Robert Sundman: ”Olisipa meillä EU-keskustelua”, sanoo suomalainen – ja siirtyy sitten seuraavaan aiheeseen

EU-keskustelua kaivataan, vaan halutaanko sitä oikeasti käydä? Tätä pohtii Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman blogissaan.

Euroopan unioni
Robert Sundman, Yle, 25.11.2019
Antti Haanpää / Yle

Journalistinen totuus kuuluu, ettei jutun otsikkoon kannata panna kirjaimia ”E” ja ”U”. Euroopan unioni ei kiinnosta, eivätkä siitä tehdyt jutut kerää lukijoita.

Poikkeuksen tekevät kansalliset häviötarinat. Ne kiehtovat aina.

Vajaa vuosi sitten Ursula von der Leyenin komissio oli juuri aloittelemassa työtään, ja Jutta Urpilainen (sd.) kutsuttiin kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavaksi komissaariksi. Mediassa kyseltiin (siirryt toiseen palveluun), saivatko muut Suomen kokoiset maat parempia salkkuja.

Tämän kesän puheenaihe on EU-huippukokous, jossa neuvoteltiin seitsenvuotisesta rahoituskehyksestä (edellistä sorvattiin vuonna 2013) ja uudesta elvytysrahastosta. Iltalehti ehti julistaa tuoreeltaan (siirryt toiseen palveluun), että Suomea vietiin neuvotteluissa kuin ”kuoriämpäriä”.

Vaikka myöhemmin samana päivänä lehti pyörsi arviotaan ja totesi Suomen nettomaksuosuuden monivuotisessa rahoituskehyksessä laskeneen (siirryt toiseen palveluun), taisi kuoriämpäri jäädä monelle mieleen. Taasko ”Rysälässä” huijattiin pohjoisen hölmöä kansaa?

Euroopan unioni ei kiinnosta, eivätkä siitä tehdyt jutut kerää lukijoita. Poikkeuksen tekevät kansalliset häviötarinat. Ne kiehtovat aina.

Häviötarinat ovat tuttuja muuallakin Euroopassa. Ehkä juuri niihin vastatakseen Euroopan komissio lähetti viime viikolla jäsenmaiden ykköslehtiin mielipidekirjoituksia, jotka allekirjoittivat puheenjohtaja von der Leyen sekä kunkin maan komissaari.

Solidaarisuus EU:ssa hyödyttää myös Suomea, oli teksti otsikoitu Helsingin Sanomiin (siirryt toiseen palveluun).

Ett historiskt steg för vår union, historiallinen askel unionillemme, luki Svenska Dagbladetissa (siirryt toiseen palveluun).

Our recovery deal shows the true strength unity can bring, sanottiin irlantilaisen Independentin kirjoituksessa (siirryt toiseen palveluun). Elpymissopimus näyttää yhtenäisyyden todellisen voiman.

Jokaisen mielipidekirjoituksen kehys oli sama. Tekstiin oli valikoitu esimerkinomaisesti, miten juuri kunkin maan sisämarkkinat hyötyvät koko EU:n elpymisestä.

Te ette häviä, vaan me kaikki voitamme!

Yksittäisen erän tarkasteleminen ei kerro koko totuutta.

Keskustelu voittajista ja häviäjistä sopii varsin hyvin siihen urheilukisakehykseen, jota usein käytetään kotimaan ja ulkomaankin politiikasta raportoimiseen. Kuka dominoi, kuka otti dunkkuun?

Ja ehkä yksittäisissä erissä on myös häviäjänsä ja voittajansa. Euro jonnekin voi olla euro pois jostakin.

Sen sijaan koko totuutta yksittäisen erän tarkasteleminen ei kerro. Tutkija Timo Miettinen arvioi viikolla julkaisemassa kirjoituksessaan (siirryt toiseen palveluun), että suomalainen EU-keskustelu on usein jälkijättöistä. Keskustelua aletaan täällä käydä vasta sitten, kun merkittävimmät ratkaisut on jo tehty jossain muualla, Miettinen kirjoittaa.

EU-päätökset tuntuvat siksi yllättävän meidät uudelleen ja uudelleen. Fokus on kapealla alueella.

Huippukokouksen päätösten jälkeen ratkaisuksi on tarjottu keskustelua, nimittäin ”kansalaiskeskustelua”. On peräänkuulutettu EU:n suunnan visiointia. Sitä, että nyt on puhuttava, millaisessa EU:ssa Suomi haluaa olla mukana.

Keskustelun vaatiminen on ehkä helpointa, mitä voi tehdä. Hyvän keskustelun käyminen sen sijaan on vaikeaa.

Omasta asemoitumisesta on tietysti otollista käydä keskustelua juuri nyt, kun voimatasapaino EU:ssa on muuttunut viime vuosina merkittävästi (siirryt toiseen palveluun).

Mutta keskustelun vaatiminen on ehkä helpointa, mitä ihminen voi tehdä. Hyvän keskustelun käyminen sen sijaan on vaikeaa.

Vesa Vihriälä tiivisti Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”kaikkea kritiikkiä pidetään helposti EU-vastaisena”, mutta ”toisaalta EU-ratkaisujen ongelmia käytetään kevyesti tukemaan täysin epärealistista ajatusta siitä, että Suomi pärjäisi omillaan”.

Hyvä EU-keskustelu vaatisi aloitteellisuutta paitsi puolueilta ja politiikan voimilta, myös medialta.

Mitä hyvä EU-keskustelu siis vaatisi? Ainakin aloitteellisuutta paitsi puolueilta ja politiikan voimilta, myös medialta.

Mutta jaksavatko toimittajat kirjoittaa EU:sta myös silloin, kun Suomi ei yksiselitteisesti voita tai häviä matsia Brysselissä?

Entä jaksavatko poliitikot jauhaa EU-asiaa myös silloin, kun erävoittoja omalle joukkueelle ei ole tarjolla?

Robert Sundman

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja.

Voit keskustella jutusta lauantaihin 8.8. klo 23 saakka.

Juttuun on tarkennettu klo 13.00, että Iltalehden lainaus nettomaksuosuuden laskemisesta viittaa monivuotiseen rahoituskehykseen. Koko neuvotellussa kokonaisuudessa, joka sisältää rahoituskehyksen ja elpymisvälineen, Suomen nettomaksuosuus kasvaa 0,27 prosentista 0,42 prosenttin.