Lehdestä löytynyt tutkimus muutti 91-vuotiaan Elsa Pekkasen elämän — ennen "mummo ei päässyt tuolilta ylös", nyt hän käy päivittäin metsälenkillä

Ikääntymisen ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa muiden avun varassa olemista. Fysioterapiatutkimus paransi vuodessa yli sadan vanhuksen elämänlaatua. 

fysioterapia
Fysioterapiaa kaksi kertaa viikossa saaneet ikääntyneet voivat paremmin, kuin muut vanhukset. Videolla 91-vuotias Elsa Pekkanen kertoo, miten tutkimus muutti hänen elämänsä laadun parempaan.

Ovi aukeaa lappeenrantalaisen omakotitalon pihassa. Ovelta pihalle vievät kiviset portaat, mutta ne eivät 91-vuotiasta Elsa Pekkasta häiritse.

Pekkanen on asunut edesmenneen Reino-miehensä rakentamassa talossa suurimman osan elämästään ja siellä hän haluaa asua niin pitkään kuin mahdollista.

— Haluan olla omassa mökissäni, vaikka viimeiseen hengenvetoon. Teen kaikkeni, etten joudu mihinkään välivarastoon, Pekkanen sanoo topakasti.

Ja paljon Pekkanen on tehnytkin. Hän harjoittelee tavoitteellisesti fysioterapeutin kanssa joka viikko. Harjoittelu alkoi vuonna 2016, kun Pekkanen huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote haki vanhuksia fysioterapiatutkimukseen.

Pekkanen haki ja pääsi mukaan. Onnea oli matkassa myös siinä, että hänet arvottiin ryhmään, joka sai fysioterapiaa säännöllisesti vuoden ajan.

Koskaan ei ole liian myöhäistä

Pekkasen piha on hyvin hoidettu. Hyötypuutarhassa kasvaa marjoja, sipuleita ja paljon muuta. Pekkanen hoitaa puutarhaansa itse, mutta sukulaiset auttavat nurmikon leikkuussa.

Viisi vuotta sitten tilanne oli toinen.

— Olin ihan liikuntakyvytön ja toisen talutettava. Mummo oli semmoinen kyttyrä, ettei päässyt tuolilta ylös, jos joku ei auttanut, Elsa Pekkanen kertoo.

Fysioterapeutti kävi Pekkasen kotona kahdesti viikossa koko vuoden ajan. Ihan helppoa kuntoilu fysioterapeutin kanssa ei ollut. Se vaati paljon töitä. Pekkanen oli kuitenkin motivoitunut.

Elsa Pekkala 91 vuotta istuu kotipihassaan keinussa.
Elsa Pekkanen, 91, on ketterämmässä kunnossa, kuin viisi vuotta sitten. Viikoittainen harjoittelu on välillä raskasta, mutta vaivan väärti.Silva Nieminen / Yle

Fysioterapeuttiin muodostui myös lämmin suhde. Pekkanen kertoo olleensa aina hauras, ja ikääntyessä fyysisiä vaivoja ja sairauksia tuli lisää. Tutun fysioterapeutin kanssa löytyi kuitenkin hyvä yhteinen sävel ja sopivia liikevaihtoehtoja.

Voimat ja usko omaan jaksamiseen alkoivat palautua pikkuhiljaa.

— Se vuosi teki niin hyvää, että en voisi olla siitä kiitollisempi. Piristyin niin paljon, ja se kuinka hyvään kuntoon tulin, on ollut ihme vähän muillekin, Pekkanen kertoo.

Enemmän laatua elämään

Tutkimukseen kerättiin materiaalia vuosina 2014—2016 ja siihen osallistui noin 300 ikääntynyttä, joiden keski-ikä oli 82 vuotta.

Puolet harjoitteli kahdesti viikossa ja toinen puolisko toimi vertailuryhmänä. Tuloksia vertailtiin kolmen, kuuden ja 12 kuukauden aikana.

Erot ryhmien välillä olivat merkittäviä. Kotona tapahtuvaan harjoitteluun osallistuneet säilyttivät elämänlaatunsa, kun vertailuryhmässä se laski.

— Vaikutukset näkyivät elämänlaadussa, arjessa selviytymisessä ja myös mielialassa. Fysioterapeutin vierailu oli myös sosiaalinen tapahtuma, väitöskirjatutkija ja tutkimusfysioterapeutti Sara Suikkanen Eksotelta kertoo.

Erityisesti hyviä tuloksia saatiin niillä vanhuksilla, joilla oli todettu hauraus-raihnausoireyhtymä eli gerastenia. Se tarkoittaa muun muassa tahatonta laihtumista, hidastunutta kävelynopeutta ja heikentynyttä lihasvoimaa.

Fysioterapeutti Sara Suikkanen
Sara Suikkanen oli tutkimusfysioterapeuttina tutkimuksessa, johon osallistui lähes kolmesataa 65-100-vuotiasta.Kare Lehtonen / Yle

Gerasteniaan ei ole saatavilla lääkehoitoa ja se kasvattaa palveluiden tarvetta, hidastaa esimerkiksi infektioista toipumista ja pidentää sairaalajaksoja. Tutkimuksessa havaittiin, että vaikka kotona toteutetusta fysioterapiasta tuli kustannuksia, muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve väheni. Kokonaiskustannukset eivät vertailuajanjakson aikana siis nousseet.

— Parhaita tuloksia tuli niillä, jotka liikkuivat todella vähän ennen tutkimuksen alkua. Harjoittelu olisi tärkeää kaikille ikääntyville. Jos on epävarma, liikunta kannattaa aloittaa fysioterapeutin johdolla. Siten tulee huomioitua mahdolliset terveydentilan asettamat rajoitteet, Suikkanen sanoo.

Vaikka säännöllinen kotiharjoittelu paransi elämänlaatua, sen ei kuitenkaan havaittu pidentävän kotona-asumisaikaa.

Liike on lääke

Elsa Pekkasen pakastimessa on pusseja, joihin on merkitty lastenlastenlasten nimet. Pussit ovat täynnä mustikoita, joita Pekkanen käy poimimassa oman kotipihansa reunasta kasvavassa metsässä.

Metsä on tuttu ja rakas paikka, lääkkeistä parhain, Pekkanen kertoo. Hän käy kävelemässä metsässä päivittäin.

Tutkimukseen kuuluvassa kotiharjoittelussa keskityttiin erityisesti alaraajoihin ja liikkeet olivat yksinkertaisia. Fysioterapeutin kanssa harjoiteltiin esimerkiksi polven ojennuksia ja koukistuksia, varpaille nousua ja tuolilta ylös pääsemistä. Myös tasapainoa harjoitettiin.

Pekkasen fyysinen kunto parani vuodessa niin paljon, että hän halusi jatkaa säännöllistä harjoittelua tutun fysioterapeutin kanssa myös tutkimuksen jälkeen. Nyt treenejä on takana jo viiden vuoden ajalta.

— Mie olen sitä mieltä, että ilman harjoittelua en olisi tässä. Liike on lääke ja jos vain ihminen liikuttaa itseään, hänen ei tarvitse jäädä kotiin, Pekkanen sanoo.

Elsa Pekkala seisoo kotipihassaan Lappeenrannassa.
Elsa Pekkanen puuhastelee päivittäin omassa pihassaan ja puutarhassa. Mieluista puuhaa on myös metsässä kävely ja mustikoiden poimiminen. Silva Nieminen / Yle

Hän pyrkii kannustamaan myös muita ikäihmisiä kertomalla omasta kehityksestään. Harvalle se menee perille, sillä monen on vaikea uskoa, että kerran huonoksi päässyttä kuntoa voi enää parantaa. Pekkanen ja väitöstutkija Sara Suikkanen ovat vahvasti eri mieltä.

— Minä olen kävelevä esimerkki. Minulle aina sanotaan, että et ole voinut olla näin huonossa kunnossa, kun tuolla tavalla hyppelet. Sanon aina, että niin hyppelisitte tekin, kun vain harjoittelisitte, Pekkanen sanoo.

Liikunnan lisääminen ei tarkoita sitä, että heti pitäisi lähteä lenkille. Tavoite voi olla esimerkiksi omalle postilaatikolle kävely. Harjoittelun voi aloittaa vaikkapa nousemalla viisi kertaa tuolista ja toistamalla sen muutamana kerran päivän aikana. Sara Suikkasen mukaan se on jo hyvä lihaskuntoharjoitus.

— Monelle omaisellekin tuli yllätyksenä, että vaikka mummo tai pappa oli 90-vuotias, kunnolle on jotain tehtävissä. Ei kannata heittää pyyhettä kehään, että hän on vanha ja sillä siisti. Harjoittelun voi aloittaa myös iäkkäänä ja saavuttaa elämänlaatua parantavia tuloksia, Suikkanen sanoo.

Sara Suikkasen johtaman tutkimuksen tulokset julkaistaan kansainvälisessä Journal of the American Medical Directors Association -julkaisussa. Tutkimus on tehty yhteistyössä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa ja sen rahoittivat pääosin Eksote ja Kela.