“Pelkäsin katutanssin ylimaskuliinisia piirteitä", sanoo entinen SM-tason breakdance-tanssija ja koreografi Mikko Makkonen

Mikko Makkosen tanssiteos haastaa ylimaskuliinisuuden.

nykytanssi
Mikko Makkonen
Nuorempana jopa pelkäsin hiphopin tai urheiluharrastusten hypermaskuliinisia piirteitä, Mikko Makkonen sanoo.Antti Haanpää / Yle

Uuden tanssin keskus Zodiak tarjoilee harvinaista herkkua: ohjelmistoon on päässyt ryhmäteos Actions x Figures, joka tarkastelee maskuliinisuutta. Koreografian on tehnyt Mikko Makkonen, 31, joka tunnetaan paremmin tanssijana. Teos on poikkeus Zodiakin naistekijävetoisessa ohjelmistossa. Ensi-ilta piti olla maaliskuussa, mutta se siirtyi koronatilanteen takia elokuulle.

Varkaudessa kasvaneella Makkosella on katutanssitausta. Hän on kilpaillut eri ryhmissä breakdancen SM-tasolla. Menestystä tuli jo alakouluikäisenä. Tanssitaiteen maisteriksi hän valmistui Taideyliopiston teatterikorkeakoulusta viitisen vuotta sitten.

Pohjois-Savosta koreografille on tarttunut tunnistettava mieskuva.

– Sellainen savolaisen lupsakka ja lämmin, mutta etäinen. Hiljainen ja vähän puhumaton, omaa halua ilmaisematon, Makkonen luettelee.

Hän puhuu myös kyseiseen mieskuvaan liittyvistä lieveilmiöistä ja oireista. Niitä Makkonen kuvailee kitkapinnoiksi ja konflikteiksi, jotka liittyvät henkilökohtaiseen epävarmuuteen. Miten olla ja puhua ympäristössä, jonka tarjoilema mieskuva on ristiriidassa oman olemisen kanssa.

– Se liittyy esimerkiksi siihen, mitkä ovat minkäkin sukupuolen töitä. Se kuva juontaa juurensa voimakkaasti jo lapsuudesta, Makkonen selventää.

Hän kertoo kasvaneensa Stora Enson paperitehtaan varjossa: Varkaudessa on vahva työläiskulttuuri, ja sisällisodan jakolinjat muistetaan yhä. Molemmat ovat vaikuttaneet kaupungin mieskuvaan.

Actions x Figures
Iiro Näkki, Oskari Turpeinen, Pie Kär, Geoffrey Erista ja Simeoni Juoperi tanssivat Mikko Makkosen teoksen Actions x Figures.Antti Haanpää / Yle

“Olen pelännyt hiphop-kulttuurin hypermaskuliinisia piirteitä”

Ensi kertaa Zodiakin näyttämölle teoksensa saanut Makkonen on koonnut ympärilleen ryhmän, jonka jäsenet identifioituvat koreografin mukaan maskuliinisuuteen kukin hieman eri tavalla. Yksi esiintyjistä on tanssitaiteilija ja koreografi Pietari Kärki, 30, joka on alkanut käyttää taiteilijanimeä Pie Kär.

– En olisi ehkä jossain toisessa seurassa lähtenyt lainkaan mukaan tällaiseen teokseen.

Pie Kärille koko maskuliinisuuden käsite on tuntunut vieraalta ja kaukaiselta, mutta sen käsitteleminen tuntui turvalliselta Makkosen kokoaman porukan kanssa.

– Olen kokenut maskuliinisuuden aina tosi kapeana. Oma henkilökohtainen ratkaisuni on ollut mennä siitä poispäin, Pie Kär sanoo.

Hänen lisäkseen teoksessa tanssivat Geoffrey Erista, Simeoni Juoperi, Iiro Näkki ja Oskari Turpeinen. Eristalla ja Juoperilla on katutanssitausta, kuten Makkosella. Sen mieskuvaa on pidetty perinteisesti kovana ja ylimaskuliinisena.

– Tunnistan nuoruuteni ilmapiiristä rajojen ahtauden, niistä syntyvän sosiaalisen paineen ja ristiriitaisten tunteiden kanssa kamppailun, Makkonen sanoo.

Koreografille katutanssin tai vaikka urheiluharrastusten mieskuva on aiheuttanut ristiriitaisia tunteita.

– Nuorempana jopa pelkäsin tai vierastin niiden hypermaskuliinisia piirteitä, mutta myönteinen muutos kulttuurissa on ollut jo pitkään käynnissä.

Actions x Figures
Makkosen tanssiteoksessa maskuliinisuus voi olla rohkeaa, voimakasta, herkkää ja haavoittuvaa yhtä aikaa. Antti Haanpää / Yle

Perinteinen maskuliinisuus ajettu ahtaalle

Makkosen teos Actions x Figures liittyy laajempaan keskusteluun maskuliinisuudesta, miehenä olemisesta ja tasa-arvosta. Koreografi Hanna Brotherus sai keväällä valmiiksi tanssielokuvan MEN (2020), joka käsittelee miesten välistä kosketusta ja koskemattomuutta.

Kuvaavaa on, että siinä esiintyvät eri-ikäiset miehet harjoittelivat kuvauksia varten muun muassa silmiin katsomista ja toisen kehon koskettamista.

Suomalaista miestä on käsitelty 2000-luvulla myös dokumenttielokuvassa. Joonas Berghäll ja Mika Hotakainen räjäyttivät pankin kymmenen vuotta sitten elokuvallaan Miesten vuoro (2010). Siinä suomalainen mies alkoi puhua tunteistaan saunassa.

Juhani Branderilta julkaistiin puolestaan suorastaan raivokas esseekokoelma Miehen kuolema (WSOY, 2020), joka väittää, että vahingollisen mieskuvan takana ovat muun muassa väkivallan ihannointi, joukkueurheilu sekä armeija.

Joukkoon on liittynyt myös teatteriohjaaja Eino Saari, joka pöyhii suomalaisen miehen kipupisteitä teoksessaan Miehen kosketus (2020).

Maskuliinisuudesta tanssiteoksen tehneen Makkosen mukaan viihde, videopelit, urheilukuvasto ja elokuvat pönkittävät ylimaskuliinista mieskuvaa.

– Tosin menemme nyt hyvään suuntaan keskustelussa, vaikka rakenteellisen tasa-arvon kanssa on vielä paljon tekemistä, Makkonen toteaa.

Hänen mukaansa muutos lähtee varhaiskasvatuksesta.

– Esimerkiksi empatia ja kuuntelutaito pitäisivät olla kasvatuksessa yhtä hyvässä asemassa kuin suorasanaisuus, määrätietoisuus, johtajuus ja kovuus, Makkonen sanoo.

Hän viittaa myös sukupolvien väliseen kuiluun. Makkonen toivoo, että ikääntyvä Suomi ja valveutunut nuoriso pääsisivät jonain päivänä keskustelussa tasa-arvosta samalle viivalle. Makkosen tanssiteoksessa maskuliinisuus voi olla rohkeaa, voimakasta, herkkää ja haavoittuvaa yhtä aikaa.

Hänen freelancer-elämäänsä tuli viime keväänä muutos. Makkonen alkoi luotsata kuopiolaista Tanssiteatteri Minimiä yhdessä Iiro Näkin kanssa.

Actions x Figures Zodiakissa Helsingin Kaapelitehtaalla. Ensi-ilta la 15.8.

Kyllä suomalainen mies puhuu ja pussaa – Teatteriohjaaja Eino Saari sukelsi miesten kosketuksiin ja haltioitui