1. yle.fi
  2. Uutiset

Uutisankkuri Matti Rönkä: Olen huolissani perusjournalismista – "Luonnontieteellinen ajattelu on toimittajilla usein aika heikkoa"

"Journalisteille on nykyisin kunnia-asia korjata virheensä."

talous
Viimeinen sana: Millainen on journalismin suhde virheisiin?
Viimeinen sana: Millainen on journalismin suhde virheisiin?

Toimittajat tekevät jatkuvasti pieniä virheitä.

Nimet, numerot, miljoonat ja biljoonat.

– Pääosin mokat ovat sinänsä harmittomia pikkuvirheitä, jotka toki kohteista tuntuvat ikäviltä. Hyvät periaatteet ja toimintatavat pyrkivät estämään virheitä, uutisankkuri Matti Rönkä sanoo.

– En ole huolestunut pienistä mokista ja epätarkkuuksista, huoleni on enemmän siinä, että ehdimmekö nähdä mitä yhteiskunnassa tapahtuu, vai otammeko valmiina vastaan sen, mitä tiedotusorganisaatiot meille työntävät. Perusjournalismin tekeminen on huolenaiheeni, ei pienten virheiden määrä, Rönkä toteaa.

Hän penää journalistista kokonaisnäkemystä: kovia aiheita pienten juttujen ja viihteen sijaan.

Matti Rönkä ja Laura Koljonen olivat vieraana Ylen aamun Viimeinen sana -osiossa, jossa keskusteltiin journalistien mokista ja virheistä. Voit katsoa jakson tästä linkistä tai tämän jutun pääkuvasta.

Virheet korjataan entistä useammin

Virheet löydetään ja ne on aiempaa helpompi osoittaa. Verkossa faktoja on helppo tarkistaa ja palaute toimitukseen lähtee yhdellä napinpainalluksella.

Toimitukset pitävät Röngän mukaan nykyään kunnia-asianaan korjata virheet.

Opinnäytetyössään toimittajien mokia analysoinut Laura Koljonen sanoo, että yleisö myös nauttii virheiden osoittamisesta ja vaatii toimituksia korjaamaann ne. Isoja mokia tai agendoja on vaikeampi havaita.

– Suhde yleisöön perustuu luottamukseen. Jos selkeät faktat ovat kohdallaan, yleisö uskoo myös tulkinnat ja vaikeammat faktat. Siksi pienet asiat ovat tärkeitä, vaikka ne eivät ole se pihvi, Matti Rönkä sanoo.

Matti Rönkä peräänkuuluttaa vapaata ja kilpailevaa journalismia. Kuten tiedeyhteisö myös journalistit testaavat toistensa juttuja. Kilpailevat näkökulmat ja tulkinnat tekevät journalismille hyvää.

Virheet syntyvät kiireessä

Toimittajan ja julkaisunapin välissä pitää olla ihmisiä tarkistamassa, Laura Koljonen muistuttaa. Jos toimittajat tekevät yksin, virheitä syntyy enemmän.

Myös kiire tuottaa virheitä, Matti Rönkä muistuttaa. Toisaalta julkaistujen juttujen määrään nähden niitä ei ole mahdottomasti.

Yhden toimittajien helmasynnin Rönkä haluaa nostaa esiin.

– Luonnontieteellinen ajattelu on toimittajilla usein aika heikkoa, hän sanoo.

Mittasuhteet: onko tuhat hehtaaria iso alue, mitä tuulennopeus tarkoittaa, onko 60-vuotias metsä vanha? Näissä kollegat ovat Röngän mukaan heikoilla.

Laki määrää virheiden korjaamisesta

Virheen korjaamisen ja oikaisun määrittelevät sekä journalistin ohjeet (siirryt toiseen palveluun) että sananvapauslaki. (siirryt toiseen palveluun)

Journalistin ohjeiden kohta virheiden korjaamisesta menee näin:

Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.

Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.

Millaisia mokat sitten ovat? Laura Koljonen käyttää opinnäytetyössään David Randallin The Universal Journalist –teoksessa listaamia journalistin perusmokia.

  1. Mokat yksityiskohdissa.
  2. Mokat kerronnassa.
  3. Huijaukset ja keksityt jutut.
  4. Asiayhteysmoka.
  5. Asioiden poisjääminen.
  6. Tulkintamoka.

Virheet yksityiskohdissa ovat tavallisia, huijaukset ja keksityt jutut taas melko harvinaisia.

Yksi vahingossa uutislähetykseen päätynyt keksitty tarina oli juttu Neuvostoliiton sotahirvistä.

Matti Rönkä sanoo, että se on yksi hänen uransa noloimmista tapauksista.

– Satuin olemaan vuorossa kun se oikaistiin. Se nolotti tietenkin helkkaristi.

Journalistien tehtävä ei ole toivon luominen, vaan maailmasta kertominen – Reetta Räty: "Uutiset eivät voi säädellä ihmisen koko tunnemaailmaa"

Katiska-sarjan tuottaja: Niko Ranta-aho ei hyödy sarjasta taloudellisesti

Lue seuraavaksi