1. yle.fi
  2. Uutiset

Toimittajalta: Entinen asuntoni räjähti, ystäväni koti tuhoutui – mitä vielä, kysyvät beirutilaiset nyt

Beirutilaisia ihmetyttää, kuinka räjähtäviä aineita on voitu varastoida kotien vieressä, kirjoittaa entinen Lähi-idän-kirjeenvaihtaja Marika Kataja.

Beirut
Beirutilaisia koettelee nyt moni asia: räjähdystuhot, korona, talouskriisi ja poliittinen kriisi.
Beirutilaisia koettelee nyt moni asia: räjähdystuhot, korona, talouskriisi ja poliittinen kriisi.Wael Hamzeh / EPA

Beirutilainen ystäväni itki eilen. Rahat olivat niin tiukassa, että ei ollut enää kunnolla varaa ostaa edes ruokaa.

Ystäväni oli joutunut koronan vuoksi lomautetuksi, ja säästöt olivat huvenneet vanhan äidin sairaalamaksuihin: Alzheimeristä ja muista perussairauksista kärsivä äiti oli lisäksi murtanut lantionsa ja makasi nyt kotona petipotilaana. Sosiaaliturvaa ei Libanonissa ole.

Tänään äiti makaa paitsi murtumista myös sirpalevammoista toipumassa. Heidän kotinsa on alle kilometrin päässä Beirutin eilisiltaisesta räjähdyspaikasta. Kaikki ikkunat ja ovet lensivät sisään ja irtaimistoa meni säpäleiksi. Koti on käytännössä asuinkelvoton.

Oma entinen kotitaloni on kuvien perusteella myös tuhoutunut. Asuin Beirutissa 2014–15 työskennellessäni Ylen Lähi-idän kirjeenvaihtajana.

Entinen kotini sijaitsee kukkulalla suoraan räjähdyspaikan yläpuolella. Talon viidennen kerroksen asunnon terassiparveke ja suuret ikkunat olivat satamaan päin. Sosiaalisen median videoissa (siirryt toiseen palveluun) näkyy, kuinka räjähdyksen paineaalto iskee.

Toivottavasti nykyiset asukkaat eivät olleet olohuoneessa räjähdyshetkellä.

Samalla kadulla hieman kauempana sijaitsee myös Suomen suurlähetystö. Sekin on kärsinyt merkittäviä tuhoja.

Beirutin satama, jossa räjähdys siis tapahtui, on käytännössä kiinni tiheästi asutussa kaupunginosassa. Keskiluokkaisella alueella on noin miljoonan asukkaan lisäksi muun muassa Libanonin ulkoministeriö, valtiollisen sähköyhtiön pääkonttori, useita tärkeitä sairaaloita ja lukuisia suurlähetystöjä. Sekä siirtomaa-aikaisia pariisilaistyylisiä taloja ja kiiltävän moderneja asuinpilvenpiirtäjiä.

Beirutilaisten kiivaasti esittämä kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä tälläisen alueen kupeessa on säilytetty erittäin vaarallista ainetta. Varsinkin kun tiedossa on ollut jo vuosikausia, että varastossa numero 12 oli 2750 tuhatta kiloa takavarikoitua ammoniumnitraattia.

Kaikki sai alkunsa syyskuussa 2013, kun merihädässä teknisten ongelmien vuoksi ollut venäläisomisteinen, Moldovan lipun alla purjehtinut Rhosus-alus saapui Beirutin satamaan. Libanonin viranomaiset löysivät kemikaalilastin ja estivät aluksen lähdön eteenpäin. Lasti takavarikoitiin ja siirrettiin satamavarastoon.

Sen jälkeen viranomaiset eivät ole kyenneet päättämään, mitä sille tehtäisiin. Libanonin tullilaitoksen nykyinen johtaja sanoi paikallisen televisiokanavan haastattelussa, että vaarallisesta aineesta on lähetetty kuusi kirjallista pyyntöä sen siirtämiseksi. Vastauksia ei kuulunut.

Satamaviranomaislähteen mukaan (siirryt toiseen palveluun) viimeksi puoli vuotta sitten tehdyn tarkastuksen yhteydessä tarkastajat sanoivat, että materiaali on siirrettävä, tai "se räjäyttää puoli Beirutia".

Mitä vielä? Tämä kysymys on miksi-kysymyksen lisäksi se toinen libanonilaisten huulilla tällä hetkellä. Elämä ei olisi voinut olla valmiiksi yhtään vaikeampaa.

Tuhoutunut siilo ja sen ympäristöä räjähdyksen jälkeen.
Räjähdyksen tuhot ovat laajat kaukana satamasta. Anwar Amro / Lehtikuva

Ei siinä vielä mitään, että libanonilaiset joutuivat avuttomana seuraamaan, kuinka omat rahat jäädytettiin pankkitileille, kun pankit rajoittivat viikottaisia nostoja sataan dollariin, kun hallitseva luokka on vuosikausien korruption ja väärinkäytösten vuoksi saanut maan käytännössä konkurssiin.

Tai siinä, että rahojen arvo katosi tuuleen, kun dollariin sidotun Libanonin punnan arvo romahti. "Tuokaa kukkien sijasta tuliaisiksi kilo sitruunoita", veisteli yksi beirutilainen perheenemäntä Twitterissä, kun hinnat taas nousivat.

Libanonilaiset kyllä jaksavat vitsailla, mutta totuus kaiken takana on, että ihmiset ovat jo etsimässä ruokaa roskasäiliöistä. Yli puolet elää köyhyydessä, ja hintojen nousu on kurittanut entisestään. Epätoivoiset rikokset ovat lisääntyneet, tyyppiä anteeksi että ryöstän sinut, mutta lapseni näkevät nälkää.

Eikä siinäkään mitään, että maailmanlaajuinen koronapandemia vei työpaikat tilanteessa, jossa työttömyys oli virallisten lukujen mukaan 25 prosenttia. Heikko talous ja katastrofaalinen poliittinen tilanne on aiheuttanut väkivaltaisiakin mellakoita. Naapurimaassa käydään sotaa ja maassa on toista miljoonaa pakolaista – monien mielestä jo ylimääräisiä suita kuormittamassa.

Mutta että puoli kaupunkia räjähtää? Mitä vielä? Joko tämä riittäisi ja politiikkaan saataisiin kaivattu muutos?

Kotinsa menettänyt ystäväni ei tiedä, miten aikoo asumisen ja elämisen järjestää. Kyyneleisiin ei toistaiseksi ole enää aikaa. Sisällissodassakin luodista haavoittunut äiti on nyt saatava turvaan. Rauhallisesta vanhuudesta ei vieläkään taida olla toiveita.

Lue seuraavaksi