Ihmisen toiminta sotkee lukemattomien eläinlajien pariutumista – rehevöitymisen vaikutukset näkyvät Itämerenkin kalojen suvunjatkamisessa

Tuoreessa väitöskirjassa selvitettiin veden samentumisen vaikutuksia hietatokkojen lisääntymiseen.

eläimet
Hietatokko
Hietatokkokoiras on yksinhuoltajaisä. Se vahtii ja hoitaa mätimunia niiden kuoriutumiseen asti. Marja Järvenpää

Itämeren rantavesissä elää noin 4–5 senttinen, AA-pariston kokoinen, pieni ja piilotteleva kala.

Hietatokko on yleinen tutkimuseläin kalojen seksuaalivalinnassa. Sen lisääntymiskäyttäytyminen on mielenkiintoista, eikä se anna akvaario-olosuhteiden häiritä sukupuolielämäänsä.

Lyhyen elämänsä aikana hietatokolla on yksi kesä aikaa kutea ja lisääntyä mahdollisimman monta kertaa. Koiraat kilpailevat ankarasti sopivista pesäpaikoista, esimerkiksi simpukankuorista ja kivenkoloista.

Kun pesät on jaettu, alkaa naarasten vikittely. Koiraat pullistelevat ja koreilevat, esittelevät pystyssä sojottavia, kutuvärein somistettuja eviään.

Naaraan huomion saatuaan koiras ohjaa sen pesälle, jossa alkaa seuraava näytös.

Hietatokkoja
Hietatokoilla naaras on koirasta pienempi. Kirkkaissa vesissä suurin koiras on usein suosituin ja saa monen naaraan mätimunat pesäänsä.Marja Järvenpää

Hietatokkonaaraat pitävät hyvistä isistä. Koiraiden pitää vakuuttaa ne siitä, että mätimunille siunaantuu mahdollisimman hyvä hoiva juuri tässä pesäkolossa.

Koiraat osoittavat tuulettamalla uutteruutensa. Mätiä pitää vartioida ja hoitaa tuulettamalla, jotta se saa happea.

Kun pesä ja kosija ovat osoittautuneet hyviksi ja naaras laskenut mätinsä koloon, jää koiras hoitamaan pesää yksin.

Samalla se yrittää vakuuttaa yhä uusia naaraita ja saada lisää mätiä hoitoonsa.

Sameissa vesissä komein ja voimakkain ei ehkä olekaan suosituin

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Marja Järvenpään vastikään viimeistellyssä väitöstutkimuksessa on huomattu, että levän samentamassa vedessä hietatokon pariutumisjärjestelmä muuttuu.

– Pariutumiset jakautuvat yleensä epätasaisesti hietatokkokoiraiden kesken. Yksi iso ja kilpailukykyinen koiras voi saada monen naaraan munat, kun toiset voivat jäädä nuolemaan eviään, Järvenpää kertoo.

Sameissa vesissä tokot pariutuivat huomattavasti tasaisemmin. Koolla ei ollutkaan enää juuri väliä, vaan myös pienemmät tokot pääsivät kudulle. Sameus vaikutti myös siihen, miten paljon koiraat hoivasivat munia.

Kun Itämeri rehevöityy, tulee vedestä leväisempää ja sameampaa. Pariutumiskäytöksen muuttuminen voi liittyä näkyvyyteen. Isot koiraat eivät ehkä näe riittävän hyvin häiritäkseen pienempien pariutumista.

Kirjoahven
Kirjoahvenet kärsivät veden sameutumisesta huomattavasti, sillä ulkonäöllä on tärkeä rooli niiden sukupuolielämässä.Alamy

Ehkä naaraatkaan eivät näe riittävän hyvin vertaillakseen kumppaneita kunnolla. Vastaavia vaikutuksia on jo havaittu esimerkiksi Victorianjärven kirjoahvenilla.

Sameassa vedessä valo-olosuhteet muuttuvat, eivätkä kaikkien kirjoahvenlajien naaraat enää tunnista oman lajinsa koiraiden kutupukua, vaan päätyvät lisääntymään ristikkäin muiden lajien koiraiden kanssa.

Rehevöitymisen uskotaankin vaikuttaneen Victorianjärven kirjoahventen lajikatoon. Tilanne hietatokolla ei näytä vielä yhtä murheelliselta, mutta "petipuuhien" häiriintyminen voi olla uhka sille ja monille muille maailman lajeille.

– Jos naaraiden parinvalinta häiriintyy, se ei välttämättä tiedä hyvää jälkeläisten kannalta. Esimerkiksi kolmipiikillä on osoitettu, etteivät sen jälkeläiset ole sameassa vedessä yhtä elinkykyisiä kuin kirkkaassa, Järvenpää kertoo.

Ajatus siitä, että sameassa vedessä pienetkin koiraat pääsevät kutupuuhiin, on inhimillisesti katsottuna mukava ja sympaattinen. Kalojen maailmassa sen vaikutukset lajin tulevaisuuteen voivat kuitenkin olla merkittäviä.

Kolmipiikki.
Sameassa vedessä kolmipiikin jälkeläiset eivät pärjää yhtä hyvin kuin kirkkaassa.Juha Laaksonen

Ihmisen toiminta sotkee lajien lisääntymistä ympäri maailman

Ihmisen toiminta vaikuttaa oikeastaan kaikkiin pallomme eläimiin, sillä ihminen esimerkiksi saastuttaa ja rehevöittää meriä sekä kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Samalla ihminen myös vaikuttaa lukemattomien eri eläinten lisääntymispuuhiin.

"Maailmassa, jossa ympäriltämme kuolee lajeja jatkuvasti, niiden lisääntymisen häiritseminen ei ainakaan asiaa auta"

Marja Järvenpää, väitöskirjatutkija

Ehkä tunnetuin esimerkki ovat hormonihäiriköt, kemikaalit, jotka vaikuttavat hormonitoimintaan. Niitä päätyy meriin monesta eri suunnasta, vaikkapa pinnotetuista paistinpannuista tai e-pillereistä.

Vesissä elävillä lajeilla, kuten kaloilla ja matelijoilla, on huomattu fysiologisia muutoksia niiden takia.

Pahimmillaan hormonijätteet vievät lisääntymiskyvyn kokonaan. Koiraiden ulkomuodosta voi tulla naarasmaisempi.

Monilla eri eläinryhmillä myös viettelyn kemiallinen, feromonien avulla tapahtuva viestintä on häiriintynyt.

– Kun ajatellaan sukupuuttoaaltoa, jonka keskellä elämme, ovat hormonihäiriköt vain yksi esimerkki, Järvenpää sanoo.

Monet meille arkipäiväiset asiat voivat olla toisille lajeille tuhoisia.

Kiiltomato
Kiiltomato Ranskassa pian auringonlaskun jälkeen. Pimeässä sen loiste erottuu hyvin, mutta valosaasteessa naaraat jäävät huomiotta, kun ne eivät pysty kilpailemaan valollaan lamppujen kanssa.Alamy

Tutkimukset ovat osoittaneet, että valosaaste sotkee kiiltomatojen parinetsintää, kun pimeässä hohtavat naaraat jäävät keinovalon varjoon.

Melusaaste puolestaan peittää alleen monien eläinten kutsuhuutoja. Se on muuttanut muun muassa lintuyhteisöjen rakennetta. Ne lajit, jotka eivät pärjää melussa, saattavat hävitä hiljalleen.

Lajit altistuvat monesti useille ihmisen aiheuttamille ympäristönmuutoksille.

Ympäristönmuutoksista kokonaisvaltaisin on ilmastonmuutos. Se on esimerkiksi muuttanut monien lajien lisääntymiskautta.

Ja mitä tulee Itämereen, tutkijat uskovat, että lämpeneminen pahentaa sen rehevöitymistä.

– Toivoisin, että ilmastonmuutoksen rinnalla puhuttaisiin vielä enemmän myös biodiversiteettikadosta. On todella huolestuttavaa seurata, mitä sillä saralla tapahtuu, Järvenpää sanoo.

Lisääntymisongelmien vaikutus joukkosukupuuttoihin on kiistämätön ja helposti ymmärrettävä.

Jos lisääntyminen loppuisi kokonaan, ei maailmaan enää syntyisi uusia eläimiä.

– Maailmassa, jossa ympäriltämme kuolee lajeja jatkuvasti, niiden lisääntymisen häiritseminen ei ainakaan asiaa auta, Järvenpää toteaa.

Lue myös:

Sukupuutto vei okakrotin – eviensä avulla pohjassa taapertanut laji on ensimmäinen merikala, joka on julistettu hävinneeksi meidän aikanamme

Selvitys: Suomi on yksi huonoimpia metsien monimuotoisuuden säilyttäjiä – tutkijan mukaan ikuinen kiista avohakkuista ei ole ratkaisevaa