Turkki ja Kreikka sotilaallisen välirikon partaalla – kiista kaasu- ja öljyvarantojen hyödyntämisestä kärjistyy

Tutkijan mukaan Turkki häiriköi itäisellä Välimerellä, jottei kukaan muukaan hyötyisi erergiavarannoista.

Öljy ja kaasu
Oruç Reis tutkimusalus Turkin armeijan laivaston saattelemana
Turkin laivasto saatteli tutkimusalus Oruç Reisiä elokuun alussa itäisellä Välimerellä kohti Kreikan hallitsemaa Kastellórizon saarta.Turkin puolustusministeriö / AFP

Turkin ja Kreikan suhteet ovat huomattavasti synkentyneet kuluvan viikon aikana. Maat kiistelevät Välimeren itäpuolen kaasu- ja öljyvarantojen hyödyntämisestä.

Maiden välit ovat vanhastaan toraisat, mutta uusi aallonpohja on saavutettu sen jälkeen kun Turkki lähetti alkuviikosta Oruc Reis -tutkimusaluksensa Kastellorizon saaren edustalle. Saari kuuluu Kreikalle, mutta on aivan Turkin rannikon tuntumassa.

Tutkimusaluksen muassa lipui turkkilaisia sotalaivoja. Kreikka älähti ja purjehti perään omalla armadallaan. Sittemmin Kreikan Nato- ja EU-liittolainen Ranska on lähettänyt alueelle omia aluksiaan partioimaan Kreikan tukena.

– Älkää hyökätkö tutkimusaluksemme kimppuun. Jos niin teette, maksatte siitä kovan hinnan, Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan sanoi torstai-iltana.

Välimeren itäisessä pohjukassa on nyt sotilaskalustoa siinä määrin, että moni pelkää pahinta, vaikkei tarkoituksellista hyökkäystä kukaan tekisikään.

– Saattaa tietysti käydä niin, että sattuma johtaa toiseen, Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta arvioi.

Monta hämmentäjää ja sopimusten sekamelska

Alueella on nyt hyvin paljon erilaista aktiivisuutta. Turkki-tutkija Toni Alarannan mukaan soppaa ovat hämmentämässä Turkin, Kreikan ja Ranskan lisäksi ainakin Egypti ja Israel.

Kiinnostus itäisen Välimeren kaasu- ja öljyvarantoihin alkoi kasvaa muutama vuosi sitten. Tuolloin Kyproksen edustalta löytyi kaasuesiintymä. Varantojen arvioidaan olevan merkittäviä ja kilpajuoksu on ollut sitä mukaa kiihtyvää.

Kartta, Välimeren itäosa ja Turkin rannikolla kaupunki Kastellorizo.
Derrick Frilund / Yle

Aivan viime aikoina Turkkia on vauhdittanut se, että Kreikka on tehnyt Egyptin kanssa sopimuksia varantojen hyödyntämisestä. Turkki teki puolestaan jo aiemmin Libyan kanssa omat sopimuksensa.

– Nämä sopimukset ovat sitten keskenään vastakkaisia ja ristiriidassa, tutkija Toni Alaranta sanoo.

Hän arvioi, että nyt molemmat osapuolet tahtovat näyttää kovaa naamaa ja valmistautua sillä tavoin myöhemmin alkaviin neuvotteluihin.

– Jossain vaiheessa neuvotteluihin on lopulta mentävä.

Turkin ongelma on se, että alueen merkittävien varantojen hyödyntäminen vaatii yhteistyötä. Erdoğanin Turkki ei ole erityisen yhteistyökykyinen. Se on valinnut toisen tien.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan.
Kiistely itäisellä Välimerellä on osa Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin kansallismielistä politiikkaa, jolla pidetään maallista oppositiota kurissa ja omat rivit suorassa. Mustafaxkaya / AOP

"Turkki häiriköi, jotteivät muutkaan hyötyisi"

Tutkija Toni Alaranta sanoo, että kaasu- ja öljyvarantojen hyödyntäminen ei nykyolosuhteissa ole turvallista ja järkevää.

– Turkin tavoite on häiriköidä alueella sen verran, että jos Turkki ja Kyproksen turkkilaiset eivät pääse varannoista hyötymään, niin ei pääse kukaan muukaan.

Turkin taktiikka on rettelöidä niin kauan aikaa kunnes asioista on päästy neuvottelemaan ja sitä kautta johonkin sovintoon, joka olisi Turkinkin kannalta suotuisa.

Perusasetelma on, että Turkki ei ole mukana YK:n merioikeuden yleissopimuksessa. Muut varantoja halajavat taas pitävät tätä kansainvälistä sopimusta perustana tuleville ratkaisuille.

– Turkki kokee, että se on täysin poissuljettu niistä monikansallisista järjestelyistä, joiden pohjalta energiavaroja on viime aikoina hyödynnetty.

Kreikan ja Kyproksen kreikkalaisen osan tunnot kumpuavat taas siitä, että Turkki on nyt heidän merialueellaan ja rikkoo heidän suvereniteettiaan.

Erdoğanin kansallismielistä sisäpolitiikkaa

Erdoğanin Turkki on ollut viime aikoina hyvin aktiivinen koko Välimeren alueella ja laajemminkin. Se on ollut mukana niin Syyriassa, Libyassa kuin vaikka Azerbaidžanissa.

– Voi sanoa, että Turkki on aktiivinen ja jopa aggressiivinen monella ilmansuunnalla.

Iso osa presidentti Recep Tayyip Erdoğanin poliittisista aivoituksista pitää sisällään sisäpoliittisen ulottuvuuden. Tavoitteena on koko ajan vahvistaa presidentin takana olevaa kansallismielistä ryhmittymää.

Tutkija Toni Alaranta huomauttaa, että koska armeija on liikkeissä mukana, niin se hajottaa tehokkaasti opposition rivejä.

– Maallinen oppositio ei voi lähteä julistamaan mitään äänekästä, koska se näyttäisi kansan silmissä siltä, ettei armeijaa tueta.

Turkin valtion tutkimusalus Oruç Reis Bosporin salmella, lähellä Istanbulia.
Oruç Reis -tutkimusalus on merikiistan keskipisteessä. Turkin sotalaivat suojaavat sitä, ja Kreikan laivasto tahtoo turvata saarensa suvereniteettia. Ranskan sotalaivat ovat puolestaan Kreikan tukena. Pienellä alueella on paljon kalustoa ja jännittynyt tunnelma. Tolga Bozoglu / EPA

Ranska vetää kovaa linjaa ja Saksa taiteilee

Turkin ja Kreikan kiristyneet välit ovat kova pala myös sotilasliitto Natolle ja EU:lle.

Molemmat maat kuuluvat Natoon. Siksi liittolaismaiden ajautuminen lähes avoimen sotilaallisen yhteenoton partaalle on vaikea pala sotilasliitolle.

Turkki on jo pitkän aikaa ollut oman tiensä kulkija Natossa. Yhdysvallat on välittänyt Turkin sotilasliitolle aiheuttamia kiistoja vuosikymmenet.

– Turkki on eräänlainen elefantti Nato-talossa.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toni Alaranta sanoo, että Nato on Turkille enemmänkin väline. Turkki tekee suvereenisti sopimuksia muidenkin maiden, kuten Venäjän kanssa.

Helppo ei ole Euroopan unioninkaan Turkki-suhde. Pakolaissopimus hiertää. Turkki käyttää sitä kiristysruuvina aina sopivan hetken tullen.

Akuuttiin kriisiin Kreikan kanssa tuntuu EU:ssa olevan kaksi pääasiallista linjaa. Ranska ajaa omaa näkemystään, jossa se on liittoutunut Turkin vastaiseen rintamaan.

– Tilanne on herkkä, sillä Ranska voi joutua ottamaan vaikka yhteen Turkin laivojen kanssa.

EU:n sisäinen ristiveto näkyy siinä, että Saksa taas tahtoo saada kierroksia alas ja patistaa osapuolet neuvottelemaan.