1. yle.fi
  2. Uutiset

Ohjaaja Virpi Suutari yllättyi tehdessään dokumenttia Alvar Aallosta ja väittää, että suomalaisilta on jäänyt ymmärtämättä huippuarkkitehdista keskeinen asia

Uutuuselokuva Aalto kertoo yhdestä kansainvälisesti tunnetuimmasta suomalaisesta. Se on myös dokumentti rakkaudesta.

Alvar Aalto
Alvar ja Aino sekä Finlandiatalo
Virpi Suutari halusi tehdä kansainvälisen, mutta sielultaan suomalaisen Aalto-elokuvan.imago stock&people / AOP, Aallon perhe, Jyrki Lyytikkä / Yle

"Hieno, mut minust pikkusen kolkko. On sellanen lihakaupan tunnelma. Kaikki seinät on valkoiset. Ei noi penkitkään aulassa ole sellaisia, että niillä olisi kiva istua."

Mies Aalto-dokumentissa

Näin muuan mieshenkilö kommentoi Finlandiataloa heti sen valmistuttua vuonna 1971.

Ja kun dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari kuvasi samaa rakennusta Helsingin Töölönlahdella lähes 50 vuotta myöhemmin, kommenttia tuli taas. Tällä kertaa näkemyksensä rakennuksesta halusi kertoa Suutarin luo pysähtynyt sauvakävelijä. Kuntoilijankaan näkemys ei sattunut olemaan mairitteleva.

Lähes jokaisella suomalaisella tuntuu olevan mielipide Suomen tunnetuimmasta arkkitehdista Alvar Aallosta ja hänen töistään.

Alvar Aallon sunnittelua
– Luulen, että Aalto kääntyisi haudassaan, jos tietäisi, miten nykyisin rakennetaan huoneita ilman ikkunoita, Virpi Suutari sanoo. Annika Holmbom / Yle, imago / AOP, imago images / epd / AOP, com.pic. / Mauri Ratilainen / AOP

Työparin rakkaustarina

Nyt Alvar Aallosta on valmistunut dokumenttielokuva, jota dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari on tehnyt neljän vuoden ajan.

Suutarin ensikosketus arkkitehti Alvar Aaltoon (1898-1976) oli, kun hän lapsena tarttui Rovaniemen kirjaston messinkiseen ovenkahvaan. Sen jälkeen hän vietti paljon aikaa Aallon suunnittelemassa rakennuksessa.

Tila jätti vahvan muistijäljen.

Suutari on kulkenut Alvar Aallon jalanjälkiä tutkien valtavan määrän arkistomateriaalia, valokuvia, filmejä ja kirjeitä. Hän on matkustanut eri puolilla maailmaa kuvaamassa arkkitehdin suunnittelemia rakennuksia ja haastattelemassa asiantuntijoita.

Ohjaaja halusi selvittää, kuka oli ihminen Alvar Aalto ja kuka oli hänen puolisonsa Aino.

Aino ja Alvar Aalto New Yorkin maailmannäyttelyssä 1939
Dokumentti kuvaa kahden arkkitehdin, Aino ja Alvar Aallon elämää työ- ja avioparina.Eino Mäkinen/Aallon perhe

Elokuva sai nimekseen Aalto.

Syntyi dokumentti modernismin mestareista, mutta myös kuvaus työparista sekä rakkaustarina.

– Heidän kohdallaan ei voi erottaa henkilökohtaista elämää ammatillisesta, ja sen takia halusin linkittää ne elokuvassa jollain kauniilla tavalla yhteen, Virpi Suutari sanoo.

Erityisen vaikutuksen häneen teki Alvarin ja Ainon kirjeenvaihto, josta välittyi syvä rakkaus ja toisen kunnioittaminen.

– Oli liikuttavaa lukea Alvarin kirjeestä, kuinka hän jo maailmanmainetta saaneena arkkitehtina kaipaa heidän suhteensa alkuvaiheeseen, jolloin he yhdessä lähtivät luomaan uraa arkkitehteinä.

“Olen piirtänyt omalla kädelläni mahdollisimman paljon ja se tuo mieleeni meidän yhteiset, vanhat kilpailu- ja muut piirustamisemme – elämän korkeimmat  hetket."

Alvar Aalto kirjeessään Ainolle
Alvar Aalto kotipihallaan
Aallon suunnittelemissa rakennuksissa korostuu ihmisen, valon ja luonnon yhteys.Aino Aalto / Aallon perhe

Älykäs ja eroottinen arkkitehti

Alvar Aalto oli ristiriitainen persoona, älykäs ja sosiaalisesti taitava.

– Hän oli hurmaava, ja hän halusi hurmata.

– Aallosta jopa sanotaan, että hän oli eroottinen arkkitehti, ja eroottisuus näkyy kaikissa hänen töissään.

Kollegoiden mukaan Aalto oli suurpiirteisin ihminen, jonka he olivat tunteneet.

– Alvar oli sanonut, että talo ei ole kuin kello. Jos julkisivu on vähän pielessä, laitetaan villiviiniä siihen päälle, kyllä se sillä hoituu, Virpi Suutari nauraa.

Alvar ja Aino Aallon kotitalo Munkkiniemessä
Aaltojen kotitalo sijaitsee Munkkiniemessä Helsingissä. Siihen voi tutustua opastetuilla kierroksilla.Jyrki Lyytikkä / Yle

Kellossa jokaisen pienen osan pitää olla kohdallaan millilleen, mutta julkisivun mittavirheet voi peittää villiviinillä. Sitä Aalto oli tarkoittanut.

Arkkitehdistä on myös sanottu, että hän sai suuren tilan tuntumaan kodikkaalta ja pienen juhlavalta.

“Minun tietysti täytyy muutama sana sanoa, mutta vaikeus on siinä, että minä en omista rakennuksistani voi sanoa plus enkä miinus.”

Alvar Aalto dokumentissa Aalto

Neroa ei olisi ilman vaimoa

Myös Alvar Aallon puoliso Aino Aalto (1894-1949) oli koulutukseltaan arkkitehti. Lisäksi hän oli ollut puusepän opissa.

Suutari kuvailee Ainoa modernin naisen esikuvaksi.

– Ainossa oli monia puolia. Hän oli suunnittelija, kuuluisan arkkitehdin puoliso ja myös Artekin toimitusjohtaja.

Villa Mairea sisäkuva
Elokuvaa kuvattiin useissa Aalto-kohteissa. Yksi niistä oli edustuskoti Villa Mairea Noormarkussa.Euphoria film

Aallot loivat yhdessä huonekaluille ja rakennuksille tutun muotokielen. Aina ei pystytä aukottomasti osoittamaan, kumpi heistä oli työn varsinainen suunnittelija.

Tiedetään kuitenkin, että Aino antoi niille viimeisen, inhimillisen silauksen.

– Haluamme yleensä katsoa suurmiehiä yksinäisinä neroina, mutta kukaan ei ole nero tai suuri yksin, Suutari sanoo ja muistuttaa, että

Alvarinkin nerouteen tarvittiin viisaita puolisoita, työtovereita ja käsityöläismestareita.

Virpi Suutarin mukaan Alvar Aalto suhtautui vaimoonsa kuin tasavertaiseen yhtiökumppaniin. Ristiriitaista kyllä, perheen sisällä vallitsi tietty arvojärjestys.

Alvar Aallon mielestä vaimon tuli ensisijaisesti huolehtia hänestä. Sen jälkeen tulivat lapset ja vasta kolmanneksi Aino Aallon oma ura arkkitehtinä.

"Olen maailman onnellisin ihminen, kun on sellainen koti. Ihmeelliset lapset ja sellainen ihana ammatti yhteinen sinun kanssasi. Kuinka voikaan yhden osalle sattua sellaista."

Aino kirjeessään Aallolle
Alvar ja Elissa Aalto laiturilla
Myös Alvarin toinen vaimo, Elissa Aalto (1922-1994) oli arkkitehti. Euphoria Film

Aalto oli elitistinen dinosaurus

Elämän loppumetreillä Alvar Aallolle maistui alkoholi ja hän katkeroitui.

Kun ulkomaalaisilta kollegoilta tuli kiitosta, Suomessa laineet löivät vasten kasvoja. 1970-luvulla arvostelijat pitivät Alvar Aaltoa elitistisenä ja moittivat häntä arkkitehtuurin dinosaurukseksi.

Vaikka suhtautuminen on sittemmin muuttunut, Virpi Suutarin mielestä Suomessa ei vieläkään ymmärretä, miten merkittävästä arkkitehdistä Alvar Aallon kohdalla tosiasiassa on kysymys.

Suutari yllättyi itsekin.

Pemars sanatorium
Alvar Aallon suunnittelema Paimion parantola valmistui vuonna 1933 tuberkuloosiparantolaksi.Alvar Aalto Museum

Aallon suunnittelemia kohteita on eri puolilla maailmaa kolmisensataa. Suutarin elokuva vie katsojan paikkoihin ja rakennuksiin, joissa vain harva on päässyt käymään.

– Olen elokuvaa tehdessä oppinut, miten kansainvälinen hän oli. Ulkomaalaisille arkkitehdeille Aalto on jatkuva inspiraation lähde, Suutari kertoo.

Siitä kertoo myös elokuvan jo ennen ensi-iltaa saama huomio. Dokumentti on myyty kymmeneen maahan eri puolilla maailmaa.

– En halunnut tehdä elokuvasta nurkkakuntaista. Sen lähtökohta on kansainvälinen, mutta sielultaan elokuva on suomalainen. Niin kuin Alvarkin oli.

Virpi Suutari, Helsinki, 21.08.2020
Virpi Suutarin ohjaama Aalto-elokuva maksoi 630 000 euroa. Sitä kuvattiin seitsemässä eri maassa.Antti Haanpää / Yle
Alvar Aalto 1956 Venetsian Paviljongin työmaalla
Aalto Venetsian Paviljongin työmaalla vuonna 1956.Isa Andrenius, Alvar Aalto säätiö

Kansanradio on seuraava elokuva

Ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Virpi Suutari on palkittu dokumentaristi. Hän on saanut muun muassa parhaan dokumentin Jussit elokuvista Yrittäjä, Eedenistä pohjoiseen ja Joutilaat.

Nyt tekeillä on jo uusi elokuva. Suutari kiersi viime kesänä kuvaamassa maaseutua eri puolilla Suomea. Dokumentti Kansanradio tulee valmistuttuaan kertomaan, "miltä Suomessa oikeasti näyttää".

Idean ohjaaja sai Ylen samannimisestä radio-ohjelmasta, jossa suomalaiset pääsevät kertomaan mielipiteensä ihan mistä tahansa.

Elokuvan Aalto on leikannut sen toinen käsikirjoittaja Jussi Rautaniemi. Dokumentin kuvasivat Heikki Färm, Jani Kumpulainen ja Tuomo Hutri.

Aalto saa ensi-iltansa Espoo Cinéssä torstaina 3.9 ja elokuvateattereissa 4.9. Yle näyttää elokuvan televisiossa myöhemmin ensi keväänä.

Lue seuraavaksi