1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kirjallisuus

Britanniassa miesten salanimillä julkaisseet naiskirjailijat saavat kunnianosoituksen: Teoksia julkaistaan ensi kertaa naisten omilla nimillä

Suomessa 1800-luvun varhaiset romaanikirjailijat olivat useimmiten naisia. He käyttivät salanimiä, mihin oli osin syynä romaanin vähäinen arvostus alkuvaiheessa, arvioi tutkija.

Käsikirjoitussivu Mary Ann Evansin alias George Eliotin romaanista Adam Bede (suom. "Rehdin miehen rakkaus"). Alkuperäisteos julkaistiin 1859. Kuva: Universal History Archive / AOP

Britanniassa halutaan tuoda esiin sellaisia historian naiskirjailijoita, jotka ovat aikanaan julkaisseet teoksensa miehen salanimellä. Uudessa hankkeessa aiotaan julkaista uudelleen heidän tunnettuja teoksiaan ja tällä kertaa heidän omilla nimillään.

Uudelleenjulkaisun saa esimerkiksi Mary Ann Evansin teos Middlemarch, jonka hän julkaisi aikanaan salanimellä George Eliot. Evans julkaisi teoksensa osissa vuosina 1871–1872. Teos on julkaistu suomeksi vuonna 1966.

Reclaim Her Name eli Vaatikaa hänen oma nimensä -hankkeen taustalla on yksi Britanniassa jaettavan naisten fiktiopalkinnon sponsoreista, likööribrändi Baileys. Se kertoo pyrkivänsä herättämään keskustelua naiskirjailijoiden kohtaamista vaikeuksista saada teoksiaan julki ja monenlaisista syistä pseudonyymien käytön taustalla.

Brittikirjailija Mary Ann Evans (1819-1880) julkaisi teoksensa salanimellä George Eliot. Kuva: Ullstein Bild / AOP

Teoksia 25 naiskirjailijalta

Sarjassa on tarkoitus julkaista kaikkiaan 25 naiskirjailijan teosta, jotka nämä ovat alunperin julkaisseet miehenä esiintyen. Kirjailijoiden todelliset henkilöllisyydet ovat paljastunut jo aiemmin, mutta teoksia ei silti ole julkaistu naisten oikeilla nimillä, kertoo brittilehti Guardian (siirryt toiseen palveluun).

Esimerkiksi Evansin tiedetään käyttäneen kirjailijanimeä George Eliot varmistaakseen, että hänen työnsä otetaan vakavasti.

Sarjassa julkaistaan teokset myös muun muassa aikanaan kohahduttaneelta ja miesten vaatteita käyttäneeltä ranskalaiselta Amantine Aurore Dupinilta, joka julkaisi salanimellä George Sand.

Amantine Aurore Dupin alias George Sand oli Ranskan suosituimpia kirjailijoita 1800-luvulla. Kuva: AOP

Mukana on myös kokoelma Mary Brightin alias George Egertonin feministisiä novelleja 1800-luvun lopusta. Novelleissa käsitellään poikkeuksellisen avoimesti naisen seksuaalisuutta.

Brightin omien sanojen mukaan hänen tavoitteenaan oli kuvata seksuaalisuutta naisen kokemusmaailmasta, eikä siten kuin mieskirjailijat halusivat sen kuvitella, kertoo Guardian.

Kokoelmassa julkaistaan myös iranilaisen Fatemeh Farahanin salanimellä julkaistuja runoja ja afroamerikkalaisen Ann Petryn novelli vuodelta 1939, jonka hän julkaisi nimellä Arnold Petri.

Tarvetta keskusteluun sukupuolten eriarvoisesta asemasta

Hankkeessa mukana ollut brittikirjailija Kate Mosse muistutti Guardianille, ettei ole kauankaan siitä kun Taliban-liike ampui pakistanilaista koulutyttöä Malala Yousafzaita, joka halusi käydä koulua.

– Yhä on naiskirjailijoita, jotka joutuvat kätkemään henkilöytensä pelätessään vainotuksi joutumista, Mosse sanoi.

Kirjallisuudessa salanimillä on pyritty historian saatossa muun muassa välttämään vainoa, harhauttamaan lukijoita tai suojaamaan kirjoittajan yhteiskunnallista asemaa. Toisinaan tunnetut kirjailijat ovat julkaisseet keveitä teoksiaan salanimellä ja varanneet oman nimensä vain arvokkaammille teoksilleen.

Suomalainen kirjallisuudentutkija Heidi Grönstrand Tukholman yliopistosta pitää brittihanketta kiinnostavana.

– Toivon, että se nostattaa keskustelua siitä, miksi aikanaan on jouduttu toimimaan näin ja mitä se kertoo naisten ja miesten erilaisesta asemasta julkisuudessa tai kirjallisuuden kentällä, Grönstrand sanoo.

– Eriarvoistavat käytännöt eivät ole poistuneet nykypäivänä kokonaan, hän tuumaa.

Fredrika Runeberg julkaisi teoksiaan nimimerkillä "-a -g". Kuva: Daniel Nyblin, Ylen arkisto

Suomessa salanimellä ei piiloteltu sukupuolta

Vaikka maailmalla monet 1800-luvun naiskirjailijat saattoivat kätkeytyä miespuolisen salanimen taakse pystyäkseen työskentelemään kirjailijoina, näin ei pääsääntöisesti ollut Suomessa, arvioi Grönstrand.

Suomessa julkaistiin 1840-luvulla ensimmäiset kotimaista alkuperää olevat romaanit, ja naiset olivat useimmiten niiden kirjoittajia. Salanimiä käytettiin yleisesti, mutta salanimellä julkaisu ei tyypillisesti liittynyt sukupuolen kätkemiseen.

– Nimimerkkejä ja anonyymiä julkaisua selittää osin se, että romaanilla oli aluksi hyvin alhainen status. Omalla nimellä julkaiseminen oli varattu arvokkaille lajeille, kuten runoudelle ja eepoksille, varhaisten naiskirjailijoiden nimimerkkejä tutkinut Grönstrand toteaa.

Kirjailijapiirit olivat Suomessa myös hyvin pienet.

– Arvostelijat tuntuivat kyllä tietävän, kuka tekstin oli kirjoittanut ja oli salanimen takana, Grönstrand kuvaa.

Näin oli esimerkiksi ajan tunnetuimman naiskirjailijan Fredrika Runebergin kohdalla. Hän käytti etu- ja sukunimensä viimeisistä kirjaimista muodostettua nimimerkkiä "-a -g" julkaistessaan novelleja ja romaaneja.

Jotkut julkaisivat teoksia kokonaan ilman tekijännimeä tai saattoivat käyttää salanimeä, mutta vihjaten samalla kirjoittajan olevan nainen. Näin teki esimerkiksi Charlotta Falkman, jonka yksi nimimerkki oli "En finsk medborgarinna".

Yksi tunnetuimpia miehen salanimellä julkaisseita kirjailijoita on Pirkko Saisio. Yksi hänen salanimistään 1980–90-luvuilla oli Jukka Larsson.

– Saisio pystyi osoittamaan, että Larssonin nimellä kirjoitetut teokset saivat huomattavasti myönteisemmän arvion, Grönstrand huomauttaa.