1. yle.fi
  2. Uutiset

Lakia opiskellut Zuzeeko Abeng päätyi Suomessa riistotyöhön – uhrin painostaminen on silkkaa psykologiaa

Zuzeeko Abeng tiesi, miten oikeudenmukaisen työnantajan pitäisi toimia. Silti hän päätyi itse riistotyön uhriksi.

ihmiskauppa
Kuvassa on Zuzeeko Abeng Helsingin Viikissä elokuussa 2020.
Zuzeeko Abeng, 36, vierailee Takaisin Pasilaan -podcastissa kertomassa kokemuksistaan riistyöläisenä.Silja Viitala / Yle

Takaisin Pasilaan -podcastissa Abeng kertoo tarinansa. Ihmiskaupan asiantuntija Venla Roth kertoo, mitä ihmiskaupalle voi tehdä ja mitä vääriä käsityksiä meillä on siitä.

Zuzeeko Abeng aloitti työt suomalaisessa siivousalan yrityksessä kymmenen vuotta sitten. Tullessaan Suomeen hän oli juuri valmistunut ruotsalaisesta Lundin yliopistosta kansainvälisen ihmisoikeusalan opinnoista ja tarvitsi kipeästi töitä. Suomessa hänen oli vaikea löytää oman alan töitä.

– Ystäväni suositteli minua eräälle siivousfirmalle, mutta varoitti minua, että kyseisen yrityksen pomo on hankala. Tarvitsin työpaikan silti.

Abeng ymmärsi olevansa riistotyösuhteessa, kun sovitut viiden tunnin työpäivät alkoivat venymään pitkiksi. Sen jälkeen tehdyt ylityötunnit eivät näkyneet palkassa. Pomon tyyli hoitaa asioita oli pelottava.

– Kun kerroin pomolleni, että tahti on liian kova ja en pysty toteuttamaan työmäärää, pomo kertoi, että löytää jonkun muun tekemään työn, Abeng kertoo.

Abeng irtisanottiin riistotyösopimuksestaan, koska työnantajan mielestä Abengin työnjälki ei ollut hyvä. Abeng yritti varoittaa ihmisiä uhkaavasta työnantajastaan kirjoittamalla kirjeitä tapahtuneesta.

– Vein kirjeen sen koulun rehtorille, jota siivosin. Hän kiitti minua hyvin kirjoitetusta kirjeestä, mutta kertoi, että ei voi tehdä mitään asialle, Abeng kertoo.

Keskustelun päätteeksi rehtori antoi Abengille suomen kielen oppikirjan. Hän kehotti Abengia opiskelemaan suomea.

– Se oli minulle herätys. Tiesin, että voisin pyrkiä parempaan. Ehkä tarvitsin jonkun sanomaan sen minulle, Abeng toteaa.

– Ajattelin silloin, että rehtori yritti vain auttaa minua. Nyt näen asian toisin.

Ihmiskaupan uhreilla on monia syitä pelätä

Kertoessaan kokemastaan sortotyöstä rehtorille Zuzeeko Abeng toimi poikkeuksellisen rohkeasti. Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Venla Roth toteaa, että ihmiskaupan ja sortotyön uhrit pelkäävät usein viranomaisia.

– Monet ihmiskaupan uhrit tulevat sellaisista maista, joissa viranomaiseen ei välttämättä voi luottaa, koska viranomaiset eivät välttämättä toimi ihmisoikeuksien mukaisesti.

Hän sanoo myös, että suomalaisilla on paljon vääriä käsityksiä ihmiskaupasta.

– Monet ihmiset ajattelevat, että ihmiskauppa tarkoittaa, että jotakuta väkivaltaisesti pahoinpidellään. Tai että hänen vapautensa riistetään.

– Ihmiskauppa ei tarkoita tätä. Yleensä pakottaminen ja painostaminen tapahtuu ihmisen pään sisällä. Tekijät vaikuttavat ihmisen mahdollisuuksiin tehdä omaa elämäänsä koskevia ratkaisuja hyvin manipulatiivisella tavalla ja psyykkisellä painostamisella. Klassinen esimerkki on, että jos sä et tee näin, sun lapsille käy huonosti.

Riistotyön uhrien tarinat pitää kuulla

Zuzeeko Abeng kokee olevansa onnekkaassa asemassa, sillä hän pääsi pois riistotyösopimuksestaan.

– Meidän pitäisi kuulla myös niitä työntekijöitä, joiden tarinat eivät ole yhtä onnellisia, kuin minun. Pääsin irti työpaikasta, koska minulla oli muita vaihtoehtoja. On muita, jotka eivät voi irtisanoutua riistotyöpaikasta.

Monessa tilanteessa riistotyöläinen on maahanmuuttajataustainen. Abengin mielestä uhreja sorretaan, koska useimman heidän pitää elättää perhettään Suomesta käsin. Monet ottavat vastaan minkälaista työtä tahansa. Abeng uskoo, että uhreille riisto voi tuntua toissijaiselta – ensin on mietittävä rahaa.

Abeng uskoo, että joillekin riistotyöläisyys tuottaa häpeää.

– Suuri osa riistotyöntekijöistä ovat erittäin normaaleja ja tasapainoisia ihmisiä, kuten minä. Monet ovat korkeasti koulutettuja ja silti he päätyvät riistotyöhön. Silloin he saattavat hävetä tilannettaan, eivätkä uskalla kertoa tilanteestaan muille.

Kuvassa on Zuzeeko Abeng Helsingin Viikissä elokuussa 2020.
Zuzeeko Abengin mielestä riistotyöläiset saattavat kokea häpeää tilanteestaan.Silja Viitala / Yle

Työnantajien papereihin ei ole luottamista

Jos Abengilla olisi mahdollisuus, hän haluaisi ohjeistaa samassa tilanteessa olevia työntekijöitä olemaan valppaita ja tarkkailemaan huonon työnantajan merkkejä: pitkiä työpäiviä, puutteellista palkkaa, hyväksikäyttöä ja kontrollia. Hän kannustaa puhumiseen.

– Asioita pitää ajaa itse eteenpäin. Voi kirjoittaa vaikka kirjeen virkavallalle. Sen opin koulutuksestani.

Ihmisoikeusasioiden ammattilaisena Abengilla on sananen sanottavana Suomen tyylistä käsitellä riistotyötä:

– Suomessa tehdään paljon tutkimusta ihmiskaupasta ja riistotyöstä, mutta poliittista tahtoa ei mielestäni ole.

Kun Abeng yritti kertoa tilanteestaan kymmenen vuotta sitten, häntä ei kuunneltu. Hän koki olonsa turhautuneeksi.

– Uskoin suomalaiseen järjestelmään. Uskoin, että jos kerron tilanteestani virkavallalle, minua kuunneltaisin.

Abeng tietää, missä riistotyön vastaista työtä pitäisi parantaa. Hän uskoo, että työmaille pitäisi tehdä tarkastuksia ja pomojen sijasta pitäisi kuunnella työntekijöitä.

– Ei riitä, että tarkastajat lukevat työnantajien sopimuksia. Tarkastajien tulee käydä työmailla ja nähdä omin silmin tilanne.

Abeng suosittelee samaa ohjetta tarkastajille, mitä suositteli myös riistotyön uhreille – puhumista.

– Puhukaa työntekijijöille. Vain silloin pystymme paljastamaan epäkohdat ja riistotyöfirmat.

Kuuntele Takaisin Pasilaan -podcast Yle Areenasta!

Keskustelu on avoinna 28.8. klo 23 asti.

Lue myös:

Pitkä vuoro: Suomalaisten suosimilla nepalilaisilla ravintoloilla on synkkä puoli (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat)

Siivoton ala: Moni yritys riistää siivoojiaan ilman seuraamuksia. Hyväksikäytön kirjo on laaja. (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat)

Lue seuraavaksi