1. yle.fi
  2. Uutiset

Sallan rata ja operaatio Barbarossa – Stalinin hyökkäysurasta Suomeen tulikin Hitlerin hyökkäystie Venäjälle

Rautatie Kemijärveltä Sallan Kelloselkään Suomen ja Venäjän rajalle tunnetaan Sallan ratana. Radan teko alkoi 80 vuotta sitten suurin ponnistuksin.

raiteet
Sallan radan synnytti ja tuhosi toinen maailmansota
Sallan radan synnytti ja tuhosi toinen maailmansota

Sallan radan synnytti ja tuhosi toinen maailmansota. Radalle lankeaa myös holokaustin varjo. Tuhon jälkeen rata jälleenrakennettiin, se kukoisti sotien jälkeen ja kuoli lopulta rakennemuutokseen.

Sallan vanhalla asemalla rataa voi sentään ajaa museon resiinalla.

– Ihmisiä kiinnostaa, onko rata vielä käytössä. Moni on myös kuullut uutisista, että kiskoja varastettiin tuolta Kelloselän päädystä, se kiinnostaa ihmisiä ja toki sodan aikainen historia, sanoo museo-opas Annina Luostarinen Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseosta.

Sallan radan rakentamispäätös saneltiin Moskovassa maaliskuussa 1940 talvisodan rauhanneuvotteluissa. Suomeen hyökännyt Stalinin Neuvostoliitto pakotti Suomen tekemään radan.

Suurvalta perusteli rataa tavaroiden kauttakululla lyhintä reittiä Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä. Muurmannin radalta Lapin poikki Tornioon.

Samassa rauhansopimuksessa Neuvostoliitto otti puolet Sallan kunnan alueesta. Perusteena oli turvata Neuvostoliiton huollolle tärkeän Muurmannin radan turvallisuus.

Moskovan sopimuksen muste oli tuskin kuivunut kun Sallan radan rakennus alkoi mittaustöillä huhtikuussa 1940.

Neuvostoliitto teki rataa kohti Suomen Sallaa jo talvisodan alla

Talvisodan jälkeen paljastui, että Neuvostoliitto oli omalla puolellaan tehnyt rataa kohti Sallaa jo ennen hyökkäystä Suomeen.

Asiasta kerrotaan vuonna 1949 julkaistussa teknillis-taloudellisessa kertomuskessa “Sallan rata”. Mielenkiintoinen raportti löytyy Rautatiemuseolta.

“Eri lähteistä saatujen yhtäpitävien tietojen mukaan venäläiset aloittivat radan rakentamisen Muurmannin radalta Sallan suuntaan syksyn alussa 1939”, lukee raportissa. Lähteitä ei kerrota.

Raportin on kirjoittanut ratatyötä johtanut diplomi-insinööri V. O. Huttunen. Jatkosodan aikaan Huttusen titteli oli insinöörimajuri.

Huttusen raportin mukaan Neuvostoliiton puolella rataa tekemässä oli peräti 100 000 pakkotyöläistä. Rakentamista jatkettiin koko talvisodan ajan myös Suomelta vallatun Sallan alueella. Uuden Suomen rajan rata saavutti lähellä Sallan Kelloselkää toukokuussa 1940.

Kartta Suomen halki kulkevasta Sallan radasta jatkosodan ajalta. Lähde: Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo.
Joonas Haverinen / Yle

Neuvostoliiton puolella radan rakentaminen kohti Suomea oli siis aloitettu heti diktaattoreiden Hitlerin ja Stalinin sovittua etupiirijaosta. Tämä Molotov-Ribbentrop sopimus tehtiin Moskovassa elokuussa 1939.

Sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Baltian maat ja Suomi jaettiin Neuvostoliitolle. Radan rakentaminen Muurmannin radalta kohti Suomea toteutti logistisesti etupiirijakoa.

Talvisodassa Neuvostoliitto yritti katkaista Suomen Lapin kohdalta. Tavoite oli päästä Tornioon Ruotsin rajalle. Hyökkääjä valtasi Sallan vanhan kirkonkylän nopeasti ja eteni parissa viikossa Kemijärven porteille asti.

Viime hetkellä Lapin puolustus onnistui. Puna-armeija lyötiin pakoon Pelkosenniemen ja Kemijärvellä Joutsijärven ja Mäntyvaaran taisteluissa jouluna 1939. Ilman torjuntaa tie Rovaniemelle ja Ruotsin rajalle olisi ollut auki puna-armeijalle.

Huonot tiet, jokien, soiden, metsien ja vaarojen vaikea maasto ja vallinneita oloja hyödyntävä suomalaisten puolustus koituivat ylivoimaisen hyökkääjän tappioksi.

Sallan radassa on jotain aavemaista. Jatkosodan aikaan neuvostopartisaanit tekivät radalle kymmeniä iskuja saksalaisten tiheästä vartioinnista huolimatta. Salla, heinäkuu 2020.
Sallan radassa on jotain aavemaista. Jatkosodan aikaan neuvostopartisaanit tekivät radalle kymmeniä iskuja saksalaisten tiheästä vartioinnista huolimatta. Salla, heinäkuu 2020.Tapani Leisti / Yle

Rata palvelikin Neuvostoliiton sijaan sen vihollista

Rauhansopimuksen mukaan rata oli rakennettava valmiiksi, mikäli mahdollista, vuoden 1940 loppuun mennessä. Tämä oli mahdoton aikataulu. Väliaikaista rataa pitkin ensimmäinen veturi höyrysi Kelloselän asemalle jo vappuna 1941.

Koko välirauhan ajan neuvostoviranomaiset syyttivät Suomea hidastelusta radan rakentamisessa ja tarjoutuivat antamaan työvoimaa ja kalustoa radan tekoon. Suomi torjui avun.

Samaan aikaan suurvaltojen sotapolitiikka muutti asetelmia pohjoisessa.

Saksa miehitti Norjan huhtikuussa 1940. Hitler varmisti Norjan miehityksellä Ruotsin malmitoimitukset Kiirunasta tuoden sotavoimansa Jäämerelle, Venäjän ja Neuvostoliiton huoltoväylälle asti.

Ensimmäisessä maailmansodassakin Venäjän ainoa ympärivuotinen sula satama oli Murmanskissa. Saksa oli sulkenut muut meritiet. Siksi tsaari rakennutti Muurmannin radan ensimmäisen maailmansodan aikana.

Stalinin Neuvostoliitto perusteli Sallan alueen ottamista tarpeella suojata Muurmannin rata. Rataa Suomen Lapin poikki perusteltiin tavaroiden kauttakululla Ruotsiin.

Perustelut tuntuvat ristiriitaisilta. Oliko kyse ulkomaankaupan edistämisestä vai oliko suursotaan varustautuvan suurvallan kiikarissa Kiirunan rautamalmi?

Kesäkuussa 1941 alkoi natsi-Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon. Suomi ja Saksa olivat tulleet liittolaisiksi. Hitlerin operaatio Barbarossan toiseksi pohjoisin maahyökkäysura Venäjälle vei Sallasta kohti Muurmannin rataa.

Saksan armeijan sotilas vartioi Kemijoen ylittävää  pioneerisiltaa kesällä 1941.
Saksan armeijan sotilas vartioi Kemijoen ylittävää pioneerisiltaa kesällä 1941. SA-kuva

Sallan rataa rakennettiin uuden sodan alettua kuumeisesti saksalaisten pioneerien ja kaluston tuella. Takaisin vallatulla Sallan alueella korjattiin neuvostojoukkojen tuhoamaa rataa.

Neuvostoliiton sotavoimat tekivät jatkosodan aikana hyökkäyksiä Sallan radalle. Insinöörimajuri Huttusen raportin mukaan vihollinen suoritti kaikkiaan 27 ilma- ja maapartiohyökkäsytsä rataa vastaan. Hyökkäyksissä kaatui kaikkiaan 10 ja haavoittui 28 henkilöä ja kaksi työmiestä joutui vihollisen vangiksi. Rataa ja kalustoa tuhoutui.

Sallan rataa on pidetty Stalinin strategien hyökkäysurana Suomeen. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen asiasta saatiin näyttöä arkistoista.

Sotahistorian professori Ohto Mannisen mukaan Neuvostoliiton yleisesikunnan suunnitelmassa marraskuulta 1940 oli määrä hyökätä kuudella divisioonalla radan suunnassa Rovaniemelle ja Kemiin ja edelleen Ouluun. Kolmella divisioonalla olisi hyökätty Posion eteläpuolelle. Manninen kirjoitti asiasta Sotilasaikakauslehdessä 1992.

Sallan rataa rakensi yli 20 000 ihmistä

Rata tehtiin valmiiksi jatkosodan aikana. Pisimmillään rata oli 180 kilometriä sotaliikenteen ulottuessa Voitajoelle ja Karhuun asti. Saksalaiset eivät päässeet pidemmälle. Neuvostoliiton horjumaton puolustus piti Muurmannin radan käynnissä.

Huttusen raportin mukaan Sallan rataa kävi rakentamassa kaikkiaan 22 600 eri työntekijää vuosina 1940-1944.

Kiihkeimmillään ratatyö oli jatkosodan hyökkäysvaiheessa syyskesällä 1941. Silloin ratatöissä oli lähes 6 100 miestä. Heistä yli puolet oli suomalaisia, joista puolet työvelvollisia. Eri puolilta maata koottujen työvelvollisten työkyvyttömyys ja työhaluttomuus aiheuttivat Huttusen mukaan ongelmia.

Tehokkaasti ja ammattitaidolla rataa tekivät 2 000 Saksan armeijan rautatiepioneeria ja rakennuspataljoonalaista.

Töissä oli myös venäläisiä sotavankeja, enimmillään 720 lokakuussa 1941. Neuvostovankeja saatiin työvoimaksi Saksan armeijalta.

Suomen ja natsi-Saksan sotavankien vaihtoa tutkineen Ida Suolahden mukaan on mahdotonta tietää kuinka paljon sotavankeja käytettiin. Sallan rata oli tärkeä huoltoväylä saksalaisille, joilla oli kymmeniä tuhansia sotilaita ja kalustoa Sallan rintamalla.

– Sotavankien olot olivat heikot ja kuolleisuus hyvin korkea varsinkin vuosina 1941–1942 ja erityisesti Pohjois-Suomessa. Karkeasti ottaen kolmasosa sotavangeista menehtyi nälkään ja tauteihin, sanoo Suolahti.

Salmivaaran sorakuopalta kuljetettiin junalla soraa Sallan radan penkkoihin. Kesällä 1942 täällä oli todennäköisesti pakkotöissä juutalaisia pakolaisia. Salmivaara, Salla, heinäkuu 2020.
Salmivaaran sorakuopalta kuljetettiin junalla soraa Sallan radan penkkoihin. Kesällä 1942 täällä oli todennäköisesti pakkotöissä juutalaisia pakolaisia. Salmivaara, Salla, heinäkuu 2020.Tapani Leisti / Yle

Suomi lähetti juutalaispakolaiset pakkotöihin Sallaan

Sallan radalla tulee vastaan myös juutalaisten vaino.

Sallan sota- ja jälleenrakennusmuseolla on valokuva suuresta sorakuopasta. Kuvassa näkyy junaraiteita, pieniä soravaunuja, höyryveturi ja kaivinkone. Kuvaan on kirjoitettu käsin ”Salmivaara 1943”.

Arkiston kuvatekstin mukaan ”Salmivaaran soranottopaikalla työskenteli kaksi kuukautta 42 juutalaista, jotka paljastuttuaan kuljetettiin Suomen armeijan linja-autoilla saksalaisilta turvaan”.

Museolle kuvan on antanut Salmivaaran koulun eläkkeellä oleva opettaja Markku Hämäläinen. Hän on saanut kuvan sen ottajalta, ratatöitä Kursun ja Kelloselän välillä johtaneelta rakennusmestarilta Uuno Leppilammelta.

Hämäläinen haastatteli Leppilampea vuonna 1988. Leppilampi kertoi työmaalle tuoduista juutalaisista työvelvollisista, jotka lastasivat soraa Salmivaarassa.

– Jossakin vaiheessa sitten hänelle tuli juutalaisia 42 henkilöä tähän sorakuoppaan auttamaan tätä lastaustoimintaa. Heistä jotkut olivat koneteknikoita, jotkut olivat ihan työmiehiäkin, mutta useimmat olivat insinöörejä, hammasteknikoita, hammaslääkäreitä, tohtoreita, jotka olivat siellä sorakuopassa tätä työtä tekemässä, muistaa Hämäläinen Leppilammen kertoneen.

Soraa ajetaan Sallan radan penkkaan Kemijärvellä kesällä 1942.
Soraa ajetaan Sallan radan penkkaan Kemijärvellä kesällä 1942. SA-kuva

Sallan alue oli (1941–1944) natsi-Saksan armeijan vastuulla sotilaallisesti ja he vartioivat rataa tarkasti.

Leppilampi oli kertonut juutalaisten käyneen hakemassa ruokaa Salmivaaran kyläläisiltä ja paljastuneen rataa vartioiville saksalaisille. Vartiomiesten raportoitua saksalaisten esimiehet olivat vaatineet juutalaisten luovuttamista mutta Leppilampi oli järjestänyt näille kuljetuksen Suomen armeijan autoilla kohti etelää.

Insinöörimajuri Huttusen raportissa juutalaisista ei ole mitään mainintaa.

Sallan museon tiedoissa on todennäköisesti kyse Suomen viranomaisten Sallaan työvelvollisiksi lähettämistä juutalaispakolaisista, jotka olivat Saksan, Itävallan, Unkarin ja Liettuan kansalaisia.

Suomen valtiollisen poliisin Valpon aloitteesta maaliskuussa 1942 siirrettiin juutalaispakolaisia Etelä-Suomesta työvelvollisiksi Sallan Kuusivaaraan. Kyse oli pakkotyöstä.

Valpo lähetti natsien vainoa Saksasta ja Itävallasta paenneet juutalaiset juuri Sallaan, joka oli natsi-Saksan armeijan sotilaallisesti hallinnoimaa aluetta. Valpoa johti natsimielisenä ja juutalaisten vihaajana pidetty varatuomari Arno Anthoni.

Asian paljasti 1979 tietokirjailija Elina Suominen kirjassaan Kuolemanlaiva s/s Hohenhörn, joka kertoo Valpon Gestapolle luovuttamista kahdeksasta juutalaisesta pakolaisesta.

Työleirin Kuusivaara on talvi- ja jatkosodassa Venäjälle menetetyllä alueella. Paikka on vanhan Sallan kirkonkylän ja Alakurtin välillä.

Kuusivaaran kautta kulki venäläisten pakkotyöllä kohti Suomea teettämä ja tuhoama Sallan rata. Tätä rataa suomalaiset ja saksalaiset korjasivat ja ylläpitivät jatkosodassa rautatiepioneerien lisäksi työvelvollisten ja sotavankien pakkotyöllä.

Kuusivaarassa työleiriä pitäneen linnoitusrakennuspataljoona TV 3:n sotapäiväkirjan mukaan maaliskuussa 1942 työvelvollisten leirille tuotiin 32 juutalaista työvelvollista.

Sotapäiväkirjassa lukee, että juutalaiset majoitettiin erilleen ja heillä oli eri ruokailuajat kuin muilla työleiriläisillä. Muut työvelvolliset olivat suomalaisia. Työvelvollisuus koski sellaisia 18–65-vuotiaita, jotka eivät ollee asevelvollisia.

Juutalaiset olivat paenneet natsien vainoa ennen talvisotaa Saksasta ja Itävallasta. Heidän ahdistavista vaiheistaan ja kärsimyksistään on kirjoittanut toimittaja Rony Smolar kirjassaan Setä Stiller Valpon ja Gestapon välissä.

Pakolaiset ovat kertoneet kertoneet saksalaisten uhkailleen heitä Sallassa.

Juutalaisia pidettiin Kuusivaaran työleirillä pari kuukautta. Sotapäiväkirjan mukaan heidät luovutettiin valtiollisen poliisin edustajalle kesäkuussa 1942 vietäväksi muualle.

Useissa tutkimuksissa kerrotaan juutalaiset siirretyn Kuusivaarasta Kemijärvelle töihin Sallan radalle. Mitään paikkaa Kemijärvellä ei mainita.

On mahdollista, että Kuusivaarasta siirrettyjen juutalaispakolaisten uusi työkohde on ollut juuri Salmivaaran sorakuoppa Sallan puolella. Paikka on Sallan ja Kemijärven välillä.

Salmivaaran sammaloituvalle sorakuopalle yltää holokaustin pitkä varjo.

Yksi siellä soraa lastaamassa olleista juutalaispakolaisista, itävaltalainen George Kollman, menetti Auschwitzin tuhoamisleirissä vaimonsa ja lapsensa selviten itse ihmeen kautta elossa.

Kollman säilyi ainoana hengissä niistä kahdeksasta juutalaispakolaisesta, jotka natsimielinen Valpo luovutti syksyllä 1942 Gestapolle.

Loppukesällä 1942 juutalaiset siirrettiin pois Sallasta toiseen kummalliseen paikkaan keskitysleirille Suursaareen Suomenlahdelle.

Tuhon ja toiveiden rata

Tappion koettuaan natsi-Saksan armeija tuhosi Sallan radan siltoineen ja rakennuksineen paetessaan Lapista syksyllä 1944. Suomi menetti takaisin vallatun vanhan Sallan.

Suomen puolen rata rakennettiin uuteen kuntoon vuoteen 1950 mennessä. Pariisin rauhansopimus velvoitti Suomen pitämään radan kunnossa rajalle asti. Rajan ylittävää junaliikennettä ei sotien jälkeen syntynyt.

Kelloselän asemamiehen poika Aarno Teppola muistelee teinivuosiaan aseman saunan lämmittäjänä 1950-luvulla.

– Sauna lämmitettiin kaikkina muina päivinä paitsi maanantaina. Asukkaita oli niin paljon että saunapäivät oli vuoroteltu. Oli perheelliset ja poikamiehet ja halusivat kylpeä kaksi kertaa viikossa niin se lämpesi tiistaista lauantaihin joka päivä, kertoo Teppola.

Pääteasema Kelloselällä asui kaksi asemamiestä ja ratavartijaa perheineen neljän hengen rivitalossa. Lisäksi oli muita työntekijöitä. Samanlainen henkilöstö oli useilla asemilla Kemijärven ja Kelloselän välillä.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä puu- ja tavarakuljetukset olivat mittavia. Matkustajaliikennettä oli kiskobusseilla eli lättähatuilla. Sallaakin asutettiin ja syntyivät suuret ikäluokat.

– Radalla oli iso merkitys ihmisten kulkemiselle. Lättähattu kulki useamman kerran päivässä. Muistan kun itse menin vuonna 1963 Sallan maatalousnäyttelyyn, jossa pääsin Kekkosesta viiden metrin päähän polvenkorkusena, muistelee Kari Väyrynen.

Maatalousnäytetlyn aikaan oli Sallassa 11 000 asukasta. Sitten alkoi raju ja nopea rakennemuutos. Asukkaan lähtivät Ruotsiin ja etelän kasvukeskuksiin. Nykyään Sallassa on 3 400 asukasta..

Väen lähdettyä radan matkustajaliikenne lopetettiin 1967 ja tavaraliikenne 2012.

Väyrynen oli Sallan kunnanjohtajana 2000-luvun alussa ja asuu nyt eläkkeellä synnyinpitäjässään Kemiijärvellä. Väyrysen pihalta näkyy Kotajärven takaa Sallan radan penkka.

Eläkepäivinään hän on lobannut Jäämeren rataa juuri Sallan kautta Venäjälle ja Murmanskin suurkaupungin aina sulaan satamaan.

– Minä olen aivan varma siitä, että radalle tulee liikenne. Sitä on erittäin vaikea ennustaa milloin, kuten yleensä Venäjään liittyviä asioita, mutta aivan varmasti tulee. Se on vuosisatoja vanha kauppatie. Murmanskin alueella ja siellä satamassa on merkittävät investoinnit ja puhutaan Koillisväylän kuljetuksista. Tämä tulee vuorenvarmasti jonakin päivänä, vakuuttaa Väyrynen.

Artikkelin kirjallisia lähteitä:

V.O.Huttunen: Sallan rata. Teknillis-taloudellinen kertomus Kemijärven-Sallan-Voitajoen radan rakentamsiesta, kunnostamisesta ja liikennöimsiestä vuonna 1940-1944. ( 1949)

Elina Suominen: Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn (1979)

Taimi Torvinen: Pakolaiset Suomessa Hitlerin valtakaudella (1984)

Ohto Manninen: Sallan rata oli todella hyökkäysura. Sotilasaikakauslehti (1992)

Rony Smolar: Setä Stiller Valpon ja Gestapon välissä (2003)

Oula Silvennoinen: Salaiset aseveljet (2008)

Pentti Airio: Sallan suunnan taistelut 1939-1940 (2009)

Ida Suolahti: Yhteiset sotavangit (2017)

Lue myös:

Kemijärvellä säikähdettiin Sallan radan purkutöitä – Väylä rauhoittelee: Kyse on raidetarvikkeiden kierrätyksestä

Lue seuraavaksi