1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. pyöräily

154 kilometriä pitkä uusi pyöräilyreitti kulkee halki Suomen suurimman järven – selvitimme, kannattaako sinne lähteä

Toimittaja polki Saimaan saaristoreitin ympäri kahdessa päivässä.

pyöräily
Toimittaja otti itsestään selfien maantien varressa
Saimaan saaristoreitille mahtuu monipuolista maisemaa.Seppo Kivimäki/Yle

Polkupyöräilijöiden vuosikymmenien odotus on viimein palkittu, sillä Taipalsaaren Sarviniemen ja Kyläniemen välille on lopultakin avattu päivittän kulkeva laivayhteys.

Tuloksena on 154 kilometrin pituinen Saimaan saaristoreitti, joka on heti ensimmäisenä kesänään saavuttanut vakaan suosion.

154 kilometrin pituinen Saimaan saaristoreitti kiertää Suur-saimaan Taipalsaaren, Ruokolahden, Imatran ja Lappeenrannan kautta.
Saimaan saaristoreitin pituus vesistönylityksineen on 154 kilometriä.Yle

Reitti kulkee Taipalsaaren, Ruokolahden, Imatran ja Lappeenrannan keskustojen kautta ja tarjoilee pyöräilijöille lukuisia hienoja Järvi-Suomen näkymiä. Salpausselkien kautta kulkeva reitti on merkitty sinisillä opastekylteillä ja -tarroilla, ja siitä on painettu karttaopasteita.

Parin päivän pyrähdys?

Lähdin selvittämään, mitä kaikkea Saimaan saaristoreitin varrelta löytyy, ja onko siitä tavallisen lenkkaripyöräilijän lenkiksi.

Matkaan kului kaksi päivää, eli molemmille päiville kilometrejä kertyi vajaat 80. Arkipyöräilijän korvaan se voi kuulostaa paljolta, mutta maltillisella, 20 kilometrin tuntivauhdilla kyse on teoriassa neljän tunnin päivämatkasta.

Kovin tiiviisti retkeä ei kuitenkaan kannata aikatauluttaa. Jos malttaa pysähtyä, eteen osuu kaikenlaista ihmeteltävää.

Itse ajoin matkan jokseenkin tavallisella, suoratankoisella hybridipolkupyörällä – keskinopeus oli rento ja reipas 21 kilometriä tunnissa. 154 kilometrin matkapituuteen on ilmeisesti laskettu myös laivayhteyden kilometrit, mutta tässä jutussa seuraamme vain pyörän matkamittarin lukemia.

Saimaan saaristoreitin sininen opastetarra on liimattu valotolppaan
Saimaan saaristoreitti on merkitty molempiin suuntiin sinisillä opastetarroilla.Seppo Kivimäki/Yle

Torstai

Kello 12.45 / 0 km

Lähtö Lappeenrannasta

Tarakkalaukut ovat pingottuneet, sillä uusi makuupussi vie enemmän tilaa kuin kuvittelin. Myös lämmintä vaatetta on mukana varsin reippaasti. Sääennusteet näyttivät tällä kertaa niin selkeiltä, että uskalsin jättää vedenpitävän takin pois.

Liikkeelle ponnistan Lappeenrannan Linnoituksesta ja suuntaan Taipalsaarentien pyörätielle. Ensimmäisellä etapilla olisi määrä päästä Taipalsaaren Kirkonkylän ohi, eli matkaa pitäisi kertyä reilut 20 kilometriä.

Asfalttitie kiemurtelee koivujen välissä
Taipalsaaresta Leväseen vievä tie on perinetisen metsäinen, mutta miellyttävä ajettava.Seppo Kivimäki/Yle

Pengerrysten ja saarien kautta kulkeva pyörätie on varsin hyväkuntoinen ja järvinäkymätkin liki taukoamattomat.

Vaikka Taipalsaaren kirkonkylä ja pyörätie jäävät taakse, pysytään kunnan alueella vielä pitkään. Koittaa ensimmäinen, vajaan 10 kilometrin osuus, jolla näkymät ovat perinteistä suomalaista tiemaisemaa – metsää.

Opasteet ovat toisinaan köykäiset, ja karttaakin joudun vilkaisemaan, vaikka suunnan uskonkin olevan oikea.

Auto ohittaa pyöräilijän läheltä
Leväsen kohdalla saavutaan jälleen järvimaisemiin. Heti mutkan takana olisi myös levähdyspaikka.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 14.30 / 23 km

Levänen

Kun metsäisyys on selätetty, saavutaan Taipalsaaren Leväseen, josta avautuva näkymä Saimaalle sykähdyttää. Järvi jää jälleen hetkeksi taa, ja asfalttipäällyste loppuu yllättäen kesken.

Kun koviksi pumppaamani renkaat pöllyttävät peltoja halkovaa hiekkatietä, mietin, mahdanko olla oikealla reitillä ensinkään. Sinne tänne sirotellut siniset opastekyltit kuitenkin valavat uskoa.

Lomaileva Antti-Pekka Mustonen heilutta pihallaan Suomen lippua.
Taipalsaarella mökkeilevä Antti-Pekka Mustonen pitää hyvänä sitä, että hänen pihansa editse kulkeva pyöräreitti tulee tunnetummaksi.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 15.30 / 33 km

Sarviniemi

Taipalsaaren kunnan perukoilla sijaitsevasta Sarviniemen venesatamasta alkaa eräs retken kohokohdista: laivakuljetus Saimaan ylitse Kyläniemeen.

M/S Roope-Saimaan kyytiin saa ottaa ainoastaan kymmenen matkustajaa, minkä vuoksi kuljetus on varattava ennakkoon. Aikataulun mukaisia vuoroja on päivän aikana vain yksi kumpaankin suuntaan, joten laivalta ei kannata myöhästyä.

Koska aluksen työntekijät nostelevat pyörät yksitellen laidan yli alukseen, ei esimerkiksi moottoripyörällä ole asiaa kyytiin.

Vaikka olosuhteet siihen houkuttaisivatkin, Sarviniemessä ei saa yöpyä. Venesatamaa lähestyttäessä sivutaan nimittäin Puolustusvoimien ampuma-aluetta.

Katso tästä, miltä näyttää M/S Roope-Saimaan kyydissä!

Kello 16.30 / 33 km

Kyläniemi

En liioittele hirveästi, jos sanon, että M/S Roope-Saimaan rantautuessa Taipalsaaren Kyläniemeen olo on vähän kuin olisi saapunut toiseen maahan. Noin puolen tunnin matkan aikana suuresta Saimaasta näkee puolen, jota ei maalta käsin uskoisi olevan olemassakaan. Suur-Saimaa avautuu edessä kuin meri.

Laiva liikennöi nyt ensimmäistä kesää, ja Saimaan saaristokuljetus oy:n yrittäjän Timo Ekholmin mukaan lähes kaikille vuoroille on riittänyt tulijoita. Kapasiteettia täytyneekin ensi kesänä kasvattaa.

Tandempyörä nojaa laivan kylkeen Saimaalla
Päivän suuren kysynnän vuoksi M/S Roope-Saimaalle järjestettiin klo 16 lähtevä lisävuoro. Normaalisti vuoroja on päivässä vain yksi suuntaansa.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 18.15 / 44 km

Lossi

Vaikka M/S Roope-Saimaa onkin Saimaan saaristoreitin eniten mainostettuja asioita, ei se ole retken ainoa vesistönylitys. Jo 11 kilometriä myöhemmin vuorossa on Kyläniemen lossi, joka on ainoa tieyhteys Kyläniemestä mantereelle.

Tie lossille on varsin hyväkuntoista asfalttitietä, jolla pyöräily on sujuvaa pienistä mäistä huolimatta. Myös järvi pomppaa esiin puiden takaa vähän väliä.

Lossi liikennöi tarvittaessa, ja pyörällä kyytiin mahtuu yleensä hyvin. Lossimatkan aikana myös Taipalsaari jää lopultakin taakse, ja saavun Ruokolahden puolelle, minkä tosin huomasin vasta jälkeenpäin.

Toimittaja ottamassa itsestään kuvaa lossin pyöreän peilin kautta.
Pyörällä Kyläniemen lossiin mahtuu yleensä mukavasti. Katso videolta, miltä lossin kydissä näyttää!

Kello 19.00 / 51 km

Huuhanranta

Huuhanranta on yksi Saimaan pisimmistä hiekkarannoista. Olen kuullut siitä ylistäviä mainintoja, ja tällä retkellä tarkoitus olisi käydä katsomassa, onko niissä mitään perää.

Katso tästä, miten toimittajan rengas rullaa lossin jälkeen!

Kun tienviitta opastaa kääntymään karkeasoraiselle pikkutielle, alan epäröidä. Mahtaako tämä olla hyvä syy ottaa riski kumien puhkeamisesta?

Käännyn kuitenkin, ja onneksi niin. Noin kilometrin matkan jälkeen saavun pienelle parkkipaikalle, jonne on pysäköity muutama matkailuauto. Jätän pyörän sinne ja epäluuloisesti pälyillen köpöttelen mäen alas rannan länsipäätyyn. Edessä avautuva järvimaisema ei edes tunnu järvimaisemalta.

Kun vaellan rannan päästä päähän, ohitan ehkä sata rannan tuntumaan telttansa ja riippumattonsa pystyttänyttä lomailijaa. Tunnelma lämpimässä ilta-auringossa on raukea, mutta päätän jatkaa vielä matkaa, sillä eväät alkavat olla vähissä. Enkä sitä paitsi ole vielä edes puolimatkassa.

Yksi Suomen pisimmistä hiekkarannoista on myös varjoisa puiden ansiosta
Huuhanranta on eräs Saimaan pisimmistä hiekkarannoista.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 19.45 / 56 km

Utulan kyläkauppa

Alueen kesäasukkaiden ilonpito Ruokolahden Utulan kyläkaupan “saluunasta” raikaa riemastuttavana jo kauas. Kaupan pihassa on autoja, polkupyöriä sekä kyltti, jossa lukee: avoinna 10–18. Kello on liki kahdeksan illalla, mutta väkeä vain lappaa sisään ja ulos.

Täytän pyörälaukkuni kevyellä iltapalalla ja hyppään vielä kerran tänään pyörän satulaan.

Utulan kyläkaupan harmaan puurakennuksen edustalla on muutamia autoja
Utulan kyläkauppa on kesäasukkaiden suosiossa.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 22.00 / 67 km

Nukkumaan

Kaupassa paikalliset pudistelivat päätään Utulantien kunnolle, jota ei ole kuulemma kunnostettu vuosiin. Tiellä tehdään kuitenkin pieniä tietöitä tänä kesänä, ja asfaltti on muutamissa kohden revitty kymmenien metrien matkalta auki. Muuten tie on kyllä ihan siedettävässä kunnossa ainakin polkupyörän alle.

Kuikuilen metsiin sopivaa riippumattopaikkaa etsien. Useita sellaisia löytyykin, sillä kuivaa kangasmetsää jatkuisi välillä pitkällekin tien laidasta. Päätän jatkaa matkaa kuitenkin vielä sen verran, että seuraavan päivän etappi olisi suunnilleen yhtä pitkä kuin ensimmäisen.

Päivä päättyy kevyen uinnin jälkeen riippumattoon ja makuupussiin Kantatie 62:n läheisyydessä.

Riippumatto järven rannalla rauhallisessa kesäillassa
Yön vietin Ruokolahdella riippumatossa ja sitä ennen kävin uimassa.Seppo Kivimäki/Yle

Perjantai

Kello 8.00 / 67 km

Herätys

Elämäni kolmas yö riippumatossa oli myös elämäni paras yö riippumatossa, vaikka täydellisyyteen on vielä matkaa. Riippumaton valitsin kuitenkin juuri siitä syystä, että voin pystyttää sen lähes minne vain eikä se toisaalta vie liikaa tilaa matkatavaroissa.

Riippumaton päällä on sateelta suojaava tarppi.
Sää oli koko yön selkeä, mutta viritin yöksi tarpin eli sadesuojan riippumaton ylle.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 9.45 / 77 km

Aamukahvi Virmutjoella

Kantatie 62 on Saimaan saaristoreitin raskaimmin liikennöityjä teitä, muttei silti mikään ylivoimaisen vilkas.Tätä tietä Saimaan saaristoreitti jatkuu kohti Ruokolahtea, Imatraa ja Lappeenrantaa.

Muita pyöräilijöitä ei ole tähän mennessä juuri näkynyt laivayhteyden harvan liikennöintivälin vuoksi, mutta nyt heitä alkaa tulla vastaan varsin runsaasti. Pyörätietä tosin ei ole ennen Ruokolahden Virmutjokea, jossa pysähdyn aamukahville vajaan tunnin pyöräilyn jälkeen.

Kello 11.00 / 91 km

Patotie

Yllättävän pian reitti kääntyy Ruokolahden keskustaan, kunhan muistaa seurailla reittiopasteita. Poljen Ruokolahden Salosaaren kautta Patotielle, jossa Stora Enson Kaukopään-tehdas hallitsee näkymää.

Sellutehdas järven rannalla
Kaukopään-tehdas hallitsee näkymää, kun Ruokolahdelta lähdetään kohti Imatraa.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 12.00 / 105 km

Imatrankoski

Kun kurvaan Imatran Vuoksenniskan kaupunginosaan, on saaristoreitin loppuosa melko vähäsaaristoinen. Opasteet ovat jälleen hieman puutteelliset, enkä jaksa taas kaivaa karttaa esille. Suuntaan Vuoksen rantaa kohti Imatran keskustaa, vaikka olisikin niin, ettei se viralliseen reittiin kuuluisi.

Saimaan saaristoreitin sininen kyltti Imatralla opastaa ajamaan suoraan
Saimaan saaristoreitin ja pyöräteiden keskenään ristiriitaiset opasteet saattavat välillä hämmentää.Seppo Kivimäki/Yle

Imatran kuohuvan kosken ylitettyäni huomaan olleeni sittenkin oikealla reitillä. Varsinaisia koskinäytöksiä ei tänä kesänä järjestetä, mutta vettä on juoksutettu padon läpi säännöstelyn vuoksi.

Vettä juoksutetaan Vuoksen padon läpi normaalin koskinäytösajan ulkopuolella
Vettä on juoksutettu Imatralla Vuoksen padon läpi, vaikka normaaleja koskinäytöksiä ei tänä kesänä ole järjestetty.Seppo Kivimäki/Yle

Kello 14.00 / 149 km

Saapuminen Lappeenrantaan

Imatralta Lappeenrantaan on rakennettu kymmenisen vuotta sitten hyväkuntoinen, Kuutostietä seuraileva pyörätie, mutta Saimaan saaristoreitti kulkee pääosin muita väyliä.

Imatran jälkeen reitti on merkitty halkomaan Lappeenrannan Aholan rauhallisia maalaismaisemia ja sivuamaan Metsä Fibren Joutsenon sellutehdasta. Joutsenon keskustan kautta reittiä ei ole piirretty kulkemaan.

Kun Saimaan kanava on ylitetty, edessä on vielä yksi sellutehdas Lappeenrannan Kaukaalla ja sitten Lappeenrannan parhaat puolet esittelevä, aivan Saimaan rantaa myötäilevä rantabulevardi.

Kun lopuksi jarrutan Lappeenrannan satamatorille, on pyörän matkamittarin lukema aika lailla se, mitä pitikin: 149 kilometriä.

Lappeenrannan satamatorilla on aurinkoinen kesäpäivä
Matka päättyi kohdallani Lapppeenrannan satamatorille.Seppo Kivimäki/Yle

Vinhaa vauhtia polkevan maantiepyöräilijän unelma tämä 154 kilometrin lenkki ei ehkä ole, sillä reittiin kuuluu muutamia eritasoisia hiekkatieosuuksia, ja useita pysähtymisen arvoisia paikkoja.

Kuten todettua, Saimaan saaristoreitti on tänä vuonna käytössä ensimmäistä kesää. Koska reitti vaikuttaa jo löytäneen hyvin käyttäjiä, olisi opasteiden lisääminen tulevaisuudessa tervetullutta.

Reitin linjaukseen liittyviä ihmettelyn paikkoja oli nyt hieman liian monta, mutta jahka opastusta kehitetään, myös muita luonto- ja kulttuurikohteita voisi nostaa matkalta laajemmin esiin.

Lue seuraavaksi