Aurinkoinen mutta kirpeä aamu on alkanut raukeasti. Vielä puoli yhdeksän maissa Mikael Mäki, 15, hieroo silmistään unihiekkaa. Hän on Nuuksion kansallispuistossa Prometheus-leirillä, missä leiritulien äärellä keskustellaan nuoria askarruttavista yhteiskunnallisista ja eettisistä kysymyksistä.
Eli mistä?
– Mitä nyt maailmalla tapahtuu? Ollaan puhuttu esim ilmastonmuutoksesta ja koronasta, hän sanoo.
Nämä aiheet ovat olleet leirin ohjaajan Alexandra Toomin mukaan tänä vuonna pinnalla.
– Vuosi vuodelta leiriläisillä on enemmän tietoa, jonka pohjalta he osaavat keskustella ja muodostaa mielipiteitä, hän sanoo.
Protulta 14–15-vuotiaat hakevat eväitä identiteettinsä ja maailmankuvansa rakentamiseen. Nuorille ei tarjota valmiita vastauksia, vaan asioita pohditaan yhdessä. Se on yhtäältä hämmentävää, toisaalta vapauttavaa.
–Välillä oot silleen, että ai häh? Eiks nyt ole jokin oikea vastaus? Mutta sitten oivallat, että ahaa! Tää on mun vastaus, mutta kaikilla on omanlainen maailmankuvansa, ja se on ihan hyvä, Erik Hed, 14, filosofoi vain puoli tuntia heräämisen jälkeen.
Aamupalan jälkeen pureudutaan joka päivä uuteen teemaan. Keskustelujen ohella elämästä opitaan leikkien. Yhteiskunnallista vaikuttamista harjoiteltiin vaalisimulaatiolla ja eri maailmankatsomuksia opetellaan ymmärtämään roolileikeillä.
Uskonnoton aikuistumisleiri täyttää 30 vuotta
Protuleirejä on pidetty jo 30 vuoden ajan, ja niiden suosio on kasvussa. Viime kesä oli osallistujamäärien ennätysvuosi. Koko maassa protuleirin kävi yli tuhat nuorta, ja tänä vuonna päästään koronasta huolimatta lähelle samaa.
Nuoret haluavat rippileirille vaihtoehtoja.
– En ole uskonnollinen enkä ole ikinä ollut. Siksi protu on minulle parempi kuin rippileiri, Erik Hed sanoo.
Protu ja rippileiri eivät kuitenkaan sulje toisiaan pois. Touko Ursin, 14, päätti osallistua molemmille.
– Aika monet kaverit kävi rippileirin, niin minäkin halusin mennä. Se oli aika raamattupainotteista, mutta täällä on avoimemmat aiheet. Esimerkiksi tänään on pohdittu, onko kuoleman jälkeistä elämää, hän kertoo.
Ursinin kanta kysymykseen on vahva ehkä.
Ursinin kuvailee protua riparia rennommaksi. Ohjaajat ovat vain muutaman vuoden leiriläisiä vanhempia, joten heidän kanssaan on helppo päästä samalle aaltopituudelle.
Leiriläisiä Nuuksiossa on vain 17, ja pienessä porukassa jakaminen on helppoa.
– Ohjaajat ja muut tyypit tulee nopeesti tutuksi. On se nyt aika helppoa puhuu tässä porukassa, vakuuttaa Mikael Mäki.
Leirillä saa valvoa niin pitkää kuin haluaa
Mikä protulla on sitten parasta?
"Hauskanpito alkaa, kun ohjelma päättyy", Aarni Lohtander, 15, lataa.
Varsinainen leiriohjelma päättyy illalla kello 23, mutta nukkumaan mennään milloin huvittaa. Yöllä saa vapaasti valvoa kunhan jaksaa pysyä hereillä päiväohjelman läpi.
Matias McAteer, 15, on ottanut ilon irti öistä leirinuotiolla. Hän on taiteillut tussilla omat ja luokkakaverinsa Lohtanderin käsivarret ja t-paidat täyteen piirustuksia ja tageja.
– Yöt ovat parasta, kun voi tehdä, mitä haluaa. Jos päivällä väsyttää, voin ottaa torkut tauolla, McAteer kertoo.
Prometheus-leirit ovat poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia, ja ne sopivat aikuistumisleiriksi uskonnottomille nuorille tai kenelle tahansa, joka haluaa rakentaa elämänkatsomuksensa itsenäisesti.
Robin Järvi, 15, lähti leirille uusien kokemusten perässä. Viikon aikana hän on jakanut ajatuksiaan elämän isoista kysymyksistä, kuten kavereista, koulusta, kiusaamisesta ja minäkuvasta. Kotiin hän palaa monta oivallusta rikkaampana.
– Opin vähäsen ehkä kehumaan itseäni, enkä vain sanomaan aina niitä huonoja juttuja, hän kertoo.
Se on arvokas taito.
Voit keskustella aiheesta 8.8. kello 23:een saakka.
Lue myös: