Osoitteessa Paavo Nurmen tie 1 seisoo ikoninen maamerkki, Helsingin Olympiastadion, entistä ehompana.
Olympiastadionin johtaja Ari Kuokkanen istuu katsomon kunnia-aitiossa tyytyväisenä.
– Tuntuu vähän niin kuin maratonin maali häämöttäisi. Lähdimme tekemään maailman kauneinta stadionia, ja täytyy sanoa, että kaikilla mittareilla todella onnistunut lopputulos, hän sanoo.
Stadionilla onkin viimeistä silausta vaille valmista. Henkilönostimet vielä asentavat stadionin päätyihin valtavia led-näyttöjä, joista sitten voidaan katsoa maaleja ja yleisurheilusuorituksia hidastettuina.
Stadionia on remontoitu neljä vuotta. Symmetriaa on siinä, että remontti kesti yhtä kauan kuin stadionin rakentaminen aikanaan: rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1934 ja käyttöön stadion vihittiin vuonna 1938.
Tähtäimessä olivat vuoden 1940 kesäolympialaiset, mutta kaiken sotki toinen maailmansota. Olympialaisia päästiin urheilemaan Helsingissä vasta vuonna 1952.
- Miltä näyttää vasta remontoitu, vanhoista kuoristaan uudeksi rakennettu Helsingin Olympiastadion? Erikoislähetyksen juontavat toimittajat Tuulia Thynell ja Jaakko Parkkinen. Pääset mukaan klikkaamalla tämän artikkelin pääkuvaa.
Ennen perusparannusta stadionille mahtui melkein 40 000 katsojaa. Remontin jälkeen paikkamäärä on vähentynyt noin neljällätuhannella. Tämä johtuu siitä, että uudet kuppimalliset ja paloturvalliset tuolit vievät enemmän tilaa kuin vanha laudemallinen katsomo.
Vanhat kuvat kertovat, miten piukasti kylki kyljessä ennen istuttiin.
Tai hurrattiin.
Remontin jälkeen jokaiselle katsojalle on oma istuimensa. Myös uudet istuimet rakennettiin puusta rakennussuojelulain edellyttämällä tavalla.
Uudet tuolit myös osaltaan nostivat remontin loppulaskua noin 100 miljoonaa euroa alkuperäisestä hinta-arviosta, joka oli noin 209 miljoonaa. Rahaa meni ennakoitua enemmän myös siksi, että rakennuksen perustukset olivat odotettua kehnommassa kunnossa ja matkan varrella tuli muitakin yllätyksiä, kuten EU:n vaatimat terrorismintorjuntaportit ja kansainvälisten jalkapallo-otteluiden odotukset: katsomo piti kattaa kauttaaltaan.
Alun perin vain pieni osa Olympiastadionin katsomosta oli katettu.
Nyt katos kiertää koko katsomon, mikä onkin päällisin puolin näkyvin muutos stadionilla.
Kansainvälisten jalkapallo-otteluiden vuoksi katsomo piti rakentaa myös sellaiseksi, että jokaiselta istuimelta on esteetön näkymä kentälle. Tästä rakennusaikaisesta kuvasta näkee, ettei katoksessa törrötäkään juuri mitään kenenkään silmien edessä.
Olympiastadionin viheriö on salaisessa paikassa huippulajikkeista kasvatettua nurmikenttää. Helsingin naisfutarit korkkaavat nurmen keskiviikkona paikallisottelussa. HJK:n Essi Sainio ja PK-35:n Amanda Rantanen testasivat nurmea jo ennakkoon.
– On kyllä aivan samettia! Äärimmäisen tiheä, pallo ei pompi, Sainio hehkuttaa.
Molemma tuumaavat, että vain aito nurmi on Olympiastadionin arvolle sopiva.
Stadionsäätiön hallituksen puheenjohtaja Nasima Razmyar (sd.) ihastelee joukkueidensa parhaiden maalintekijöiden potkuja. Mutta mitä hän on mieltä, kannattiko yli 300 miljoonan euron remontti?
– Aivan varmasti! Jokainen joka täällä tulee käymään, näkee, että kyllä kannatti, hän vakuuttaa.
Olympiastadionin katsomossa on koettu hienoja hetkiä urheilun parissa. Yksi ikimuistoisimmista lienee vuoden 1971 EM-kilpailut, jossa Juha Väätäinen juoksi kultaa 5 000 ja 10 000 metrillä.
– Se reaktiohan kuului Tallinnaan asti, hän muistelee.
Mitä "Julma-Juha" ajattelee seisoessaan nyt stadionin takasuoran alussa, siinä kohtaa, missä hän loppukirin kahdesti aloitti.
–Se, että on käyty parturissa, näkyy. Tunnistan tämän ihan samaksi stadioniksi. Tämä on ollut koti minulle vuodesta 1960, EM-kultamitalisti Juha Väätäinen sanoo.
Virallisia avajaisjuhlia vietetään tulevana viikonloppuna.
Suora lähetys uudistetulta Olympiastadionilta käynnissä nyt. Lähetyksen voi katsoa myös tallenteena jälkikäteen.
Lue seuraavaksi:
Olympiastadionin uudistus on valmis – Projektijohtaja: "Kohdetta voi esitellä ylpeydellä"