Yhdysvaltain rotumellakat nostivat esiin Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa rehottavan rasismin

Arabimaiden rasismi juontaa juurensa orjakauppaan, jonka historia on paljon pitempi kuin Euroopassa ja Amerikassa.

rasismi
Myyjiä ja asiakkaita markkinoilla Gizassa, Egyptissä.
Myyjiä ja asiakkaita markkinoilla Gizassa, Egyptissä.Mohammed Hossam / EPA

Yhdysvalloissa mustiin kohdistuvan poliisiväkivallan nostattamat mellakat ovat käynnistäneet keskustelun Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa rehottavasta rasismista.

Arabienemmistöisissä maissa poliisi ei suoranaisesti vainoa mustaa vähemmistöä, mutta muuten rasismi on moni-ilmeistä ja usein täysin peittelemätöntä. Eräissä maissa se on edelleen osa yhteiskunnan rakennetta.

Black Lives Matter -liike on synnyttänyt keskustelua arabimaissa, joissa mustiin ja muihin vähemmistöihin kohdistuvaa rasismia ja epäoikeudenmukaista kohtelua tapahtuu jokapäiväisessä elämässä.

Taustalla orjakauppa

Tutkijoiden mukaan alistava suhtautuminen afrikkalaisiin sai alkunsa jo yli tuhat vuotta sitten, kun Afrikasta alettiin tuoda orjia nykyisen Lähi-idän alueelle. Mustien orjuuttamisella on arabimaissa ollut vuosisatainen historia, mikä on jättänyt jälkensä ihmisten suhtautumiseen.

Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa orjakauppa loppui 1800-luvulla, mutta arabimaissa se jatkui paljon kauemmin. Eräissä Persianlahden maissa se kiellettiin vasta 1970-luvulla.

Saharan länsiosassa sijaitseva Mauritania kielsi orjuuden viimeisenä maana vuonna 1981, mutta rangaistavaa siitä tehtiin vasta 2007.

Kiellosta huolimatta Mauritaniassa arvioidaan elävän 90 000 tummaihoista ihmistä orjuuden kaltaisissa oloissa, jotka ovat seurausta paikallisesta kastijärjestelmästä. Sen takia orjuus periytyy sukupolvelta toiselle, kertoo Global Slavery Index (siirryt toiseen palveluun) vuodelta 2018.

Myös Jemenissä on mustaihoinen Muhamasheen (siirryt toiseen palveluun)-vähemmistö, jonka asema yhteiskunnassa on lähellä orjuutta. He kärsivät muuta väestöä enemmän maassa riehuvasta sodasta.

Libyaan on viime vuosina tullut suuria määriä Eurooppaan pyrkiviä ihmisiä Saharan eteläpuolelta. Koska Välimeren yli pääseminen on hyvin vaikeaa, ovat he joutuneet jäämään Libyaan erittäin vaikeisiin oloihin.

ihmisiä makaamassa lattialla
Siirrolaisille Libya muodostuu usein umpikujaksi. Aurelie Baumel / Lääkärit Ilman Rajoja

Alueelta tulleiden raporttien mukaan mustia afrikkalaisia on myyty työvoimaksi orjamarkkinoiden kaltaisissa oloissa.

Libyassa siirtolaiset viettävät jopa kuukausia varastoissa epäinhimillisissä oloissa – Rajavalvonta on siirtänyt ongelman mereltä maalle

Orjakaupan perintönä arabimaissa käytetään afrikkalaisperäisistä ihmisistä halventavaa abeed-sanaa, joka tarkoittaa "orjaa" tai "palvelijaa".

Musta vähemmistö löytyy joka maasta

Käytännössä kaikista Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista löytyy melko laajakin mustaihoisten vähemmistö. He ovat muun muassa orjien jälkeläisiä tai heidän afrikkalaiset esi-isänsä ovat tulleet muslimimaiden pyhiinvaelluskohteisiin ja päättäneet jäädä. Egyptissä asui mittava nubialaisväestö jo ennen muslimivalloitusta.

Usein nämä väestöryhmät kärsivät huonosta kohtelusta.

Irakissa arvioidaan asuvan 1,2 miljoonaa mustaihoista. He ovat keskittyneet maan eteläosaan, Basran alueelle.

Irakin mustat ovat vuosien ajan valittaneet järjestelmällisestä rasismista, joka syrjii heitä koulutuksessa, asunnon saamisessa ja terveydenhuollossa. Mustille on varattu vain vähän arvostetut työt.

Rakennustyöläisiä Al Janoubin- työmaalla asentavat mainostaulua Dohassa, Qatarissa 16. joulukuuta 2019.
Rakennusmiehet asentamassa stadionin mainostaulua Dohassa, Qatarissa joulukussa 2019.Ali Haider / EPA

Israelkaan ei ole mustaan väestönosaan kohdistuvan rasismin suhteen viaton. Maahan muuttaneet etiopianjuutalaiset ovat valittaneet poliisiväkivallasta sekä syrjinnästä koulutuksessa, asuntojen saamisessa ja terveydenhoidossa.

Israelin hallitus on myöntänyt antaneensa etiopianjuutalaisille naisille pitkäkestoisia ehkäisylääkkeitä vasten heidän tahtoaan, jotta väestöryhmän syntyvyys pienenisi. Asiasta on kertonut esimerkiksi israelilainen Haaretz-lehti (siirryt toiseen palveluun).

Kulttuuri suosii vaaleita

Monen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maan kansallinen media haluaa esitellä kansan mahdollisimman vaaleaihoisena. Iranissa tämä juontaa juurensa myyttiseen arjalaiskansaan, jolla on ollut suuri vaikutus maan kulttuurin kehitykseen.

Iranissa on silti suurehko musta vähemmistö, joka asuu lähinnä maan etelärannikolla. Heidän uskotaan olevan satoja vuosia sitten maahan tuotujen orjien jälkeläisiä.

Afro-iranilaiset ovat tuoneet seudulle paljon afrikkalaisia vaikutteita esimerkiksi musiikkiin, ruuanlaittoon ja henkiseen kulttuuriin, mutta Iranin valtakulttuuri jättää heidät vähälle huomiolle.

Myös esimerkiksi Tunisian valtakulttuurissa kansalaiset ovat vaaleita huolimatta siitä, että 15 prosenttia kansasta koostuu mustaihoisista.

Khan al-Khalilin basaari Kairossa.
Khan al-Khalilin basaari Kairossa.Amel Pain / EPA

Yhteisö painostaa naisia

Varsinkin arabinaisten keskuudessa vallitsee kova paine, jotta ihminen näyttäisi "valkoiselta".

– Yhteisössämme kauneuden ihanne on olla valkoinen. Mustia naisia painostetaan suoristamaan hiuksensa, hankkiutumaan eroon kiharoistaan ja vaalentamaan ihoaan, jotta tulisi hyväksytyksi ja mahtuisi yhteiskunnan raameihin, sanoo uutistoimisto Reutersin haastattelema Voices of Black Tunisian Women -yhteisön perustaja Khawla Ksiksi.

Jos nainen haluaa naimisiin, yhteisö edellyttää hänen olevan niin vaaleaihoinen kuin mahdollista, sanoo al-Jazeera (siirryt toiseen palveluun) uutiskanavan haastattelema eteläsudanilainen toimittaja Suzan Kim Otor.

– Jos nainen lopettaa ihoa vaalentavien tuotteiden käytön, hän huomaa, että hänen ystävänsä alkavat arvostella häntä.

Arabimaiden, samoin kuin Iranin viihdeohjelmissa afrikkalaista esittävä, kasvonsa mustaksi värjännyt koomikko on tavanomainen hahmo.

Talous ylläpitää eriarvoisuutta

Vauraimmissa arabimaissa vähän arvostetuissa ammateissa, kuten rakennustöissä, siivouksessa ja kotiapulaisina käytetään paljon ulkomaista työvoimaa. Tämä on luonut kafala-järjestelmän, jota pidetään institutionaalisena rasismina ja ilmentymänä nykypäivän orjudesta.

Kafala-järjestelmässä työntekijästä tulee käytännössä työnantajan omaisuutta. Työehtosopimuksia ei ole eikä työntekijällä minkäänlaisia oikeuksia. Hän ei myöskään saa erota tehtävästään tai lähteä maasta, vaan työsuhteen voi päättää vain työnantaja.

Rakennustyöläisiä Lusail Stadiumin työmaalla joulukuussa 2019.
Rakennustyömiehiä stadiontyömaalla Qatarissa joulukuussa 2019.Ali Haider / EPA

Kafala-työntekijöiden surkeasta kohtelusta on tehty lukuisia uutisia, esimerkiksi liittyen Qatarin vuoden 2022 jalkapallon MM-kilpailuihin ja sitä varten rakennettaviin peliareenoihin.

Työntekijöitä tulee monista maista, ja heille maksetaan kansallisuuden mukaan, kertoo Los Angeles Times -lehden (siirryt toiseen palveluun) haastattelema, Libanonissa toimivan Caritas Lebanon avustusjärjestön johtaja Nouna Roukoss.

– Palkoissakin on rasismia. [Palkka on] 150–200 dollaria kuukaudessa Bangladeshistä tuleville. Etiopialaiset saavat 200–250 dollaria. Filippiiniläiset työläiset saavat 400 dollaria, mutta ei sekään vastaa minimipalkkaa, Roukoss kertoo.

"Tavoitteena poisoppiminen"

Yhdysvaltain väestökirjanpidossa arabit luokitellaan "valkoisiksi".

– Kun katsotaan laillisuuden näkökulmasta, arabi-amerikkalaiset ovat monella tavalla päässeet "valkoisuuden kynnykselle", meitä kohdellaan valkoisina useimmissa tilanteissa, sanoo Middle East Eye -uutissivuston (siirryt toiseen palveluun) haastattelema kulttuuriantropologi Isra El-Beshir.

Sama väestökirjanpidon sääntö pätee myös tummaihoisiin arabeihin, mutta sosiaalisesti heidän kokemuksensa elämästä yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa on hyvin toisenlainen.

El-Beshirin mukaan arabiryhmittymien välinen sosiaalinen kuilu näkyy jo lapsissa, sillä mustat arabilapset kohtaavat mustaa väestöä huonommin palvelevan koulujärjestelmän.

Arabiväestöön kohdistuu Yhdysvalloissa painostusta, joka johtuu pelosta islaminuskoa kohtaan, samoo New Yorkin Queensissä toimiva yhteisötyöntekijä Rana Abdelhamid. Tämän painostuksen takia moni arabiväestön jäsen ei jaksa kiinnittää huomiota arabiväestön sisäiseen eriarvoisuuteen.

oukko mellakkapoliiseja on metalliaidan takana ja suihkuttaa kyynelkaasua. Mielenosoittaja seisoo etualalla.
Poliisi ja mielenosoittajat ottivat yhteen Minneapolisissa 27. toukokuuta. Mustan miehen kuolemasta alkaneet mielenilmaukset jatkuivat tuolloin toista päivää.Craig Lassig / EPA

Minneapolisissa alkaneet rasisminvastaiset mielenosoitukset ovat herättäneet myös mustat arabit, kuten Isra El-Beshirin ajattelemaan kohteluaan.

– En ole koskaan kokenut avointa rasismia valkoisten amerikkalaisten taholta, koskaan. Arabeilta ja muslimeilta kuulemani sana "abeed" (orja) toi minut sen kanssa kasvokkain, El-Bashir sanoo Middle East Eyelle.

Nyt ryhmä arabi-amerikkalaisia haluaa nostaa keskustelun "epämiellyttävästä totuudesta", arabien keskinäisestä rasismista. Nöyryyttävä orja-sana on käytössä monen ei-mustan arabin sanavarastossa.

Rana Abdelhamid on kollegoidensa kanssa laatinut englannin- ja arabiankielisen "työkalupakin", joka antaa ohjeita rasistisen käytöksen tunnistamiseen ja siitä poispääsemiseen.

– Ihmiset on saatava oppimaan pois siitä, mitä he oppivat [mustista] Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, ja myös poisoppimaan siitä, mitä he ovat oppineet täällä Yhdysvalloissa, sanoo Abdelhamid Middle East Eyen haastattelussa.

Toolkit (siirryt toiseen palveluun)

Asiantuntija: Vanhalla heimokulttuurilla vaikutusta, islamilla ei

Arabimaihin perehtynyt kääntäjä Sampsa Peltonen myöntää, että arabimaissa esiintyy paljon rasistista käytöstä, joskin esiintyyhän sitä varmaankin kaikissa yhteisöissä.

Peltonen ei kuitenkaan pidä arabimaita mitenkään erityisen rasistisina yhteisöinä. Hän muistuttaa, ettei maita ylipäätään voi niputtaa yhteen, ja osassa maista, kuten esimerkiksi Sudanissa, valtaosa väestöstä on mustia.

Joissakin maissa, kuten vaikka Arabian niemimaalla yhteisöt ovat perustuneet heimoihin, jotka ovat mahdollisesti antaneet kasvualustan rasistiselle ajattelutavalle, Peltonen uumoilee.

– Heimokulttuuri perustuu kotiin päin vetämiselle, mistä on helppo ottaa se askel, että muunlaiset ja muun väriset ihmiset eivät kuulu "meihin".

Peltonenkin on huomannut, että arabiankielessä mustille on paljon pilkkanimiä, jotka perustuvat toisaalta ihonväriin, toisaalta vanhaan orja-ajatteluun.

Hän ei kuitenkaan usko, että orjuus olisi ainoa syy sille, että monet pitävät mustaihoisia alempiarvoisina. Peltonen muistuttaa, että esimerkiksi Välimeren eteläranta on ollut menneinä vuosikymmeninä paljon Eurooppaa "värikkäämpi".

Osasyy eriarvoistavaan ajatteluun voi Peltosen mukaan löytyä eurooppalaisista siirtomaavalloista ja niiden antamasta esimerkistä. Britannian ja Ranskan taidekuvastoissa ruhtinaiden yllä palmunlehviä heiluttelevat palvelijat ovat usein mustia orjia. Tämä kuvasto on kopioitu arabimaiden ajatteluun, Peltonen pohtii.

Peltonen ei usko, että arabimaita yhdistävä islaminusko edesauttaisi rasistista ajattelua. Hän muistuttaa, että Koraanissa ja muissa islamin pyhissä teksteissä todetaan, ettei ihmisen ihonvärillä ja kansallisuudella ole merkitystä Jumalan edessä, ainoa mikä merkitsee on vanhurskaus.

Esimerkiksi profeetta Mohammedin jäähyväissaarnassa todetaan, ettei arabi ole ei-arabin, tai valkoinen mustan yläpuolella, Peltonen kertoo.

Arabimaat ovat epätäydellisiä yhteisöjä, kuten monet muutkin, ja niissä on erilaisia ihmisiä Peltonen sanoo.

– Samalla tavalla kuin Euroopassakin, arabimaissa avarakatseisemmilla ja muutakin kuin vain omat piirinsä nähneillä ihmisillä nämä vanhat ajatusrakennelmat alkavat hälvetä.