Vauva vietiin tv-laatikossa saareen 59 vuotta sitten – nyt naista kutsutaan Myrskyluodon Maijaksi: "Kyynel vierii poskelle, kun kuuntelen laulua"

Eteläisellä Saimaalla suurten selkien reunalla sijaitseva pieni Mäntyluoto on Ulla Käkelän lomaparatiisi.

Saaristo ja saaret
Ulla Käkelä soutaa Saimaalla
Ulla Käkelä nauttii monimutkaisesta, mutta kauniista matkasta omaan saareensa.Jari Tanskanen / Yle

Ulla Käkelä työntää soutuveneen vesille Suuren Jänkäsalon saaren kärjestä. Saimaan pinta väreilee, pilvet ovat alkaneet kerääntyä taivaalle niin, että illalla todennäköisesti sataa. Kauempana selällä näkyy purjevene ja laivaväylällä kulkeva rahtialus. Edessä siintää pieni saari.

Mökkimatkaa Käkelä on tehnyt ensin autolla Lappeenrannasta Taipalsaarelle, matkannut sitten auton kanssa lossilla Jussilansalmen yli Suureen Jänkäsaloon ja ajanut saaren kärjessä odottavalle veneelle.

– Hienointa tässä uudessa mökissä on tämä matka läpi kauniin maiseman. Viimeinen parisataa metriä soutumatkaa on matkan huipennus, pohtii Ulla Käkelä.

Veneen lähestyessä saarta puiden välistä alkaa pilkottaa satavuotias, nyt jo ulkoa harmaantunut hirsimökki. Paksujen hirsien sisäpuolelle mökkiin tuulen tai myrskyn pauhu eivät juuri kuulu.

Saaren omistaja Ulla Käkelästä tuli keväällä. Sen jälkeen hän on viettänyt kaikki vapaa-aikansa täällä.

Unelma omasta saimaannorpasta

Mökin keskellä on suuri tupa. Lämpöä tuovat iso leivinuuni, takka ja puuhella. Sähköjä on sen verran, että aurinkopaneelin ja akun avulla sisälle saadaan valot ja kännykän lataaminen onnistuu.

– Tänne ei tule televisiota koskaan. Kuuntelemme radiota ja juttelemme paljon. Täällä tulee luettua kirjoja ja lehtiä. Ja tietysti tarkkailemme luontoa, sanoo Ulla.

Käkelä ja hänen miehensä ovat erityisen viehättyneitä kahteen terassiin – jos ylempänä mökin terassilla tuulee liikaa, voi vetäytyä saunalle katselemaan mitä luonnossa tapahtuu.

– Naapurisaarella asuu joutsenperhe, joka uiskentelee usein tässä meidän rannassa. Meillä taas asuu kuikkapariskunta, joka sai keväällä yhden poikasenkin. Ja sitten on tietysti saimaannorppa, hehkuttaa Ulla Käkelä.

Saimaannorppaa voi kutsua jo melkein omaksi.

Ulla Käkelän mökki Saimaalla, Taipalsaaren Mäntyluodossa
Ulla Käkelän perheen lomaparatiisin keskellä on satavuotias, jykevistä hirsistä rakennettu mökki. Jari Tanskanen / Yle

Saaren tytöstä tuli "Myrskyluodon Maija"

Norppa on näyttäytynyt uusille saarelaisille parin kuukauden aikana vain kerran, ja senkin lyhyesti – kuin ihmetellen, keitä uudet asukkaat ovat. Läheisten saarien asukkaiden tiedossa kuitenkin on, että lähivesillä asuu varsin utelias ja seurallinen norppayksilö, joka varsinkin keväisin näyttäytyy läheisellä lossiväylällä.

Ulla Käkelän toiveena olisikin nähdä norppa pesimässä oman saaren rannassa.

– Se olisi aika hienoa. Täällä olisi paljon kalaa saatavilla, mutta emme ole oikein uskaltaneet kalastaa saimaannorpan takia. Verkkoja emme edes harkitse laittavamme veteen.

Vaikka Käkelä on nyt tuore saaren omistaja, se maailma on hänelle entuudestaan tuttu. Saareen hänet vietiin jo pikkuvauvana.

Käkelä kertoo olleensa yhden kuukauden ikäinen, kun hänet vietiin perheen saareen Saimaalla, lähelle Ullan nykyistä saarta. Tuolloin perheellä oli puinen, summalaiseksi kutsuttu avovene, jossa oli pieni tuulilasi ja keulassa tavaratila.

Avoveneen keskelle laskettiin isossa pahvilaatikossa pieni käärö.

– Perheelle oli hankittu juuri tv. Olin kuulemma telkkarilaatikossa, kun minut ensimmäisen kerran vietiin saareen.

"En pelkää myrskyä tai kovaa keliä"

Lapsuuden ja nuoruuden kaikki lomat vierähtivät saaressa.

– Tämä vesi on ollut minulle rakas koko elämäni ajan. En pelkää myrskyä tai kovaa keliä, mutta niitä pitää kunnioittaa ja mennä luonnon mukaan.

Tuttavat kutsuvat leikkisästi Ulla Käkelää "Myrskyluodon Maijaksi" – onhan hänen etunimensäkin oikeasti Ulla-Maija. Lasse Mårtensonin kappale onkin hänelle erityisen läheinen.

– Se on minulle tärkeä kappale. Mieheni osti vinyylilevyn ja meillä on täällä paristoilla toimiva soitin, jolla kuuntelemme kappaletta illan pimentyessä. Kyynel vierähtää silmään, kun hetki on niin tunnelmallinen.

Elokuun hämärtyvät illat sopivat hyvin tunnelmointiin.

– Viime yönäkin oli keltainen puolikuu taivaalla. Odotan syysiltoja ja öitä, että kuuta voi ihailla. Vaikka kesä pian loppuukin, upeita hetkiä on luvassa.

Oma saari löytyi keväällä

Oman saaren löytyminen Taipalsaarelta on ollut pitkäaikaisen unelman täyttymys. Edellinen omistaja joutui luopumaan keväällä saaresta, ja harvinainen lomakohde tuli myyntiin.

– Emme tinkineet yhtään, ja nyt meillä on oma, puolen hehtaarin suuruinen saari. Näitä ei tule tarjolle kovin usein.

Vaikka saari on nimeltään Mäntyluoto, sen rehevyys hämmästyttää. Saarella kasvaa mäntyja ja koivuja, ja marjoja riittää omiksi tarpeiksi.

– Mustikkaa kasvaa, kantarelleja, tatteja ja muita sieniä ja tietysti vadelmia on jo saatu.

Saimaalle mahtuu lisää veneilijöitä

Ulla Käkelä on purjehtinyt Saimaalla parikymmentä vuotta. Vasta tänä kesänä Saimaalla on nähty enemmän veneilijöitä, mutta ruuhkaksi asti kulkijoita ei ole vieläkään.

– Saimaalla on hyvin tilaa veneillä ja retkeillä. Elokuussa kun lähdemme taas purjehtimaan, siellä saa liikkua lähes yksin.

Aiemmin monilla veneilijöillä oli ikävä tapa jättää roskia saariin, mutta uudet retkisatamat ja parantunut jätehuolto tuottavat tulosta. Yhä harvemmin saarista löytyy roskia ja luvattomia nuotiopaikkoja.

– On hienoja retkisatamia, joissa on opasteita ja neuvontaa. Hyvään suuntaan ollaan nyt menossa, kiittelee Ulla Käkelä.