1. yle.fi
  2. Uutiset

”Ilmoitusten väheneminen ei ole lohdullinen, vaan ahdistava tieto” – asiantuntijat arvioivat kotiväkivallan jääneen piiloon koronakeväänä

Rikosilmoituksen tekeminen ja avun hakeminen saattoivat vaikeutua koronarajoitusten aikana.

perheväkivalta
Lapsen varjo joka keinuu.
Moni perhe jäi koronakeväänä yksin ja joutui selviytymään ilman neuvolakäyntejä ja lapsenvahtia.Henrietta Hassinen / Yle

– Rajoituksia, lomautuksia, sosiaaliset kontaktit harvenevat, alkoholin käyttö siirtyy kotiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kehittämispäällikkö Joonas Peltonen listaa koronakevään piirteitä, jotka ovat samalla perheväkivallan riskitekijöitä.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen lisää luetteloon vielä taloudellisen tai parisuhteeseen liittyvän stressin.

Ja vanhemman kokemuksen siitä, että hän on hakenut apua, muttei ole sitä saanut. Moni perhe jäi koronakeväänä yksin ja joutui selviytymään ilman neuvolakäyntejä ja lapsenvahtia.

Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan Suomi on naisille normaalioloissakin EU:n toiseksi väkivaltaisin maa.

THL:n selvityksen (siirryt toiseen palveluun)mukaan noin joka kolmas yli 15-vuotias nainen täällä on kokenut parisuhteessaan väkivaltaa.

Kouluterveyskyselyssä 12 prosenttia yläkoululaisista kertoi joutuneensa vanhempien väkivallan kohteeksi vuoden aikana.

Mutta kysymykseen siitä, kuinka paljon koronakevät pahensi tilannetta, tuntuu olevan pelottavan vaikeaa vastata.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan moni perhe jäi koronakeväänä yksin, ja heitä oli rajoitusten takia vaikea auttaa. Ronnie Holmberg / Yle

Lue myös:

Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille, mutta väkivalta kirjataan vain harvoin sairaalassa ylös

Lähisuhdeväkivallan maa – miksi suomalainen satuttaa läheistään?

Poliisin tietoon tuli koronakeväänä aiempaa vähemmän perheväkivaltaa

Koko kevät uutisoitiin, että perheiden ollessa pinteessä neljän seinän sisällä poliisi sai tavallista enemmän kotihälytyksiä. Myös perheväkivaltaan liittyvät hälytykset kasvoivat alkuvuoden aikana muutamilla prosenteilla edellisvuodesta, noin 13 000:sta noin 13 800:aan.

Poliisihallituksen elokuun alussa julkaisemat tilastot (siirryt toiseen palveluun) kertovat kuitenkin, että alkuvuonna poliisin tietoon tuli kokonaisuudessaan vähemmän perheväkivaltajuttuja kuin viime vuoden vastaavana jaksona.

Siis: perheväkivaltaan liittyvät hälytykset lisääntyivät, mutta ilmoitukset vähenivät. Miten tämä on mahdollista?

– Mielenkiintoinen kysymys, sanoo tilastoja tutkiskellut rikosylitarkastaja Juha Laaksonen Poliisihallituksesta.

Yksi mahdollinen syy on, että koronakeväänä paljon saattoi jäädä piiloon.

On mahdollista, että poikkeustila on vaikuttanut rikosten ilmoitusviiveeseen ja nostanut ilmoituksenteon kynnystä.

Rikosylitarkastaja Juha Laaksonen

Poliisin kotihälytykset ovat nimittäin vain jäävuoren huippu. Normaalitilanteessa perheväkivallasta ilmoittavat usein myös terveydenhoitajat, opettajat ja muut viranomaiset. Koronakeväänä moni perhe sulkeutui, ja esimerkiksi kouluterveydenhuollon käynnit vähenivät noin 20 prosenttiin normaalitasosta.

– Poikkeustila on vaikuttanut osaltaan siihen, mitä kautta ilmoitukset ovat kanavoituneet poliisille, summaa Laaksonen.

Tänä vuonna myös uhrit ovat ilmoittaneet vähemmän rikoksia henkilökohtaisesti.

– On mahdollista, että poikkeustila on vaikuttanut perheväkivaltarikosten ilmoitusviiveeseen ja nostanut ilmoituksen tekemisen kynnystä, Laaksonen toteaa.

Se tarkoittaa, että uhrit saattaisivat ilmoittaa koronan aikana tapahtuneita rikoksia viikkoja tai kuukausia jälkikäteen. Tai jättää ne kokonaan ilmoittamatta.

Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, jos ihmiset eivät tarvitse apua tai tukea. Mutta enemmän se herättää huolta ja ihmetystä.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan perheväkivalta on usein piilorikollisuutta, josta ei kerrota ulkopuolisille. Hän uskoo, että koronan aikana entistä suurempi osa siitä on voinut jäädä kotien kulisseihin.

– Väkivaltailmoitusten vähentyminen ei ole lohdullinen, vaan ahdistava tieto. Pitäisi varmaan olla tyytyväinen, jos ihmiset eivät tarvitse apua tai tukea. Mutta enemmänkin se herättää huolta ja ihmetystä.

Mistä sitten voisi päätellä, mikä on ollut perheväkivallan todellinen taso?

Jotain osviittaa saattaa antaa niiden rikosten taso, joissa viivettä tai kynnystä ilmoittamiseen ei tyypillisesti ole tai se on pieni. Sellaisia ovat esimerkiksi vakavammat väkivaltarikokset (siirryt toiseen palveluun).

Henkirikokset ja niiden yritykset sekä törkeät pahoinpitelyt ovat poliisin tilastoissa tänä vuonna selkeästi yleistyneet.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kynnys avun hakemiseen kohosi rajoitusten aikana

Jos perheväkivaltaa onkin ollut tavallista enemmän, poliisin tietoon se ei ole päätynyt. Entä miten poikkeustila on näkynyt uhrien tukipalveluissa?

Turvakodeissa oli keväällä poikkeuksellisen hiljaista ja vapaita perhepaikkoja oli viime vuotta enemmän, kertoo THL:n kehittämispäällikkö Joonas Peltonen. Yksi luonnollinen selitys on tietysti pelko virustartunnan saamisesta.

Peltosen mukaan kesällä asiakasmäärät ovat palanneet kohti normaalia, mutta varsinaista kävijäpiikkiä ei silti ole näkynyt.

Hän kuitenkin korostaa, että joka tapauksessa vain murto-osa perheväkivallan uhreista hakeutuu turvakoteihin.

– Meillä on kahdesta kolmeen tuhatta aikuista ja saman verran lapsia asiakkaina joka vuosi. Samaan aikaan on arvioitu, että vuosittain yli 100 000 aikuista kokee lähisuhdeväkivaltaa.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Tyypillisempää on hakea apua matalan kynnyksen kanavista, kuten avopalveluista, neuvovasta puhelimesta tai chatista.

Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen kertoo, että avopalvelujen asiakasmäärät ovat nousseet jonkin verran. Esimerkiksi kesäkuussa niillä oli 1 469 aikuista asiakasta, kun viime kesäkuun asiakasmäärä oli vain 1 057.

Kuva ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Moni muu auttava taho on huolissaan siitä, että kaikki apua tarvitsevat eivät ole pystyneet sitä poikkeusolojen aikana hakemaan.

THL:n ylläpitämälle Nollalinjalle tulee yli 1 000 soittoa kuukaudessa. Kuten alla oleva kuvio näyttää, määrät hieman notkahtivat poikkeusolojen alkaessa, vaikka linjojen ruuhkautumiseen varauduttiin. Kuvion asteikko on 30:stä 60:een soittoa päivässä.

Naisten linjan auttavassa puhelimessa soittojen määrä jopa puolittui keväällä. Samaan aikaan sen aukioloja kuitenkin rajattiin, huomauttaa toiminnanjohtaja Taru Anttonen.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Auttavaa työtä tekevien mukaan kynnys avun hakemiseen mahdollisesti kasvoi koronakeväänä. Väkivaltaisessa perheessä asuvien saattoi rajoitusten aikana olla lähes mahdotonta edes soittaa apua, saati lähteä turvakotiin.

– Monien naisten on ollut vaikea hakea apua, koska he eivät ole ikinä yksin. Lapset saattavat olla etäkoulussa ja asunto muutenkin pieni. Joku soitti meille lenkiltä, toinen puhui vessasta, sanoo Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert.

Monien naisten on ollut vaikea hakea apua, koska he eivät ole ikinä yksin.

Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert

Järjestöistä kerrotaan myös, että perheväkivalta on saanut koronarajoitusten aikana uusia, kokonaisvaltaisempia muotoja.

Kontrolloiva väkivalta on voinut lisääntyä, kun epidemia on antanut tekosyyn esimerkiksi estää puolisoa poistumasta kotoa, pohtii THL:n erikoistutkija Johanna Hietamäki.

– Olemme saaneet uudentyyppisiä yhteydenottoja. Jotkut ovat esimerkiksi painostaneet ja kiristäneet riskiryhmään kuuluvaa kumppania korona-altistuksella, lisää Natalie Gerbert.

Chat korvasi puhelimen ja turvakodin avun hakemisen kanavana

Väkivalta-avun hakemiselle kävi koronakeväänä kuten niin monelle muullekin asialle: se siirtyi nettiin.

Nettiturvakodin kävijämäärät viisinkertaistuivat, ja selvästä kasvusta kerrotaan myös muun muassa Naisten linjan ja Monika-naisten liiton viestittelypalveluissa sekä nuorille suunnatussa, monenlaisiin ongelmiin pureutuvassa sekasin.fi-chatissa.

Vielä ei täysin tiedetä, toimiiko digitaalinen apu yhtä tehokkaasti kuin reaalimaailman vastineensa.

Chat-tuokio on tietysti paras avun muoto siinä tilanteessa, jossa se on myös ainoa mahdollinen.

Nettiturvakodista vastaavan Tuulia Kovasen mukaan moni päätyi koronakeväänä chatin pariin, koska muita palveluja lykättiin koronan vuoksi. Tai koska karanteenin aikana kotoa oli vaikea ottaa yhteyttä muilla tavoin.

Chatin kautta saamme viestejä, joiden ääneen sanominen olisi mahdotonta.

Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert

Verkon välityksellä viestittelyssä on muitakin hyviä puolia.

– Chatin kautta saamme viestejä, joiden ääneen sanominen olisi mahdotonta, kertoo Monika-naisten Natalie Gerbert.

– Kun ei näe toisen reaktiota, voi olla helpompaa kirjoittaa itseinhoa herättävistä aiheista, kuten seksuaalisesta häirinnästä.

– Chat antaa asiakkaalle valtaa ja tilaa. Emme tiedä asiakkaasta mitään muuta kuin sen, mitä hän haluaa itse kertoa, lisää sekasin-chatin Tanja Khanal.

Tuulia Kovanen
Nettiturvakodista vastaavan Tuulia Kovasen mukaan monissa tilanteissa tarvitaan chatin lisäksi myös muita tukipalveluja. Kuva: Timo Taipale.

Toisaalta auttavaa työtä tekevät kertovat, että chatissa annettava apu jää helposti vajaaksi henkilökohtaisempiin tukimuotoihin verrattuna.

Ensin itsestäänselvä asia: jos vaara on välitön, chattaily ei juuri auta.

Lisäksi asiakkaan omalla tilalla ja nimettömyydellä on myös haittapuolensa.

– Emme aina voi auttaa niin paljon kuin haluaisimme. Jos asiakas on itsetuhoinen, mutta ei halua antaa meille tietoja, emme oikeastaan voi tehdä paljon mitään, Tanja Khanal toteaa.

Myös Elina Pekkarisen mielestä verkossa annettavan avun riski on, että se jää verkkoon.

– On ymmärrettävää, että rikoksen uhri haluaa tulla kuulluksi, mutta ei halua, että asiaa viedään eteenpäin. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan ole hyvä tie, sillä yleensä väkivalta vain muuttuu vakavammaksi ajan myötä.

Moni on valmis ymmärtämään omia vanhempiaan, jos vaikka yritys on mennyt koronan takia konkurssiin.

Sekasin-chatin asiantuntija Tanja Khanal

Kaikki ei kuitenkaan välttämättä tule esiin edes chatissa.

– Huoli väkivallan lisääntymisestä on ollut paljon esillä mediassa, mutta meillä aiheesta ei ole puhuttu tavallista enempää, ihmettelee Tanja Khanal.

– Olen miettinyt, piiloutuuko aihe yleisempien yhteydenottojen taakse. Voi olla helpompi puhua tunteesta, ja kertoa vain, että ahdistaa tai pelottaa.

Khanalin moni saattaa myös selittää huonoa kohteluaan poikkeusoloilla.

– Moni on valmis ymmärtämään omia vanhempia tosi pitkälle. Ajattelee, että heillä on vaikeaa, jos vaikka yritys on mennyt koronan takia konkurssiin.

Tanja Khanal
Sekasin-chatissa nuorten kanssa keskusteleva Tanja Khanal kertoo monen pelkäävän jo omaa selviytymistään mahdollisesta toisesta aallosta.

Koronakevään jäljet vielä osittain piilossa

Moni tukipalvelu on hiljaisen kevään jälkeen hieman vilkastunut. Turvakodeissa on tällä hetkellä hieman viime vuotta enemmän asiakkaita, ja esimerkiksi Nollalinjan soittojen määrä on kesällä ollut noin 30 prosenttia korkeampi kuin alkuvuodesta.

Ensi- ja turvakotien liiton Tiina Muukkosen mukaan apua haetaan yleensäkin vasta varsinaisen kriisiajan jälkeen.

Kävijäpiikki tulee yleensä tammikuussa ja elokuussa, kun arki alkaa.

Ensi- ja turvakotien liiton kehittämispäällikkö Tiina Muukkonen

– Meiltä aina kysellään jouluna ja juhannuksena, että onko kävijäpiikkiä. Mutta se tulee vasta tammikuussa ja elokuussa, kun arki alkaa, hän kertoo.

– Kun ollaan perheen kesken, ei välttämättä uskalleta heti hakea apua, vaan sinnitellään ja yritetään selvittää tilanne itse.

Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, kuinka paljon kevään aikana jäi piiloon. Ja tuleeko se esiin ollenkaan.

– Kun tilanne pitkittyy tiettyyn pisteeseen asti, kaikilla ei välttämättä enää ole voimia lähteä hakemaan apua, toteaa Tanja Khanal.

Kun tilanne pitkittyy tiettyyn pisteeseen asti, kaikilla ei välttämättä enää ole voimia lähteä hakemaan apua.

Sekasin-chatin asiantuntija Tanja Khanal

Toinen kysymys on, uusiutuuko monen perheen painajainen, jos toinen aalto tulee. Elina Pekkarisen mukaan olisi tärkeää, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pidettäisiin siinäkin tapauksessa täydessä toiminnassa.

– Yhteiskunnan palvelurakenteet on luotu nimenomaan haavoittuvaisessa asemassa olevien, kuten lasten ja nuorten, turvaksi. Kun ne hajoavat, lapset jäävät heitteille, koska he eivät osaa hakea apua itse.

Lue lisää:

"Pysykää kotona" on helppo sanoa, mutta mitä jos koti ei olekaan turvallisin paikka? Koronatilanne lisäsi kotihälytyksiä

Karkottiko korona avuntarvitsijat turvakodeista? THL:n tuore tilasto: Vapaita paikkoja selvästi enemmän kuin viime vuonna

Apua väkivaltaan

Lue seuraavaksi