1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. matkustajaliikenne

Äkkiä alkoi suuroperaatio, johon kukaan ei ollut valmistautunut – yhden miehen tehtävä oli kuljettaa pikkubussilla yli 1 000 ihmistä läpi suljetun itärajan

Suomen ja Venäjän viranomaiset keksivät keinon, jolla Jukka Jyrkinen saatiin tuomaan hädissään olevat ihmiset kotiin.

matkustajaliikenne
Jukka Jyrkinen autossaan.
Reilun kolmen kuukauden ajan Jukka Jyrkinen ajoi Lappeenrannasta joka arkipäivä Venäjälle ja takaisin.Petri Kivimäki/Yle

Suomen itärajalla tapahtui viime maaliskuussa jotain, mitä kukaan ei olisi voinut hetkeä aiemmin kuvitellakaan.Koronaviruksen leviämisen estämiseksi valtiorajansa laittoi ensin kiinni Venäjä 17.3.2020 ja paria päivää myöhemmin Suomi.

Tieto tuli lopulta niin äkkiä, että osa turisteista jäi jumiin vieraaseen maahan. Venäjälle jäi suomalaisia ja muita ulkomaalaisia, joilla ei ollutmitään tietoa kotiin pääsystä. Samoin kävi Suomessa oleville venäläisturisteille.

Alkoi operaatio, jollaista ei sitten toisen maailmansodan ole koettu. Sillä oli vain yksi tarkoitus: pelastaa Venäjältä Suomeen satoja ihmisiä.

Ongelma oli, että henkilöliikenne Suomen ja Venäjän välillä oli kielletty. Rajan yli pääsisivät käytännössä vain tavaraa kuljettavat rekat ja junat.

Nuijamaan rajanylityspaikka
Normaalisti Lappeenrannan Nuijamaan raja-asemalla olisi pitkä jono henkilöautoja. Nyt vain yksi rekka.Kare Lehtonen / Yle

Lisäksi koronan pelko oli saanut monet Suomessa asuvat ihmiset tuntemaan inhoa ja pelkoa rajanylittäjiä kohtaan.

Tarvittiin muutamia suomalaisia, jotka laittoivat itsensä likoon ja jopa sairastumisen uhalla päättivät pelastaa ihmiset loukusta.

Jotta pääsemme viime kevääseen, on piipahdettava ajassa, jolloin itänaapurimme oli vielä Neuvostoliitto.

Vain harvat ja valitut

Eletään 1980-luvun loppua. Yo-merkonomi Jukka Jyrkinen on Imatran kaupungin matkailusihteeri.

Itärajalle on Imatralta alle 10 kilometriä. Rajan takana on Svetogorsk, joka ennen sotia oli vielä Jääsken kunnan taajama nimeltään Enso.

Jyrkinen odottaa Svetogorskista Imatralle saapuvaa matkailijaryhmää. Kielipohjana matkailusihteerillä on kolme vuotta venäjää lukiossa, kokemuksena muutama turistimatka Neuvostoliittoon.

– Imatralle tulleille neuvostoturisteille tarjottiin ihan normaalia ryhmäohjelmaa. Oli majoitus, ruokailua ja kiertoajelua, kertoo nyt 58-vuotias Jukka Jyrkinen.

Kaupunkien välissä oli silloin ja on edelleen yksi maailman tiukimmin vartioiduista rajoista. Sieltä ei noin vain tulla.

svetogorsk
Svetogorskista on Imatralle matkaa vain kymmenisen kilometriä. Tämä kuva on Svetogorskista kesällä 2012.Petri Kivimäki/Yle

Vielä 1980-luvulla liikenne Svetogorskista Imatralle ja takaisin oli pääasiassa työmaaliikennettä. Rajanylittäjät tarvitsivat erityisluvan. Joskus turisteja kuitenkin pääsi rajan yli.

– Kaikki oli etukäteen maksettu. Jäi jotenkin käsitys, että siihen maailman aikaan Neuvostoliitosta ulkomaille pääsivät matkustamaan vain jotenkin etuoikeutetut.

Jukka Jyrkisen kipinä turismia ja Venäjää kohtaan oli herännyt. Alkoi matka yhä syvemmälle naapurivaltion arkeen.

Ratkaiseva ostos

Turismi Venäjälle lisääntyi, kun rajat alkoivat 1990-luvulla avautua.

Suomalaiset riensivät sankoin joukoin kotiseutumatkoille Karjalaan. Loput hamusivat halpaa bensaa, viinaa ja tupakkaa sekä muita ilon hetkiä.

Jyrkinen lähti osakkaaksi Venäjän-matkoihin erikoistuneeseen matkatoimistoon ja muutti vuonna 1996 Helsinkiin. Viisi vuotta myöhemmin hän luopui omistuksestaan ja päätti huilata.

– Kohta matkatoimisto Kaleva Travelista kysyivät, että paljonko vapaa-aikani maksaa. He halusivat minut johtajaksi Venäjän ja IVY-maiden osastolleen. Siinä meni 10 vuotta.

Jukka Jyrkinen kävelee nurmikolla
Jukka Jyrkisestä on kasvanut ruohonjuuritason Venäjä-asiantuntija. Petri Kivimäki/Yle

Koti-ikävä kuitenkin iski ja toi Jyrkisen vuonna 2006 takaisin kotiseudulleen Etelä-Karjalaan, jonne hän perusti oman linja-autoyhtiön ja Venäjän-matkoihin erikoistuneen toimiston.

Kun Jyrkinen vuonna 2013 osti itselleen kuljetusyhtiö HH-kuriirin, ei varmasti kukaan arvannut, millaiseen pelastusoperaatioon hän sen kanssa vielä joutuisi.

HH-kuriirin toimintatapa on Suomen oloissa hyvin ainutlaatuinen. Yhtiö oli jo vuodesta 1990 lähtien kuljettanut liki joka päivä kuriiripostia Lappeenrannasta Pietariin ja Pietarista Lappeenrantaan. Auton kyydissä kulki myös liikematkustajia ja turisteja.

HH-kuriirista tulikin olennainen lenkki, kun suomalaisten kotiutukset Venäjältä maaliskuussa 2020 piti aloittaa.

Pietarissa herätään viesteihin

Noin viiden miljoonan asukkaan Pietari on yllättävän lähellä.Kaupunkiin on Lappeenrannasta noin 200 kilometriä eli Pietariin on Lappeenrannasta lyhyempi matka kuin Helsinkiin.

Preobrazhenskaja Ploshshad on aivan Pietarin keskustan tuntumassa sijaitseva aukio, jonka kupeessa sijaitsee Suomen Pietarin- pääkonsulaatti. Sen henkilökunta on tottunut auttamaan pulaan jääneitä suomalaisia. Jollakin on passi hukassa, jollain jokin muu hätä.

Maaliskuun 17. päivän iltana maaraja sulkeutui henkilöliikenteeltä.

Linja-autot pysähtyivät. Junat Helsingin ja Pietarin sekä Helsingin ja Moskovan välillä jäivät tauolle. Lentovuoroja peruttiin. Matkustajalaivat jäivät satamiin.

Ihmisiä kävelee Pietarin keskustassa
Pietarissa ja muualla Venäjällä on normaalioloissa paljon muun muassa suomalaisia opiskelijoita, työntekijöitä ja turisteja. Kerstin Kronvall/Yle

Maahan jäi paljon ulkomaalaisia: opiskelijoita, turisteja ja Venäjällä esimerkiksi työn takia asuvia. Heillä oli hätä päästä maasta pois. Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa alkoivat puhelimet soida.

– Meille alkoi heti tulla yhteydenottoja ihmisiltä, joiden pitäisi päästä Venäjältä Suomeen. Tarve tuli tosi nopeasti, kertoo konsuli Ville Linnala Suomen Pietarin-pääkonsulaatista.

Syntyi ajatus kuriirikuljetuksesta. Tiedettiin, että on olemassa yksi ihminen, joka sen voi tehdä.

Posti vaihtuu ihmisiin

Jukka Jyrkinen ja hänen HH-kuriiri-yhtiönsä oli jo tehnyt vuosikymmenien ajan yhteistyötä Suomen Pietarin-pääkonsulaatin kanssa.

– Mietimme, voisiko Jyrkisen 9-paikkaisessa pikkubussissa kuljettaa ihmisiä, kertoo konsuli Ville Linnala.

Jyrkinen vastasi heti.

– Sanoin, että kyllä minä ajan.

Samaan aikaan Suomessa Venäjän Lappeenrannan-konsulaatti ja Helsingin suurlähetystö olivat ottaneet Jyrkiseen yhteyttä. Molempiin oli tullut huolestuneita kyselyjä venäläisiltä, jotka haluaisivat puolestaan Suomesta kotimaahansa Venäjälle.

– Suomen ja Venäjän viranomaiset kirjoittivat paperit. Siinä he pyysivät rajaviranomaisilta apua, voisiko HH-kuriiri toimia kansalaisten auttamisessa rajan yli.

kuljettaja  Jukka Jyrkinen
Matkat hoituivat pikkubussilla, johon Jyrkisen lisäksi mahtui 8 matkustajaa. Kare Lehtonen/Yle

Jukka Jyrkisen mielestä ihmisiä täytyi auttaa. Hänen todellisuutensa kääntyi äkkiä toisinpäin. Ihmisiä autettiin ja posti kulki siinä ohessa.

Tavallisesti firma kuljettaa kuriiripostia Lappeenrannasta Pietariin ja takaisin kolme kertaa viikossa. Tarve ihmisten kuljettamiselle oli niin suuri, että reissu Venäjälle piti tehdä joka arkipäivä.

Jyrkinen teki niin juhannukseen saakka.

Vain Suomen kautta

Kun Venäjän ulkorajat menivät kiinni, osa EU-valtiosta järjesti kansalaisilleen kotiutuslentoja. Kaikki eivät niihin mahtuneet tai ehtineet.

Vähitellen ulkomaanlennot Eurooppaan lakkasivat kuitenkin kokonaan. Suomen Pietarin-pääkonsulaatti huomasi yllättäen olevansa järjestämässä kotimatkoja sadoille ihmisille, eikä pelkästään suomalaisille.

– Kun lennot ja muutkin liikenneyhteydet Venäjältä ulkomaille loppuivat, ei oikeastaan ollut muita reittejä kuin Suomen kautta, kertoo konsuli Ville Linnala Pietarista.

Konsulaatin väki pikkubussin edustalla
Suomen Pietarin-pääkonsulaatti hoiti Suomeen Jyrkisen avulla 333 ihmistä. Viimeistä kyytiä hyvästelemässä pääkonsuli Anne Lammila (vas.) sekä konsulit Ville Linnala ja Jussi Tanskanen.Suomen Pietarin-pääkonsulaatti

Hänen mukaansa oli halu auttaa myös muita kuin suomalaisia.

– Meillä oli aktiivinen yhteistyö muiden maiden edustustojen kanssa. Koordinoimme yhdessä, että kaikki halukkaat pääsevät ainakin jossain vaiheessa pois Venäjältä.

Hädän ja pelon tunne

Jukka Jyrkisen kyydissä kulki maaliskuun ja juhannuksen välisenä aikana yli 1 000 matkustajaa. Monella matkustajalla oli aito hätä, kun rajan yli ei päässyt. Epäonnistuneet lähtöyritykset kotimaahan loivat epätoivoa. Kotimaassa kokonainen perhe saattoi odottaa isää tai äitiä kotiin.

– Ihmiset olivat peloissaan, että miten täältä pääsee pois, kertoo Jyrkinen.

Hänen venäläinen työntekijänsä kuljetti ihmiset Suomen Pietarin-pääkonsulaatin edestä Viipurin rautatieaseman parkkipaikalle. Sieltä Jyrkinen ajoi matkustajat Lappeenrantaan.

– Kun lähdimme Viipurista, juttelin matkustajille maisemista ja tulevasta rajanylityksistä. Epätietoisuutta oli paljon. Yritin lohduttaa, että älkää huolehtiko, kyllä minä teidät rajan yli vien, kertoo Jukka Jyrkinen.

Nadja Kleimola
Videolla Nadezhda Kleimola saapuu Jyrkisen kyydissä Lappeenrannan rautatieasemalle. Hän ei ole tavannut miestään, kotkalaista Veli-Matti Kleimolaa kuukauteen.

Matka saattoi kestää kauankin. Hidasteen toivat kaksi rajatarkastusta. Pisin odotus tullissa oli 4,5 tuntia. Silloin matkustajienpelko kotiinpaluun onnistumisesta kasvoi.

– Ymmärrän huolen, kun kaksi tai kolme kertaa on lento kotimaahan peruuntunut. Ihmisillä oli epätietoisuus, että toimiikohan edes tämä kuljetus Venäjältä Suomeen, sanoo Jukka Jyrkinen.

Samanlainen hätä oli myös ihmisillä, jotka tarvitsivat kyydin Suomesta Venäjälle.

– Leviltä tuli perhe peloissaan. Raja oli jo kiinni, ja Lapissa oli todettu koronaa. He tulivat sitten kyydissäni ja kertoivat, että haluaisivat vain kotiin.

Hinta kohdallaan

Jukka Jyrkinen kertoo, että hänen kyydissään Suomeen tuli EU-kansalaisten lisäksi muun muassa yhdysvaltalaisia, kanadalaisia, brasilialaisia, japanilaisia, hongkongilaisia, australialaisia ja uusiseelantilaisia. Osa Suomeen tuoduista vietiin samalla kyydillä Helsinki-Vantaan lentoasemalle odottamaan jatkolentoa.

Kun Jyrkinen oli ainoa, joka pystyi kyydin tarjoamaan, hän olisi voinut pyytää matkasta kovaakin hintaa.

– Samoilla taksoilla kuljetettiin kuin normaaliaikanakin. Olisi ollut moraalitonta siinä kohdassa nostaa taksoja.

Jukka Jyrkinen
Jukka Jyrkinen asuu nykyään Lappeenrannassa, jossa hänellä on vaimo ja kaksi tytärtä. Petri Kivimäki/Yle

Paljon auttoi se, että konsulit Suomessa ja Venäjällä hoitivat matkustajat ja varaukset.

Jyrkinen ei kuitenkaan saanut pelkkää kiitosta.

Koronan tuoja

Facebookissa Jyrkistä on Uutisvuoksi-lehden mukaan (siirryt toiseen palveluun) moitittu muun muassa Imatran pahimmaksi viruslingoksi. Hänen sanottiin tuovan koronan saastuttamia ihmisiä Suomeen. Hän ei antanut ivallisten kommenttien haitata.

– Lähtökohtani on, että ihmisiä pitää auttaa. Minimoin riskit. Annan sosiaalisen median olla omassa arvossaan, koska tiedän itse, miten asiat ovat ja miten toimin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeiden (siirryt toiseen palveluun) mukaan jokaisen ihmisen on itse huolehdittava omaehtoisesta karanteenista. Se ei ole matkanjärjestäjän vastuulla. Jyrkinen kertoo tarinan venäläisestä karanteenista. Venäjälle saapuvien täytyy olla 14 vuorokautta karanteenissa

– Sitä kontrolloidaan venäläiseen tapaan tiukasti. Eräs babuska kertoi, että hänen luonaan oli käyty kaksi kertaa ja kaksi kertaa oli soitettu, kertoo Jukka Jyrkinen.

Viesti lapsilta

Juhannukseen mennessä matkustajasuma saatiin purettua ja operaatio päättyi juhannukseen. Jukka Jyrkisen matkat kuitenkin jatkuvat. Hän tuli juuri Venäjältä.

– Kaksi ruotsalaista diplomaattia vein eilen asemapaikalleen.

Kevät säilyy mielessä kaikesta huolimatta hienona kokemuksena.

– Se kova fyysinen kokemus ja henkisestikin rankka. Perjantaina olin illalla aina aivan poikki.

Jukka Jyrkinen autossaan ja tervehtii
Korona-aika on koettelut kovin Jukka Jyrkisen matkatoimistoa ja bussiyhtiötä. Turisteja Venäjälle ei ole. Petri Kivimäki/Yle

Konsuli Ville Linnala kertoo, miten eri maiden edustustot ja kotiin matkustaneet kansalaiset ovat kiittäneet mahdollisuudesta matkustaa HH-kuriirin avulla Suomeen ja Suomen kautta kotiin.

– Monia varmasti helpotti tieto, että on edes yksi reitti, jota kautta pääsisi matkustamaan kotiin, kun muuten on epäselvää mistä, miten ja milloin kotiin voisi päästä. Saamissamme palautteissa moni kiitteli suoraan myös Jukkaa tästä mahdollisuudesta ja häntä kiiteltiin myös mukavana henkilönä, kertoo Linnala.

Työpaikallaan Lappeenrannassa Jyrkisellä on pino postikortteja ja sähköposteja, joita hän on saanut matkustajilta matkan jälkeen. Viime kevään palautteesta yksi on jäänyt erityisesti mieleen ja nostaa tunteet pintaan.

– Siinä viestissä lukee: “Kiitos Jukka, kun toit isän kotiin”.

Näin Jukka Jyrkisestä tuli ruohonjuuritason Venäjä-asiantuntija. Petri Kivimäki haastattelee.
Lue seuraavaksi