1. yle.fi
  2. Uutiset

Ikäihmisille kaivataan liikunta- ja ulkoilupalveluita – Kun 92-vuotias Elina Korin saa Miisa Pihlajan apuun, silloin sauvakävellään tai jumpataan

Vanhuksille ystäväpalveluita tarjoavassa yrityksessä on huomattu, että auttamistyö kiinnostaa varsinkin nuoria.

Vanhukset ja ikääntyminen
Ikääntynyt nainen ja nuori nainen seisovat Kokkolan kaupunginsalmen varrella. Nuorella naisella on kasvomaski kasvoillaan. Taustalla on Suntin suihkulähteitä.
Lenkillä Elina Korin ja Miisa Pihlaja suuntaavat Suntin rantaan ihailemaan kukkaistutuksia ja suihkulähdettä.

92-vuotiaan Elina Korinin yksi päivän mieluisimmista hetkistä koittaa heti aamusella. Gubbe Sydänystäväpalvelun työntekijä, 20-vuotias Miisa Pihlaja hakee hänet lenkille Kokkolan ydinkeskustassa Keski-Pohjanmaalla.

Liikkumiseen tottunut Korin painelee sauvojen kanssa kevyesti lähes puolitoista tuntia. Välillä parivaljakko pysähtyy ihastelemaan keskustan kukkaistutuksia ja suihkulähdettä tai levähtää hetken penkillä.

Kelloa ei katsota. Keskustelu soljuu lämpimistä kesäpäivistä torin laidassa seisovaan vanhaan kalahalliin.

– Suntin ranta ja meri – ne ovat rauhoittavia maisemia. Niitä jaksaisin katsoa vaikka joka päivä, kertoo lähes kahdeksankymmentä vuotta Kokkolassa asunut Korin.

Suntin ranta ja meri – ne ovat rauhoittavia maisemia. Niitä jaksaisin katsoa vaikka joka päivä.

Elina Korin

Elina Korinin omaiset asuvat satojen kilometrin päässä toisella paikkakunnalla. Niinpä perhe päätyi hankkimaan naiselle seuraa ja liikkeelle kannustajan kerran viikossa.

Neljän seinän sisältä liikkeelle

Yksin asuvien vanhusten lisääntyessä myös tarve ikäihmistä liikuttaville palveluille on kasvanut.

Sen on huomannut koko maassa ja myös pohjalaismaakunnissa toimiva Sydänystäväpalvelu, joka tarjoaa apua vanhusten arkiaskareisiin, seuraa yksinäisyyteen ja yhdessä ulkoilua.

– Selvästi eniten omaiset toivovat ikäihmiselle liikuntaa ja ulkoilua, kertoo vanhuspalveluiden startupin, Gubbe Sydänystäväpalvelun toinen perustaja Sandra Lounamaa.

Hän lähti yhdessä terveystieteiden maisteri Meri-Tuuli Laaksosen kanssa kehittämään vanhuspalvelumarkkinoille muutakin kuin ystäväapua vuonna 2018.

– Meillä oli alusta asti aika selkeä visio. Halutaan pitää ikäihmiset aktiivisena, auttaa arjessa, lisätä elinvuosia ja mahdollistaa kotona-asuminen.

Selvästi eniten omaiset toivovat ikäihmiselle liikuntaa ja ulkoilua.

Sandra Lounamaa Gubbe Sydänystäväpalvelusta
Miisa Pihlaja hymyilee parvekkeella. Taustalla Kokkolan kattoja.
Miisa Pihlaja on työskennellyt vanhustyössä puolitoista vuotta.Kalle Niskala / Yle

Lounamaan mielestä julkinen puoli tarjoaa jo kattavasti kotihoitoa ja sairaanhoidollista palvelua, mutta kunnollinen ennaltaehkäisevä toiminta puuttuu.

– Siinä säästetään rahaa, jos vanhus pystytään pitämään aktiivisempana, terveempänä ja hänellä on seuraa.

Koronakeväänä yrityksen toiminta hiipui, mutta kesällä taas virisi uudelleen.

Omaisia huojensi tieto, että yksi nuori käy vain yhden vanhuksen luona. Näin myös tartuntariski on voitu pitää mahdollisimman pienenä, kertoo Sandra Lounamaa.

Tällä hetkellä vanhuksia ja heidän luonaan vierailevia ystäviä on noin parisataa ympäri Suomen. Ulkoilun lisäksi ikäihmisten kanssa leivotaan, siivotaan tai luetaan päivän lehteä.

Vanhuksen kaveriksi työllistetään nuoria

Vanhusten ystäväksi on ollut tunkua.

Yritys on saanut kahdessa vuodessa yli 3 000 työhakemusta. Valtaosa työntekijöistä on nuoria ja yli 16-vuotiaita opiskelijoita.

– Nuoret kokevat auttamistyön mielekkäänä, kun kiitoksen voi nähdä heti, esimerkiksi hymynä kasvoilla, kuvailee Lounamaa.

Asiakkaiden ikähaitari on laaja: kuusikymppisistä satavuotiaisiin. Lähes puolella on jonkinasteinen muistisairaus, joten nuoret saavat tarkan perehdytyksen.

Miisa Pihlaja on tehnyt työtä vanhusten kanssa puolitoista vuotta. Elina Korinin luona Pihlaja vierailee vain väliaikaisesti sijaistamassa. Hänen varsinainen asiakkaansa asuu opiskelupaikkakunnalla Helsingissä.

Vasemmalla vanhus istuu sohvalla. Oikealla puolella on kasvomaskiin pukeutunut nuori nainen.
Päiväkävelyn päätteeksi Elina Korin ja Miisa Pihlaja istuvat ja kertaavat lenkin saldoa.Kalle Niskala / Yle

Alun hankaluudet oli helpompi kohdata, kun nuori oli saanut muistisairaudesta runsaasti taustatietoa.

– Parin kuukauden jälkeen vanhus alkoi selvästi tunnistaa. Ja nyt saan jo leveän hymyn, kun hän tulee ovelle vastaan. Loppujen lopuksi päästiin ystäviksi aika nopeasti, kertoo Pihlaja.

Parasta hetkeä auttamistyössä ei tarvitse miettiä.

– Kun vanhus muisti ensimmäistä kertaa nimeni. Sen tuntui hyvältä, muistelee Pihlaja. Tulee tärkeä olo, kun tietää, että tuo vanhukselle hyvää. Ja se, että hän odottaa seuraavaa käyntiä.

Lue seuraavaksi