Kotimainen soija voi pian olla arkipäivää, vaikka viljelyn piti olla Suomessa mahdotonta – voidaanko tuontisoijalle heittää hyvästit?

Soijan kasvuolosuhteet ovat Suomessa muuttuneet paremmiksi ilmaston lämpenemisen myötä.

rehuntuotanto
Marjo Keskitalo ihmettelee soijapapua.
Erikoistutkija Marjo Keskitalo uskoo, että kotimaiselle soijalle löytyisi paikka tiedostavien kuluttajien ruokapöydässä.Dani Branthin / Yle

Soija ei tule ikinä kasvamaan Suomessa. Näin opetettiin vielä 1980-luvulla, kun Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Marjo Keskitalo aloitteli maataloustieteen opintojaan. Nyt vaikuttaa siltä, että väärässä olivat.

– Koeviljelmillä näyttää aika hyvältä, että olen suoraan sanoen aika innoissani tästä, Keskitalo intoilee esitellessään hentoisia soijapavun varsia Luken koeviljelmillä Jokioisissa.

Kokeilujen perusteella näyttää siltä, että soija viihtyi alkukesän kuivissa hellekeleissä paremmin kuin moni Suomessa perinteisempi viljelykasvi. Jos kaikki sujuu hyvin kasvukauden loppuun asti, koeviljelmiltä voidaan Keskitalon mukaan odottaa reilun tuhannen kilon hehtaarisatoa.

Soijapapua Jokioisilla.
Tämän vuoden soijasatoa päästäneen korjaamaan lokakuussa.Dani Branthin / Yle

– Parhaimmillaan soijasta on Suomessa saatu kahta tuhatta kiloa hehtaarilta, mikä on tosi hyvä, koska soijan valkuaispitoisuus on niin korkea, noin 40 prosenttia, hän sanoo.

Vertailun vuoksi: härkäpapu, jonka valkuaispitoisuus on jonkin verran soijaa matalampi, tuotti viime vuonna satoa 1980 kilogrammaa hehtaaria kohden.

Rehuksi vai suoraan lautaselle?

Soija on yksi maailman viljellyimmistä kasveista, ja valtaosa sen sadosta syötetään tuotantoeläimille. Vaikka soijaa viljellään Euroopassa verrattain vähän, myös eurooppalainen maatalous on riippuvainen soijasta.

Soijaa tuotiinkin papuina tai jalosteina EU:n alueelle viime vuonna yhteensä 33,8 miljoonaa tonnia (siirryt toiseen palveluun), siis 33,8 miljardia kiloa. Suomen osuus tästä oli Tullin ulkomaankauppatilastojen mukaan noin 160 miljoonaa kiloa, josta noin 40 miljoonaa kiloa lähti Ruokavirastolle tehtyjen ilmoitusten mukaan jalosteina takaisin maailmalle.

Soijapapujen tuonti
Valtaosa Suomeen tuodusta soijasta päätyy tuotantoeläinten rehuksi.Ville Välimäki / Yle

Lue myös: Tiedätkö, kuinka paljon soijaa syöt ja miten se on tuotettu?

Vaikka erikoistutkija Keskitalo intoileekin kotimaisen soijan viljelymahdollisuuksista, hän ei näe, että siitä olisi ihan lähiaikoina halvan tuontisoijan korvaajaksi. Kotimaisen soijan markkinat voisivat hänen mukaansa muodostua ennemminkin tiedostavien kuluttajien ruokapöytien ympärille.

– Nyt on vähän tällainen valkuaiskasvien buumi, joten uskon kyllä, että suomalaiselle soijalle voisi olla täällä tilaa kasviperäisen ruoan raaka-aineeksi.

Tavoitteena valkuaisomavaraisuuden kasvattaminen

Valkuaisomavaraisuuden kasvattaminen on ollut mukana useissa hallitusohjelmissa 2000-luvulla. Sillä tarkoitetaan pyrkimystä vähentää riippuvuutta ulkomailta rehukäyttöön tuotavista täydennysvalkuaisista eli käytännössä soijasta, rypsistä ja rapsista tai niiden jalosteista.

Tällä hetkellä Suomen omavaraisuusasteen arvioidaan täydennysvalkuaisten osalta olevan jotakin 15 ja 23 prosentin väliltä, eikä luvussa ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia suuntaan tai toiseeen.

Lue myös: Geenimuunneltua soijaa tuodaan entistä enemmän siipikarjan rehuksi

– Olemme käyttäneet vuoden 2018 osalta lukua 23 prosenttia, mutta lukuun sisältyy jonkin verran epävarmuutta, koska tilastointi ja määrittely on hankalaa, sanoo tutkimusprofessori Marketta Rinne Luonnonvarakeskuksesta.

Kotimaisen soijan viljely ei ole ainoa – eikä ainakaan vielä edes varteenotettava – keino omavaraisuusasteen nostamiseksi. Sen sijaan sitä voi kasvattaa muun muassa panostamalla muiden valkuaiskasvien, kuten herneen ja härkäpavun viljelyyn.

Valkuaiskasvien viljelyalat Suomessa
Rypsin ja rapsin viljely on vähentynyt Suomessa huomattavasti.Ville Välimäki / Yle

Tehtävä ei kuitenkaan ole ihan helppo. Tutkimusprofessori Rinne laskee, että Suomeen vuonna 2019 tuodun soijan valkuaismäärä voitaisiin korvata härkäpavulla, mikäli sitä viljeltäisiin noin 90 tuhannen hehtaarin alalla, kun sitä viljeltiin viime vuonna reilusti alle 20 tuhannella hehtaarilla (siirryt toiseen palveluun) (Luke).

– Perusteita ja keinoja omavaraisuusasteen kasvattamiseen kyllä on, mutta millä tasolla sen pitäisi olla, siihen ei varmaankaan ole absoluuttista vastausta, Rinne toteaa.

Herne menee nyt kaupaksi

Viljelijät osallistuvat nyt valkuaistalkoisiin kasvattamalla rehuhernettä. Sitä kylvettiin viime keväänä enemmän kuin koskaan, ja sadostakin odotetaan ennätyssuurta.

Lahtelainen maanviljelijä Heikki Mäkelä innostui pitkän tauon jälkeen laittamaan maahan hernettä, koska sille on nyt rehuteollisuudessa kysyntää. Myös lajikkeet ovat kasvinjalostuksen myötä kehittyneet entistä helpommin puitaviksi ja varmemmin satoa tuottaviksi.

– Jos sadosta tulee kohtuullinen, niin kyllä herne on ihan kilpailukykyinen viljan kanssa. Sille tuntuu olevan nyt kysyntää, Mäkelä sanoo.

Aikaisempina vuosina Mäkelä on kasvattanut herneen sijaan rypsiä, joka sekin on tärkeä valkuaisaineiden lähde. Sen viljely muuttui kuitenkin turhan haastavaksi, kun EU rajoitti tiettyjen torjunta-aineiden käyttöä, eikä korvaavien seoksien jatkuva levittäminen pelloille tuntunut enää mielekkäältä.

Maanviljelijä Heikki Mäkelä
Maanviljelijä Heikki Mäkelä kylvi rehuhernettä 50 hehtaarin alalle.Elina Rantalainen / Yle

Rypsin ja rapsin viljelemisestä on luopunut moni muukin, ja niiden kotimaiset sadot ovat kutistuneet murto-osaan entisestä. Pro Agrian johtavan asiantuntijan Sari Peltosen mukaan öljykasvien viljeleminen Suomessa on muuttunut kannattamattomaksi.

– Öljykasvien hintataso ei vastaa niitä riskejä, joita niiden viljelyyn sisältyy, hän sanoo.

Luken Marketta Rinteen mukaan herneen ja härkäpavun kasvaneet sadot eivät riitä lähellekään paikkaamaan kutistuneiden rypsi- ja rapsisatojen jättämää tarvetta muille täydennysvalkuaisille. Eli vaikka rehuhernesato tuplaantuisi viime vuodesta, kuten ennustetaan, Suomi ei tänäkään vuonna ole omavarainen täydennysvalkuaisten osalta.

Tutkittavaa riittää

Takaisin Luken koeviljelmille. Erikoistutkija Marjo Keskitalo kertoo, että soija vaatii pitkän kasvukauden. Ilmastonmuutoksen edetessä ja kesien lämmetessä Etelä-Suomessa voi hyvinkin olla soijalle nykyistä varmemmat kasvuolot jo kymmenen vuoden päästä.

Sen varaan ei kuitenkaan voi laskea, että tämän alkukesän soijalle suotuisat kuumat ja kuivat säät muuttuisivat uudeksi normaaliksi, Ilmatieteenlaitokselta muistutetaan.

– Hyvin suuri vaihtelevuus on se, mikä on uusi normaali, sanoo sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimusyksikön päällikkö Hilppa Gregow.

Hänen mukaansa on varmaa, että kesät ja kasvukaudet pitenevät, mutta millaisia kesiä jatkossa on luvassa, sitä on mahdoton ennustaa. Gregow muistuttaa myös, että pitenevä kasvukausi ei takaa kaikkien etelämmästä kotoisin olevien kasvien viihtymistä Suomessa.

– Osa kasveista tarvitsee yön, hän sanoo.

Soija itseasiassa on yksi niistä, mutta Luken Keskitalon mukaan on olemassa lajikkeita, jotka sietävät myös yötöntä yötä. Niitä Suomessakin nyt koeviljellään, ja tämän kesän satoa päästäneen korjaamaan lokakuussa.

– Jos halla tulee kovin varhain, sanotaan ennen syyskuun puoliväliä, on mahdollista, että sato menee pilalle, Keskitalo sanoo.

Vaikka kaikki menisikin hyvin, Jokioisilta ei saada soijaa rehukäyttöön eikä suoraan ruokapöytiin. Pavut päätyvät Luken laboratorioon, jossa lasketaan ainakin lopullinen hehtaarisato, mitataan valkuaispitoisuus ja tutkitaan itävyyttä.

– Muita tutkimuksia tehdään sen mukaan, mihin tutkimusrahoitus riittää.

Päivitys 31.08.2020: Korjattu kirjoitusvirhe kuvatekstistä.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin kello 23:een saakka.

Lue myös: Muutoksen hetki voi olla lähellä: soijaa ei ehkä jatkossa tarvitse kuljettaa ulkomailta

Maa- ja metsätalousministeri täsmensi avustajansa lausuntoa: Suomesta täysin soijaton rehukäytössä vuoteen 2025 mennessä