1. yle.fi
  2. Uutiset

Ennen humalaa piti viljellä sakon uhalla, sitten se unohtui pihojen koristekasviksi – nyt sitä halutaan maustamaan suomalaisia oluita

Puutarhoista ympäri Suomea kerätyistä humalakannoista on valikoitu parhaat ehdokkaat koeviljelyyn. Tähtäimessä on suomalaisen oluthumalatuotannon aloittaminen.

humalat
Veli-Matti Mathlin ja Janne Salmela humalapellon laidassa.
Veli-Matti Mathlin ja Janne Salmela ovat viljelleet humalaa Limingassa viitisen vuotta. Tänä kesänä humalikot ovat tuottaneet hyvän käpysadon.Hanna Juopperi / Yle

Veli-Matti Mathlin koki muutama vuosi sitten ahaa-elämyksen, kun muisti lapsuuskotinsa seinustalla kasvaneen humalan.

Se oli kyllä saanut jo 80-luvulla hävitystuomion, koska Mathlinin äiti piti kasvia hankalana. Reheväkasvuinen köynnös tunkeutui talon seinä- ja kattorakenteisiin asti. Pelkona oli, että se voisi lahottaa talon rakenteita. Humala kaivettiin ylös seinustalta, raijattiin metsän laidalle ja unohdettiin sinne vuosikymmeniksi.

Sitten Mathlin kiinnostui oluesta ja panimotoiminnasta.

Hän etsi kotitalonsa liepeiltä Raahessa paikan, johon humalan juurakko aikanaan jätettiin. Siellä se oli jatkanut kasvamistaan. Sitkeä kasvi ei ollut antanut periksi, vaikka oli joutunut luopumaan paraatipaikastaan ja tullut hylätyksi tontin reunalle jo kauan sitten.

Nyt tästä "raahelaiseksi" nimetystä humalakannasta muutama vuosi sitten otetut pienet pistokkaat kasvavat monimetrisinä köynnöksinä Janne Salmelan pelloilla Limingassa, Oulun kupeessa.

Janne Salmela seisoo tilallaan kasvavan humalikon edustalla.
Janne Salmela myöntää, että humalan viljelyn alkutaival on ollut opettelua, mutta muutaman vuoden kokeilujen jälkeen viljelykäytännöt alkavat vakiintua. Humalaköynnökset kasvavat korkeuksiin säännöllisin välimatkoin maahan lyötyjen tolppien, vaijerien ja narujen ohjaamina.Hanna Juopperi / Yle

Ennen humalaa oli pakko viljellä sakon uhalla

Humala on kasvi, joka tyytyy vähään. Se kasvaa nopeasti reheväksi ja sitä onkin kotipuutarhoissa viimeiset vuosikymmenet käytetty erityisesti koristekasvina lähinnä näkö- ja tuulensuojana.

Humalalla on kuitenkin merkittävä osansa myös oluen valmistuksessa, sillä humala, tai tarkemmin sen kävyissä olevien keltaisten lupuliinirakkuloiden sisältämät yhdisteet, antavat juoman makuun sen ominaisen katkeruuden sekä aromin.

Humalaa on viljelty olutta varten jo kauan. Sen opittiin jo varhain parantavan juoman säilyvyyttä ja makua. Ruotsin vallan aikana säädettiin jopa laki siitä, että humalaa on viljeltävä jokaisessa talossa sakon uhalla.

Vuodelta 1734 peräisin oleva laki löytyy edelleen Rakennuskaaren seitsemännestä luvusta.

Luostarin ja kotitalousopiston seiniltä hyötykäyttöön

Nykyisin suomalaisissa oluissa käytetään valtaosin ulkomaisia humalia, mutta pienpanimobuumi on saanut olutharrastajat ja panimomestarit haikailemaan jälleen kotimaisen humalantuotannon perään.

Luonnonvarakeskus kuulutti muutamia vuosia sitten ihmisiä kertomaan omien kotipihojensa humalikoista ja antamaan niistä näytteitä. Ilmoituksia tuli valtavasti, noin 1 400, ja näytteitäkin tuhatkunta.

Näytteet on nyt tutkittu, ja suomalaisen humalan geeniperimä tunnetaan paljon aiempaa paremmin. Tutkija Merja Hartikainen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että suuren näytemäärän joukosta on valittu parikymmentä humalaa, joita on istutettu kasvamaan koealueille Varsinais-Suomeen Piikkiöön, Etelä-Pohjanmaan Kurejoelle ja Lappiin Tervolaan.

Suomalaisten humalakantojen perimä ulkomaisiin verrattuna on paljastunut aivan omanlaisekseen, Hartikainen kertoo. Hänen mukaansa Etelä-Euroopassa on ihmetelty, kuinka hyvin humala kasvaa myös pohjoisen olosuhteissa.

Koeviljelyyn onkin päätynyt humalia eri puolilta maata: esimerkiksi kanta Ahvenanmaalta, entisen fransiskaaniluostarin liepeiltä Kökarista sekä Haapavedellä 1800-luvun lopulla perustetun kotitalousopiston pihamaalla kasvanut humala, jonka kanta on nimetty koulun perustajan mukaan Noran humalaksi.

Paristakymmenestä ehdokkaasta muutamien toivotaan nousevan tulevina vuosina suomalaisen oluen maustamisen kivijaloiksi, ja että ne voitaisiin nimetä lajikkeiksi. Hartikainen kuitenkin muistuttaa, että tähän menee aikaa vähintäänkin muutamia vuosia.

Humalaköynnöksessä roikkuvia käpyjä
Humalan kiinnostavin osa oluen kannalta on emikasveihin kasvava käpy. Sen lupuliinirakkuloihin kehittyvät alfa- ja betahapot luovat oluelle tyypillisen maun.Hanna Juopperi / Yle

Kotimainen humala voisi tuoda olueen omanlaisensa aromin ja jopa katkeruuden.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Juha-Matti Pihlava on tutkinut suomalaisten humalien ominaisuuksia. Hänen mukaansa erityisesti niiden aromiominaisuudet ovat kiinnostavia. Sen sijaan oluen katkeruuden lisäämiseen ne eivät näyttäisi soveltuvan yhtä hyvin.

Pihlava kuitenkin muistuttaa, että suomalaisen humalan tieteellinen jalostus ei ole vielä alkanutkaan, eikä suomalaisia kasveja ole edes reilua verrata pitkälle jalostettuihin humalalajikkeisiin, joita viljellään Keski-Euroopassa ja käytetään laajasti oluen panemisessa.

Panimot tekevät jo omia kokeilujaan

Monet pienpanimot ovat tehneet viime vuosina jo omia kokeilujaan puutarhoissa kasvavien humalien kanssa.

Hailuodon panimon toimitusjohtaja Kimmo Kaukonen kertoo, että tänä syksynä valmistuu ensimmäinen erä olutta, jonka valmistukseen on käytetty hailuotolaisten puutarhoissa kasvaneita humalia. Kun sana on kiirinyt saarelaisten keskuudessa, on panimolle kiikutettu käpynäytteitä esimerkiksi sokeripusseissa.

Kaukonen on itsekin kiinnostunut humalan kasvatuksesta ja on perustamassa omalle tilalleen humalikkoa.

Tornion panimo on jo muutaman vuoden ajan tehnyt oman oktoberfest-oluensa, jossa on käytetty kotimaista humalaa. Sen saamiseksi on joinakin vuosina pitänyt käyttää myös mielikuvitusta, toimitusjohtaja Kaj Kostiander kertoo. Panimo järjesti taannoin esimerkiksi joukkohumaloinnin, jossa he pyysivät ihmisiä keräämään humalankäpyjä omista pihoistaan.

Eikä kiinnostus kotimaiseen humalaan rajoitu vain alan pieniin toimijoihin. Sinebrychoffin pääpanimomestari Tapio Kangas-Heiska kertoo, että heidän juhlavuoden oluensa aromatisoinnissa on käytetty yhtiön panimomestarin pihalla kasvaneen humalan käpyjä.

Massatuotteisiin kotimainen humala ei kuitenkaan heti ole päätymässä, sillä Kangas-Heiskan mukaan isojen panimoiden tarvitsemat humalamäärät ovat niin suuria, että tarvittavan mittakaavan tuotannon aloittaminen ei käy hetkessä.

Sadolle riittää ottajia

Kiinnostus humalan viljelyyn on kasvussa. Veli-Matti Mathlin kirjoitti aiheesta oppaan ja kiinnostus sitä kohtaan on ollut suurta.

Silti esimerkiksi Janne Salmelalle humalan viljely on vielä harrastustoimintaa. Hän tekee opettajan töitä ja viljelee viljaa, mutta on silti varannut pelloilleen lisätilaa humalaa varten.

Salmela kertoo laskeskelleensa, että humalan tuotto voisi parhaimmillaan olla jopa parinkymmenen tuhannen euron luokkaa hehtaarilta, mutta siihen on hänen mukaansa vielä pitkä matka. Se edellyttäisi, että kasvit saisi tuottamaan huippusatoa eurooppalaisten lajikkeiden tapaan.

Päällimmäinen ongelma on kotimaisten taimien saatavuus, Salmela sanoo. Viljelyssä on nytkin useampaa lähiseuduilta kerättyä maatiaiskantaa, joiden satoisuus ja kasvuominaisuudet selviävät vasta ajan kanssa, ja Luonnonvarakeskuksen koeviljelmien tulosten saamisessakin menee vielä muutama vuosi.

Kysyntää kentällä kuitenkin riittää, sillä Salmelan mukaan tämänkin kesän käpysadolle olisi "ottajia enemmän kuin laki sallii".

Janne Salmelan tilalla on käynnissä sadonkorjuu. Humalan käpyjen kerääminen on käsityötä. Videolla Veli-Matti Mathlin ja Janne Salmela kertovat suomalaisesta humalasta ja sen viljelystä. Video ja editointi: Hanna Juopperi / Yle

Kiinnostaako olut, joka on kotimaisesta humalasta? Voit keskustella aiheesta 29. elokuuta kello 23:een asti.

Lue seuraavaksi