurimmaksi osaksi puuta.

– Puu turpoaa ja saattaa ruveta kupruilemaan ja irrota kiinnityksistään, mutta kun se kuivuu, sen saa kiinnitettyä takaisin.

Vaurioiden harmillisuutta vähentää se, että suunnitelmissa olisi ollut nostaa lotja joka tapauksessa tänä kesänä telakalle pohjan vuotokohtien korjaamista varten. Silloin lattia ja osa seinistä olisi pitänyt kuitenkin purkaa.

Lotja häämöttää veden alla.
Anttolaseura kunnosti Loviisan 90-luvulla. Nyt lotjan uppoaminen on kylän puheenaihe.Riina Kasurinen/Yle

Loviisan nostamista on jo alettu suunnitella. Lotja on 19 metriä pitkä ja 5,5 metriä leveä, joten sen nostaminen ei ole aivan yksinkertaista. Korpikallio sanoo, että keinot kuitenkin löytyvät.

– Se on vain 3,5 metrin syvyydessä, joten alusta ei tarvitse kohottaa hirveän paljon, että siitä saadaan jo pumpattua vettä pois, Korpikallio sanoo.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävä alus

Ainoana laatuaan Loviisa on Museoviraston perinnerekisterissä. Museoviraston erikoistutkija Hannu Matikan mukaan Loviisan kaltaista alusta ei löydy edes museoista.

– Kun 1990-luvun puolivälissä pääsin tutustumaan lotjaan, yllätyin sen autenttisuudesta, Matikka kertoo.

Asuntolotjia rakennettiin 1910-1930-luvuilla useita Loviisan tapaan uittotyöntekijöille asuintiloiksi. Niistä ainoana Loviisa on säilynyt toimivana ja alkuperäisessä asussaan.

Vaikka Suomesta löytyy maalle nostettuja asuntolotjia, ne elävät Matikan mukaan jo uutta elämää.

– Kahvilakäytössä asuntolotjat ovat vuosien tai vuosikymmenten käytön jälkeen päätyneet niin huonoon kuntoon, ettei niistä saa enää kelluvaa alusta.

Lotja häämöttää veden alla.
Loviisan ikkunat olivat auki, jottei sisätiloihin kerry kosteutta. Nyt ne päästivät suuret määrät vettä sisälle kerralla laivan painuessa kohti pohjaa.Riina Kasurinen/Yle

Vuosien varrella Loviisaan on tehty muutamia muutoksia tilausristeilyjen tarpeisiin. Esimerkiksi sisätilojen kalusteet on vaihdettu.

Aluksen ulkoasu ja sisätilat on pyritty säilyttämään alkuperäisen ammattikäytön mukaisina.

– Kun alus on hyväksytty Museoviraston perinnerekisteriin, syntyy omistajien ja viraston välille ymmärrys siitä, että aluksesta pidetään huolta. Siihen ei tehdä muutoksia kysymättä Museovirastolta näkemystä, voiko muutokset tehdä, ettei tuhoa tai pilaa aluksen kulttuurihistoriallista arvoa, Matikka sanoo.