1. yle.fi
  2. Uutiset

Zahra Mahmood, 14, ei halua edustaa etnistä ryhmää vaan itseään – 300 tuntia haastatteluja paljastaa, miten maahanmuuttajanuoret rakentavat identiteettiään

Monet maahanmuuttajanuoret kasvavat alueilla, joissa on vain vähemmistöjä. Silloin he luovat omaa maailmaansa.

nuoret
Zahra Mahmood
Zahra Mahmood on yksi niistä lukuisista Suomessa asuvista maahanmuuttajanuorista, jotka rakentavat identiteettiään monen eri kulttuurin palasista. Jani Aarnio / Yle

Irakin lipulla verhoiltu koristetyyny nojaa toiseen nätisti. Maton reunat ovat suorassa, eikä lattioilla viru likaisia vaatteita.

Tätä ei uskoisi 14-vuotiaan tytön huoneeksi, mutta se on. Huonetta hallinnoi Zahra Mahmood.

– Tohon haluaisin vielä kosmetologin työpöydän.

Sitä Mahmood haluaa tehdä, tehdä ihmisistä kauniita. Tai hammaslääkärin töitä.

Lähtökohdat ovat hyvät, sillä Mahmood puhuu hämmästyttävän sujuvaa suomen kieltä, vaikka on muuttanut perheineen Suomeen vasta viisi vuotta sitten.

Zahra Mahmoodin perhe
Kahdeksankuukautinen Merna on Mahmoodin perheen kuopus. Merna on lapsista ainoa, joka on syntynyt Suomessa. Jani Aarnio / Yle

Mahmood oli vasta vauva, kun perhe jätti Irakin 2006. Turvapaikka löytyi Syyriasta, kunnes levottomuudet alkoivat sielläkin. Perhe muutti Turkkiin puoleksitoista vuodeksi, jonka jälkeen se pääsi asettumaan Suomeen, Tampereen Turtolaan.

– Tää on tosi kiva taloyhtiö. Melkein kaikki asukkaat ovat maahanmuuttajia, Mahmood sanoo.

Väite on helppo uskoa: pellavapäitä on turha etsiä sisäpihan leikkialueelta.

Zahra Mahmood kertoo, että koulussa hän juttelee ja oleskelee ihan kaikkien kanssa. Kaveripiiri koostuu sekä maahanmuuttajista että suomalaisista nuorista.

Mahmood ei oikein ymmärrä kysymystä, ovatko nuorten taustat erityinen puheenaihe kaveripiireissä. Eivät kuulemma ole, vaan jokainen on oma itsensä. Nuoret eivät ole etnisen ryhmänsä edustajia.

Nuoren naisen kaveripiiri on siis monikulttuurinen, mutta hänen lähimmät ystävänsä ovat irakilaisia.

– Tai no toinen heistä on syntynyt Suomessa, mutta hänen vanhempansa ovat Irakista.

Mahmoodin mukaan irakilaistaustaisten ystävien kanssa on yksinkertaisesti helpompaa puhua vaikeista asioista, kuten ikävästä ja huolesta sodan jalkoihin jääneistä sukulaisista.

Zahra Mahmood
Zahra Mahmood on muslimi ja käyttää huivia. Islam ei ole kuitenkaan hänen elämäänsä määrittelevä asia. Jani Aarnio / Yle

Nuoret luovat omaa, uutta identiteettiään

Kasvaminen eri kulttuurien ja etnisten ryhmien ristiaallokossa on ominaista maahanmuuttajataustaisille nuorille. Yhteisön jäseneksi pääseminen voi olla erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa ympärillä ei ole selvää enemmistöä, johon samaistua.

Asiaan on perehtynyt Lähi-idän ja islamin tutkimuksen dosentti Marko Juntunen Helsingin yliopistosta. Hän on tutkinut islamilaisuutta maassamme vuosien ajan. Häneltä julkaistiin elokuun alussa kirja Matkalla islamilaisessa Suomessa.

Siinä Juntunen kuvaa, miten islamilaisuus on Suomessa kehittynyt, millaisia asioita siihen liittyy ja miten lähiöt ovat muuttuneet. Teemoja käsitellään Suomen monikulttuurisimmassa lähiössä, Turun Varissuolla asuvien muslimien kautta. Varissuolla kaikki ovat vähemmistöjä.

– Nuoria ympäröi valtavasti ristiin vetäviä vaikuttimia. Mihin he integroituvat, kun ympärillä on afgaaneja, somaleja, vietnamilaisia, muutama etnisesti suomalainen, venäläisiä, virolaisia ja koko ajan tulee lisää ja lisää, Juntunen kuvailee.

Marko Juntunen
Marko Juntunen haastatteli tutkimuksissaan Varissuolla asuvia muslimeja ja penkoi arkistoja. 15 vuoden tutkimusten aikana kertyi yil 300 tuntia haastattelunauhoja ja 700 sivua muistiinpanoja. Paula Collin / Yle

Samanaikaisesti ympärillä puhutaan, etteivät nuoret edes halua integroitua, koska he ovat tavallaan kahden kulttuurin välissä.

Juntusen mukaan nuoret luovat tilanteessa uuden, oman identiteettinsä. Esimerkiksi Varissuolla nuoret eivät kutsu itseään turkulaisiksi, suomalaisiksi eivätkä edes varissuolaisiksi – vaan vakkelaisiksi.

– Se on tapa identifioitua maailmaan tai Suomeen jännitteisissä tiloissa. Ihmiset ovat niin äärimmäisen luomiskykyisiä, että he pystyvät rakentamaan itse sen maaperän, josta yrittävät ponnistaa eteenpäin.

Ilmiö on nähtävissä muissakin samankaltaisissa paikoissa. Asiasta on puhuttu pitkään esimerkiksi Lontoon East Endissä ja Juntunen uskoo, että sama toteutuu myös monissa muissa Suomen lähiöissä.

Väkivalta heijastuu myös nuorten arkeen

Vaikka Suomeen saapuvat muslimit tulevat hyvin erilaisista taustoista, valtaosalle yhteistä on, että he tulevat tänne jollain tavalla väkivallan ajamana. Kytkökset väkivaltaan ja vaikeisiin konflikteihin ovat näkyvissä heidän arjessaan edelleen.

Vaikka ihminen olisi asunut Suomessa 15 vuotta, väkivalta raapaisee. Juntunen kertoo esimerkin tutkimuksistaan Varissuolta.

– Projektitöiden, päiväkodin ja koulun maailmassa saattoi kuulla suomalaisten viranomaisten kysymyksiä irakilaisille. Olet saapunut 15 vuotta sitten, koskettaako Irak vielä? Saman ihmisen kanssa olimme istuneet hänen olohuoneessaan ja katsoneet, miten hänen isoveljensä kotikadulla oli räjähtänyt ja 60 ihmistä oli kuollut.

Zahra Mahmoodin perhe
Zahra Mahmood ja hänen perheensä seuraavat tarkasti Irakin tapahtumia etenkin Youtuben kautta. Jani Aarnio / Yle

Kotimaan konfliktit ja väkivaltaiset tapahtumat heijastuvat myös nuorten elämään. Juntusen mukaan nuorilla on usein hyvin rakas ja läheinen suhtautuminen kotimaahansa. He tietävät, että siellä tapahtuu kauheita, mutta he pystyvät etääntymään siitä.

Kun hän keskusteli tutkimuksia tehdessään 15–16-vuotiaiden varissuolaisnuorten kanssa, puheissa oli läsnä poliittinen väkivalta. Vaikka nuoret eivät ole aktiivisia virallisen politiikan tasolla, maailmanpolitiikka on oleellinen osa heidän keskinäisiä keskustelujaan.

– Saatetaan vitsailla uskontokunnista, sunneista, shiioista, mutta samanaikaisesti ollaan ystäviä etnisten ja uskonnollisten rajapintojen yli tietoisena, että vanhemmat eivät tule koskaan vierailemaan toistensa luona.

Juntunen uskoo, että nuoret työstävät heitä ja heidän vanhempiaan ympäröivää jännitteistä maailmaa huumorin ja ironian kautta. Politiikkaan ja etnisyyteen liittyville stereotypioille nauraminen voi olla vapauttavaa.

Kulttuurista yksilöihin

Kulttuuri on maahanmuuttokeskustelussa usein hyvin keskeisessä roolissa. Puhutaan tietyn kulttuurin edustajista ja niputetaan heidät yhteen ryhmään. Marko Juntusen mukaan asetelma rantautui Suomeen Britanniasta 1980–90-luvuilla.

– Kun pakolaisuudesta tuli osa yhteiskuntaamme, alettiin ihmisistä puhua heti tietyn kulttuurin edustajina. Mutta hetkinen, silloin unohdimme kysyä heiltä: minkä vuoksi lähdit? Mitä kotimaassa tapahtui? Ketkä teitä vainosivat? Missä isäsi ja veljesi ovat?

Kysymättä jäivät kaikki avainkysymykset, jotka keskittyivät yksilöön, eivät massaan. Tapa elää yhä voimakkaasti monissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa, maahanmuuttajille suunnatuissa projekteissa sekä avun ja tuen muodoissa, sanoo Juntunen.

Yksi esimerkki tästä on tilastointi. Rikokset, työttömyys ja monet muut asiat tilastoidaan uskonnollisin tai etnisin termein. Se on erilaisista taustoista tulevien ihmisten mielestä epäreilua.

– Osa on lähtenyt kotimaastaan, kun tilanne on ollut vielä kohtuullisen hyvä ja koulutusjärjestelmä toiminut. 20 vuotta myöhemmin tulevat ovat koulutuksellisesti aivan toisessa asemassa kuin ne, jotka lähtivät, kun kaaos oli alussa. Tämä näkyy tietysti tilastoissa.

Irakilainen mutta suomalainen

Arabialaisen kahvin tuoksu on erilainen. Ihan kuin siinä olisi minttua. Ei ole, se on vain papujen ominaisuus. Pavut on ostettu arabia-marketista, kertoo perheen äiti Wasnaa Mahmood.

Mahmoodin isällä Hasanilla oli Irakissa vihannestukku, äiti oli sielläkin kotona lasten kanssa kotona. Vanhempien koulutustausta on heikko, joten he panostavat kaikkensa siihen, että lapset hankkisivat hyvän koulutuksen.

– Mun vanhemmat ovat surullisia, että he eivät päässeet haaveammatteihinsa.

Irakin lippu maalattuna tyynyyn
Irakin lippu koristetyynyssä muistuttaa kotimaasta. Mahmoodin perheen pakolaistaustan vuoksi Zahran synnyinmaa on Syyria. Jani Aarnio / Yle

Zahran Mahmoodin kohdalla vanhempien toive näyttäisi toteutuvan. Hän menestyy koulussa, vapaa-aika kuluu kaunokirjallisuutta ja tietokirjoja lukien.

– Luen sekä suomen- että arabiankielisiä kirjoja. Arabiankielisiä kirjoja löytyy yllättävän hyvin.

Mahmood on kotiutunut Suomeen, ja siitä on tullut hänelle kotimaa. Vapaa-aikanaan hän pitää itseään irakilaisena, koulussa suomalaisena.

Zahra Mahmood vaikuttaa rakentavansa omaa identiteettiään vahvasti irakilaiseen maaperään, mutta alla on suomalainen peruskallio. Vaikka ennakkoluuloisesti voisi ajatella kahden niin erilaisen kulttuurin välillä olevan ristiriitoja, ei nuori itse koe siten.

Mieltä painaa silti aina huoli toisen kotimaan kohtalosta.

– Irakilaisuus on mulle tosi tärkeä asia. Irak on historiallinen maa, mutta jatkuva sota ahdistaa. Moni ei pääse sitä pakoon.

Lisää aiheesta:

Lähi-idän ja islamin tutkimuksen dosentti Marko Juntunen Yle Puheen Juuso Pekkisen haastattelussa.
Lue seuraavaksi