Kelpaisiko jopa satojen eurojen säästö ruokalaskussa? Nelihenkinen Halmeen perhe on jo vuosia karsinut menojaan syömällä ja säilömällä sieniä

Biologi Panu Halme antaa viisi vinkkiä sieninirsoilun karkottamiseen ja kertoo, kuinka oppi säästämään metsänantimien avulla.

sienet
Sieniä sienikorissa.
Metsien antimia on tänä vuonna hyvin tarjolla.Niko Mannonen / Yle

Panu Halme loikkaa ojan yli jyväskyläläiseltä asuinalueelta virkistysmetsään ja poikkeaa polulta maastoon. Vähän väliä hän pysähtyy ja kyykistyy mättäälle.

Kymmenen minuutin kuluttua korin pohjalla komeilee jo viittä ruokasieneksi luokiteltavaa lajia: erilaisia rouskuja, haperoita ja kehnäsientä. Sitten silmiin osuu monen sienestäjän aarre. Sammalpeitteen keskeltä nousee neljä kirkkaankeltaista sientä.

– Kantarelleja, Halme innostuu.

Lähimpiin taloihin on vain muutaman minuutin matka.

– Ajattele, kuinka vähällä vaivalla voisi saada runsaasti ilmaista ruokaa kasaan. Silti liian harva sienestää, hän jatkaa.

Sienestämällä voi säästää sievoisen summan rahaa. Halmeen nelihenkinen perhe säästää vuodessa 500–1000 euroa sieniruokien avulla.

– Kun kaksi kertaa viikossa jättää härkiksen tai lihan ostamatta ja käyttää niiden sijasta sieniä, on säästö ateriaa kohden noin viitisen euroa. Tällä kaavalla vuosittainen säästö on 500 euroa. Nyt sieniaikana syön itse sieniä päivittäin, Halme summaa.

Sieni ja sieniveitsi metsässä.
Kehnäsieni kuuluu Panu Halmeen suosikkeihin.Niko Mannonen / Yle

Halme on Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian lehtori. Hän opettaa biologian opiskelijoille myös lajien ja luontotyyppien tuntemusta. Sienet ovat hänen iso intohimonsa.

Tutkijan mukaan suomalaiset eivät osaa vieläkään hyödyntää sieniä ympärivuotisena ruuan jatkeena, vaikka kannattaisi. Sienestystaidoissa on valtavia alueellisia eroja, joihin löytyy selitys kaukaa historiasta.

Ahkera säästää pitkän pennin

Metsien antimia on tänä vuonna hyvin tarjolla.

Pari viikkoa sitten Halme lisäsi instagram-sivulleen kuvan lasipurnukoista, joiden sisällä komeili kuivattuja sieniä. Oheen hän laittoi tekstin: “Eipä ole ennen ollut heinäkuussa yli kymmentä lajia kuivattuna talteen. -- Tän viikon ruokatilaus oli melkein satasen normaalia pienempi.”

Nyt kuun puoliväliin mennessä Halme on kerännyt ja säilönyt kuivaamalla jo 15:tä lajia. Lumen tuloon mennessä tavoitteena on kerätä talteen vähintään pariakymmentä eri ruokasientä.

– Huomasin jo opiskelijana, että sienestys voisi olla merkittävä osa omaa ruuan hankintaa säästön kannalta. Grillasin keräämiäni sieniä ja sain kaveritkin innostumaan.

Satokauden aikana myös marjat ja puutarhan antimet lisäävät perheen omavaraisuutta entisestään.

– Parin viikon aikana on ollut vain kaksi päivää, joiden aikana en ole syönyt sieniruokaa. Perheeni ei ole yhtä innokas kuin minä itse, mutta silti meillä syödään nyt noin kahdesta kolmeen kertaan viikossa sieniä, hän kertoo.

Tänä vuonna monen suomalaisperheen talous on tiukilla.

– Tuntuuhan se hullulta, jos tällainen mahdollisuus heitetään hukkaan. Ymmärrän toki niitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi mennä metsään.

Viisi väitettä ja vastausta

Tässä vaiheessa moni keksii liudan syitä jättää sieniapajille lähteminen jälleen välistä. Biologi ja innokas sieniharrastaja Panu Halme kohtaa alla olevan kaltaisia väitteitä usein. Nyt hän antaa viisi nopeaa vinkkiä, joiden avulla sujuu niin sienestämisen aloittaminen kuin perheen sieninirsoilijoiden käännyttäminenkin.

Väite 1: “En ole ikinä sienestänyt, enkä osaa sienestää. Tuskin löydän ketään, joka opettaisi.”

Panu Halme: “Esimerkiksi alueelliset sieniseurat ja Martat järjestävät kaikille avoimia sieniretkiä ja -kursseja joka syksy. Nyt on paras aika seurata tapahtumailmoittelua. Somessa on useita harrastajaryhmiä, joihin kannattaa liittyä. Valtakunnallisen järjestön, Suomen sieniseuran, ryhmässä on yli 30 000 jäsentä. Keskusteluista ilmenee, mitä sieniä on missäkin päin Suomea runsaasti. Siellä saa myös apua lajin määrittämiseen, jos se on vaikeaa. Facebookista löytyy myös sieniruokiin keskittyviä ryhmiä. Tällä hetkellä käynnissä on sieniseurojen ja yliopistojen yhteinen Sieniatlas-hanke, joka on myös järjestänyt kursseja. Hankkeen pääpaino ei ole ruokasienten, vaan sienitiedon keräämisessä. Kun oppii tunnistamaan sieniä yleisesti, ruokasienten tunnistaminen on lastenleikkiä.”

Väite 2: “Lapseni inhoavat sieniä! Jos kerron, että lautasella on sientä, he eivät koskekaan annokseen ja ruoka menee samantien roskapönttöön.”

Panu Halme: “Sienistä puhutaan liian usein yhtenä massana, vaikka lajeja on paljon. Jos tarjoat lapselle parsakaalia, et todennäköisesti markkinoi sitä pelkkänä kasviksena, vaan kerrot, että lautasella on nimenomaan parsakaalia. Jos lapsi ei pidä siitä, huomenna kokeillaan eri kasviksella. Samaan tapaan pitäisi mielestäni ajatella sienten kanssa. Jos olet kokannut herkkutattia, niin myy se lapselle herkkutattina. Seuraavana päivänä lautasella voi olla vaaleaorakas, hapero tai mustatorvisieni, josta lapsi pitääkin. Jos vain sanomme, että tässä on sieniä, ja hän ei niistä tykkää, voi jäädä ajatus, että kaikki sienet ovat kamalia.”

Väite 3: “Kantarellit ja tatit maistuvat heti metsästä tullessa risotossa, mutta pakastettuna ne ovat niljakkaita. Siksi kerään sieniä vain sen verran, että niistä syö muutaman kerran.”

Panu Halme: “Esimerkiksi Venäjällä säilöntä on hyvin hallussa, mutta Suomessa moni säilöö sienensä väärin. Väärä säilöntätapa edesauttaa ennakkoluulojen syntymistä sieniruokia kohtaan. Aina kammoksun, kun tiettyjä lajeja säilötään pakastamalla. Se on tutuin tapa säilöä ruokaa, mutta monille sienilajeille se ei ole hyväksi. Itse kuivaan lähes kaikki sienet. Kuivurit maksavat nykyisin muutamia kymppejä, joten se ei ole kovin iso investointi. Kuivaaminen säilyttää sienen rakenteen paljon parempana ja jopa parantaa joidenkin lajien makua. Esimerkiksi kangastatti on kuivattuna selvästi parempi ruokasieni kuin tuoreena.”

Väite 4: “Sienethän ovat myrkyllisiäkin! Kerään kuitenkin korin täyteen myrkkysieniä ja sitten käy kalpaten.”

Panu Halme: “Olen Keski-Suomessa keskussairaalan listalla ensimmäinen asiantuntija, jolle soitetaan, jos potilaalla epäillään sienen syömisestä johtuvaa myrkytystilaa. Puheluita tulee joka syksy. Sieniä kerätessä tulee olla hereillä ja tarkkana, sillä riski pitää ottaa vakavasti. Meillä on kuitenkin todella paljon ruokasieniä, joiden sekoittaminen vaaralliseen myrkkysieneen on todella hankalaa. Me sieniasiantuntijat emme ikinä sano, että sekoittaminen olisi mahdotonta, sillä kaiken voi sekoittaa. Sisäelimille ja hengelle vaarallisia lajeja on Suomessa puolenkymmentä. Sellaisia, joista menee vatsa sekaisin tai tulee muita oireita, on huomattavasti enemmän. Lyhytkin kurssi antaa varmuutta matkaan sienimetsälle. Muistuttaisin, että meillä on myös vaarallisen myrkyllisiä marjoja metsissämme, ja kerätessä pitää tarkastella tuntomerkkejä huolella. Silti Suomessa marjastetaan paljon”

Väite 5: “Sienet nyt silti ovat vaan ällöttäviä ja niljakkaita... Vaikka voissa paistaisi.”

Panu Halme: “Sienten maku, ja varsinkin rakenne, vaihtelee lajista riippuen valtavasti. Jos rakenne tympii, jauhetuista sienistä tehty keitto voi olla vaihtoehto. Jotkut sienet maistuvat hyvin mausteisilta, eivät niinkään sienimäisiltä. Koen, että joidenkin sienten maku on oikeastaan hyvin lähellä broilerin makua, jos ne on samaan tyyliin maustettu.”

Lue lisää aiheesta:

Jos metsään haluat mennä nyt... – paras mustikanpoiminta-aika on käsillä

Tämä kesä todisti, että tulevaisuuden äärisäät ovat jo täällä – vaikutukset näkyvät marjametsässä, tien päällä ja pihoissa

Tee sienipiiras pekonin kera – saat esiin parhaat puolet niin tateista kuin orakkaistakin

Erikoinen sää sekoitti tatit – puskivat esiin jo alkukesästä: "En muista, että niitä olisi ollut koskaan näin aikaisin"