Narrasitko elämäsi vonkaleen? Kalojen kauneutta ihaileva Jukka Saari muovaa saaliista pysyvän muiston, joka ei kalpene alkuperäisen rinnalla

Kalakonservaattori Jukka Saaren käsissä on syntynyt myös maailman suurin valkohai ja 125 vuotta sitten pyydetty lohi.

Eläinten konservaattori
Jukka Saari
Jukka Saari on erikoistunut kalojen konservointiin. Jarkko Riikonen / Yle

Jukka Saaren työhuoneessa Pihtiputaalla kuuluu hiljainen surina. Ääni on peräisin kynäruiskusta, jolla hän maalaa aitoja värisävyjä muovisen ruijanpallaksen pintaan.

Työn alla oleva, asiakkaan Jäämerestä pyytämä ruijanpallas painoi 61 kiloa. Saari on ottanut alkuperäisestä kalasta muotin, valanut sen ja lopulta maalaa ja lakkaa valoksen. Lopputuloksena on kalastusmuisto, joka muistuttaa mahdollisimman paljon alkuperäistä kalayksilöä.

Saari kuuluu Suomessa harvalukuiseen ammattikuntaan. Hän on kaloihin erikoistunut luonnontieteellisen alan konservaattori. Yrittäjänä työskentelevän Saaren asiakaskunnasta puolet on yksityishenkilöitä, lähinnä kalastajia. Lisäksi Saari tekee julkisia näyttelykohteita.

Saaren mukaan elävän kalan kauneus on sanoinkuvaamatonta ja niiden konservoinnissa kiehtoo vaativuus.

– Kalat ovat vesien jalokiviä. Mielestäni kaunein suomalainen kala on 1–2 kilon painoinen kutuasuinen taimen.

Taimenen virtaviivaisuus, värien välkehtiminen ja vaihtelu, peilautuminen sekä syvyys ovat Saaren mukaan vaikeita, lähes mahdottomia tavoittaa.

Jukka Saari muovailee kalan evää.
Konservointi on keskittymistä vaativaa käsityötä. Jarkko Riikonen / Yle

Kalan voi tehdä kuvan ja mittojen perusteella

Saari soveltaa eri kalalajeille erilaisia konservointimenetelmiä muun muassa nahan herkkyydestä johtuen.

Menetelmää kutsutaan konservoinniksi silloinkin, kun lopputuloksessa ei ole jäljellä mitään alkuperäisestä kalasta. Sen sijaan esimerkiksi lohesta voidaan käyttää nahka, jolloin lopputulos syntyy perinteisesti täyttämällä.

Silloinkin, kun kalasta käytetään sen oma nahka, alkuperäiset värit häviävät ja se täytyy maalata uudelleen. Konservointiin kuluu aikaa noin viikko. Asiakas maksaa valmiista työstä, kalalajista riippuen, muutamista satasista jopa tuhansiin euroihin.

Yhä useammin asiakkaat haluavat rekonstruktioita eli kala tehdään kuvien ja mittojen perusteella.

Tyypillisesti kyseessä on catch and release -saalis, eli kala, joka vapautetaan takaisin veteen heti kuvanoton ja mittaamisen jälkeen. Painon, pituuden, ympärysmittojen sekä kuvan perusteella Saari pystyy muotoilemaan ja maalaamaan asiakkaalle alkuperäistä saalista muistuttavan kalan.

– Minulla on uskoakseni Suomen laajin kalojen mitta-aineisto. Omat ja asiakkaalta saadut tiedot yhdistäen lasken, minkä kokoinen kala on ollut ja teen samanlaisen.

Rekonstruktiot ovat kalliimpia kuin konservoidut, sillä työhön kuluu enemmän aikaa. 20 kiloa painavasta lohesta tehty rekonstruktio maksaa noin 1 300 euroa.

Asiakkaat ovat halukkaita maksamaan kalastusmuistoistaan, Saarella on jonoa tällä hetkellä kolmesta neljään kuukautta.

Konservaattori Jukka Saari muotoilee lohikalan evän muotoiluvahasta.

125-vuotias norjalaislohi syntyi valokuvasta ja hiilipiirroksesta

Yksi Saaren mieleenpainuvimmista töistä oli Norjassa vuonna 1895 pyydetyn lohen rekonstruktio. Norjalaisen kalastustorpan omistajalla on mustavalkoinen kuva englantilaisten kalastajien saamasta, 31 kiloa painaneesta lohesta.

– Lohen mittasuhteet oli piirretty hiilellä torpan seinään. Tein kalan vanhan valokuvan ja piirroksesta saamieni mittasuhteiden perusteella.

Nykyisin Saarelle lähetetään enenevässä määrin kellastuneita valokuvia vuosikymmenten takaa ja pyydetään toteuttamaan kuvassa näkyvä kala.

– Teen 100 gramman tarkkuudella oikean kokoisen kalan. On pidettävä mielessä, että liian pientä ei saa tehdä, Saari nauraa.

Suurin osa Saaren yksityisasiakkaista on miehiä. Kolmiulotteinen esine on konkreettinen muisto harvinaisesta hetkestä.

– Joskus luotani lähtee hyvin onnellinen asiakas.

Jukka Saaren konservoima taimen.
Valmis järvilohi muistuttaa saajaansa tärkeästä hetkestä. Jarkko Riikonen / Yle

8-metrinen valkohai matkusti rekalla Pihtiputaalta Helsinkiin

Takavuosina Saari innostui haista. Hait olivat hänelle huippupetoja, evoluution täydellistymiä. Aluksi hän teki pienempiä haita tilaustöinä. Sitten Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus tilasi häneltä valkohain.

– Valkohainaaras voi arvioiden mukaan kasvaa jopa 8-metriseksi, joten päätin toteuttaa sen maksimikoossaan.

Matkalla Luonnontieteellisen keskusmuseoon hai ei mahtunut rekkaan kokonaisena. Esimerkiksi pyrstö oli 3 metriä korkea ja rintaevien kärkiväli 4,3 metriä.

Valkohai on suurin Saaren tekemä työ mutta ei ehkä merkillisin.

Esimerkkejä konservaattori Jukka Saaren töistä. Jukka Saaren kotialbumi.

Viime aikoina häntä on työllistänyt tamperelainen museokeskus Vapriikki. Saaren käsialaa ovat esimerkiksi viikinkiaikaa käsittelevään näyttelyyn rekonstruoidut kotieläimet. Tuorein museotyö liittyy Vapriikissa tulossa olevaan, apinoista kertovaan näyttelyyn. Sinne Saari on tehnyt portsariksi täysikokoisen tasankogorillauroksen.

– Koska laji on äärimmäisen uhanalainen, gorilla piti toteuttaa kokonaan keinomateriaaleista.

Luonnontieteellisen konservaattorin työ on yhdistelmä taiteellisuutta, käsityöläisyyttä, materiaalien tuntemusta sekä rakennusmiestä. Usein lopputulos luodaan tyhjästä.

– Mitä vaikeampi homma, sitä enemmän se kiinnostaa. Esimerkiksi korvameduusa: minulla pitää olla ajatus miten ja mistä se valmistetaan museoon.