Äiti ujutti keksimiinsä iltasatuihin ovelia viestejä ja kasvatti niiden avulla kuusi lasta: "En aluksi tiedostanut sitä"

Petronella Grahnin suurperheen kodissa on rakennettu 20 vuotta iltasatuihin perustuvaa taikamaailmaa. Nyt Pomenian portit avautuvat muillekin.

iltasadut
nainen piirtää vauva sylissään
Kuuden lapsen äiti Petronella Grahn kertoo, että lapset ovat olleet mukana rakentamassa Pomeniaa.Petronella Grahnin kotialbumi

Kaksi ensimmäistä poikaa olivat villejä. Petronella Grahn oli iltaisin niin väsynyt, ettei jaksanut lukea pojille iltasatuja.

– En jaksanut kaivaa satukirjoja esiin. Ajattelin pääseväni helpolla, kun istun alas, sammutan valot ja keksin sadun. Se olikin yllättävän vaikeaa, Grahn kertoo.

Ensin eloon heräsi lohikäärme Sisu, joka tuli iltaisin koputtelemaan poikien huoneen ikkunaan ja pyysi poikia seikkailemaan. Kun Grahnille syntyi tyttöjä, satuihin lensi taikapölyä sirottelevia keijuja.

– Hahmot syntyivät vuorovaikutuksesta lasten kanssa. Siihen aikaan ei ollut tietoakaan saduttamisesta, mutta me sadutimme jo silloin toinen toisiamme.

Sadutuksen idea on antaa lapselle, nuorelle tai aikuiselle mahdollisuus kertoa omista ajatuksistaan. Grahnin sadut saivat lopullisen muotonsa, kun lapsi jatkoi tarinaa.

Maalaus lastensairaalan seinässä Kotkassa
Vuonna 2011 Pomenia heräsi eloon lastensairaalan seinillä kolmessa kerroksessa Kymenlaakson keskussairaalassa.Petronella Grahnin kotialbumi

Jossakin vaiheessa Grahn huomasi, että lapset purkivat saduissa päivän tapahtumia. Hän alkoi ujuttaa tarinoihin elementtejä, jotka auttoivat lasta ymmärtämään, miksi esimerkiksi jokin asia on kielletty – miksi vaikkapa leppäkerttua ei saa satuttaa.

– Huomasin, että lapset oppivat sadun maailmassa asioita ilman, että heille sanoo "ei" tai "joo". Lapsi taas pystyi irrottamaan tapahtumat itsestään sadun kautta.

20-vuotisen leikin tulos

Tarinoista syntyi Pomenian taikamaailma, jossa seikkailee peikkoja, keijukaisia, lohikäärmeitä ja prinsessoja. Grahn kehitteli hahmoja vuosien mittaan Pyhtäällä sijaitsevan kotinsa työhuoneessa ja seurasi samalla lasten reaktioita.

Hän piirsi ja kirjoitti. Hahmot lähtivät kävelemään, mukaan tuli musiikki, liikettä, ääni ja persoonat. Satuhahmoja syntyi yhteensä noin 250.

– Pomenia on 20-vuotisen leikin tulos. En aluksi tiedostanut sitä, mutta olen kasvattanut lapsiani ja samalla itseäni saduttamalla ja leikittämällä.

Kun Grahnin omat lapset alkoivat kasvaa aikuisiksi, hän päätti avata taikamaailman portit myös muille perheille.

Petronella Grahnia haastattelee Kirsi Lönnblad.

Grahn opiskeli pelialaa ja käytti kaksi vuotta Pomenia-taikamaailmaan perustuvan mobiilipelin rakentamiseen. Peli valmistui, ja se oli määrä julkaista toissa syksynä.

Hanke kuitenkin kaatui.

– Ymmärsin kansainvälisiä pelimessuja kiertäessäni, että peliala on liian kilpailtu. Pärjätäkseni minulla olisi pitänyt olla peliyhtiö, jolla olisi enemmän volyymia. Minulla on vain yksi peli.

Satua elvyttämässä

Grahnin mukaan mikään ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä maailma digitalisoitiin, animoitiin ja käännettiin englanniksi. Kaikelle sille voisi tulla käyttöä myöhemmin.

Ensin Grahn päätti lähteä pelastamaan perinteistä satua. Tekeillä on Pomeniasta kertova trilogia, jonka lähes 200-sivuinen ensimmäinen osa on nyt julkaistu.

– Iltasadun lukeminen yhdessä perheen kanssa on kuoleva tapa. Haluan elvyttää sen ja olen onnellinen, että pystyn siihen. Ymmärrän nyt, kuinka tärkeää lapselle on rikastaa harmaata arkea sadun maailman voimin.

Ihan helpolla Grahn ei ole päässyt.

Maalaus satulinnasta lastensairaalan seinässä
Tämä muraali löytyy Jorvin sairaalasta Espoossa. Petronella Grahn kertoo maalanneensa muraaleja sairaaloihin hyväntekeväisyytenä.Petronella Grahnin kotialbumi

Kustantajaa oli vaikea löytää. Kun Grahn laittoi kustantamoihin yhteydenottopyyntöjä, niihin vastasi automaatti: kiitos kiinnostuksesta, mutta ei.

– Ala on ollut kriisissä viime vuodet osin digitalisoitumisen ja verkkokäyttäytymisen kautta. Jos pääsee puheisiin asioista päättävän ihmisen kanssa isossa kustantamossa, se on melkein lottovoitto.

Sitten tärppäsi.

– Kumma-Kustannus, joka on pyytänyt minua ennenkin kuvittamaan tuotteitaan, otti yhteyttä ja ehdotti yhtä projektia. Vastasin, että minullakin olisi tosi ihana projekti teille.

Ei vain kauniita tarinoita

Tapaamisessa Grahn lätkäisi pöydälle Pomenian ison kartan ja 20 hahmoa, jotka hän oli valinnut hahmogalleriastaan seikkailemaan kirjojen sivuille. Hän antoi luettavaksi myös sadut, jotka oli kirjoittanut ylös muutama vuosi sitten.

– Kustantamolle oli helppoa visualisoida, kun he näkivät kaiken suoraan. He päättivät lähteä mukaan.

Grahn halusi kuitenkin muutakin kuin pelkkiä kauniita tarinoita. Sadun kautta piti viestiä jotain syvempää.

piirros keijusta metsästä taikapölypussi kädessään
Grahn halusi tuoda sadut elävinä ja kokonaisina tunnetaitokorttien kuviin, jotta niistä voidaan keskustella lapsen kanssa laajemmin.Petronella Grahn

Kortissa seisovan keijun taikapölypussissa on reikä. Kaikki pöly on kadonnut. Keiju näyttää surulliselta. Kortin toisella puolella on tehtäviä.

"Surun sykkyrät" on yksi tunnetaitokorteista, jotka syntyivät kirjasarjan kylkeen. Korttien kuvat ja tehtävät tutustuttavat lapset tunteisiin ja opettavat säätelemään niitä.

– Surun sykkyrät -kortissa kysytään, milloin sinä olet ollut surullinen ja missä suru tuntuu. On tärkeää ymmärtää tunteen luonne ja osoittaa sille fyysinen paikka, sanoo Grahn.

Lopuksi rikotaan surun sykkyrä. Sen voi tehdä vaikkapa potkaisemalla ilmaan ja huutamalla jee. Lisäksi pohditaan, miten toimia, jos joku muu on surullinen. Se opettaa asettumaan toisen asemaan.

– Minua tylsistyttävät pedagogiset materiaalit, jotka ovat niin täynnä teoriaa, ettei viesti välity lapselle. Myös kuvitus on usein liian pelkistettyä, koska yksittäisissä projekteissa siitä ei makseta kovin hyvin.

Tunnetaitokortit hiottiin lopulliseen muotoonsa yhteistyössä toimintaterapeutti Heli Mäkelän kanssa.

Petronella Grahn lastensa kanssa
Petronella Grahn pienimpien lastensa kanssa.Sakari Saksa

Sadun maailma yhdistää perhettä

Grahnin omista lapsista kolme on jo aikuisia. Pienimmät ovat 7- ja 10-vuotiaita. Hän kertoo, että koko lössi on ollut mukana rakentamassa Pomeniaa. Ja on edelleen.

– En ole erotellut työtä ja arkea. Sadun maailma yhdistää meitä. Pelipuolen jutuissa olen voinut käydä oppimaani läpi vanhempien lasteni kanssa. Nuoremmat taas pelaavat mobiilipeliä.

20 vuoden työ on Grahnin mukaan saanut myös lapset oppimaan jotain tärkeää elämästä: mikään ei tapahdu itsestään, eikä luovuttaa kannata. Grahn kertoo, että vireillä ovat nyt kansainvälinen tv-sarja ja elokuva.

– Tämä on ollut meille kaikille uskomaton matka.