Lapsia siirrettiin sisällissodan jälkeen "huonojen työläisäitien" luota ideologisesti parempiin perheisiin – nyt vaiettua traumaa käsitellään näyttämöllä

Sisällissodan traumat eivät jätä ohjaaja Lauri Maijalaa rauhaan. Nyt hän kertoo punaorpojen kohtaloista, joista ei ole paljon puhuttu.

näytelmät
Punaorvot-näytelmä
Helsingin kaupunginteatterin Punaorvot-näytelmässä seurataan kahden tytön hyvin erilaista kohtaloa. Kuvassa nuorempaa tytärtä esittävä Anna Böhm.HKT / Stefan Bremer

Näyttämö hohtaa kirkkaan punaisena. Siellä täällä lojuu mallinuken näköisiä ihmistorsoja. Ne ovat menneet rikki.

On selvää, että tässä näytelmässä käsitellään kipeää traumaa.

Sisällissodan tapahtumia tuotiin esiin pari vuotta sitten monesta näkökulmasta. Myös teatteriohjaaja Lauri Maijala teki kehutun näytelmän Veriruusut KOM-teatteriin. Muistovuoden jälkeen maamme syvä trauma ei ollut kuitenkaan vielä loppuunkäsitelty. Historian tapahtumat kalvoivat Maijalaa ja tutkittuaan lisää sadan vuoden takaisia tapahtumia hän löysi uuden vaietun aiheen: punaorvot.

Teatteriohjaaja Lauri Maijala, Helsingin Kaupunginteatteri, 28.8.2020.
Lauri Maijala siirtyy ensi vuoden alussa KOM-teatterin taiteelliseksi johtajaksi.Jari Kovalainen / Yle

Vuoden 1918 sisällissota jätti jälkeensä arviolta 20 000 orpoa tai puoliorpoa, joista suurin osa oli punaisten puolelta. Nykypäivän vinkkelistä katsottuna heidän kohtelunsa ei välttämättä siedä päivänvaloa.

Alun perin ajatus oli hyvää tarkoittava. Eliväthän lapset puutteessa ja näkivät jopa nälkää. Siksi heille ryhdyttiin järjestämään sijaiskoteja. Taustalla vaikuttivat kuitenkin myös ideologiset syyt. Lapset haluttiin saada mahdollisimman kauas puna-aatteen vaikutuspiiristä. Niinpä lapsia sijoitettiin etenkin Pohjanmaalle, missä valkoiset arvot olivat vallalla.

– He olivat lapsia, eivät punaisia tai valkoisia. Eiväthän he ymmärtäneet politiikasta mitään. Silti heidät laitettiin vastaamaan vanhempiensa ideologisista näkemyksistä, Maijala sanoo.

Punaorpoja sijoitettiin Pohjanmaalle noin 1700. Myös Savoon päätyi jonkin verran lapsia.

Kokoluokaltaan siirrot eivät olleet yhtä suuri operaatio kuin sotalasten lähettäminen Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin toisen maailmansodan aikana, jolloin Suomesta lähti sotaa pakoon länsinaapureihin runsaat 70 000 lasta.

Uusissa kodeissa punaorvot saivat ruokaa ja perushuolenpitoa. Kohtaloita oli kuitenkin monenlaisia.

– Jotta voisimme kasvaa kansakuntana, meidän täytyy tietää, että myös Suomi on tehnyt historiassa kyseenalaisia tekoja. Punaorpojen sijoittaminen on yksi niistä asioista, jotka olisi voitu hoitaa paljon paremmin.

Toisista lapsista pidettiin hyvää huolta ja heidät otettiin perheenjäseniksi. Voit lukea tästä jutusta onnellisen tositarinan. Toisia taas pidettiin ilmaisena työvoimana ja heitä hyljeksittiin.

Häpeä omasta taustasta oli vahva, ja se seurasi usein läpi elämän. Monet jopa salasivat historiansa omilta lapsiltaan.

Punaorvot-näytelmä
Näytelmässä lapset riistetään äidiltään.HKT / Stefan Bremer

Punaorvot-näytelmässä kerrotaan tragediaa. Lapset riistetään julmasti leskeksi jääneeltä työläisäidiltä. Sodasta traumatisoitunut äiti on masentunut ja menettänyt jo kuopuksensa kuolemalle. Siskokset sijoitetaan eri perheisiin ja heidän kohtaloistaan tulee hyvin erilaiset.

Heti ensimmäisissä lukuharjoituksissa tuli itku

Äitiä esittävä Ella Mettänen on näytellyt useissa sisällissotaa käsittelevissä näytelmissä. Aihe on siis tuttu, mutta punaorvoista hänkään ei tiennyt ennen tätä näytelmää. Rooli on herättänyt paljon ajatuksia.

– Roolihenkilö on suurin piirtein saman ikäinen kuin minä, mutta todellisuus on aivan eri. Hänellä on neljä lasta ja hän on leski.

Punaorvot-näytelmä
Työläisäitiä esittävälle Ella Mettäselle sisällissota on tuttu aihe aiemmista roolitöistä.HKT / Stefan Bremer

Jo ensimmäisissä lukuharjoituksissa kävi ilmi, että näytelmä menee tunteisiin. Ella Mettänen purskahti itkuun lukiessaan tekstiä.

– Se oli hämmentävää, sillä luimme tekstiä etänä videoyhteydessä. Mukana oli paljon sellaisiakin työryhmän jäseniä, joita en tuntenut entuudesta lainkaan. Silti itku tuli.

Näytelmä on kirjailija Anneli Kannon käsialaa. Hän on kirjoittanut ennenkin sisällissodasta, joten aiheeseen löytyi paljon näkemystä. Lauri Maijala on harjoitusprosessin aikana muokannut tekstiä ja kirjoittanut hieman lisää.

– Meillä on sujunut yhteistyö loistavasti. Teimme yhdessä Veriruusutkin ja jo silloin ajattelin, että haluan jatkaa yhteistyötä Annelin kanssa.

Punaorvot-näytelmä
Näytelmässä perheenäiti on innokas puna-aatteen kannattaja. Isää (Miika Laakso) politiikka ei kiinnosta.HKT / Stefan Bremer

Näytelmän harjoituskausi on ollut poikkeuksellisen tiivis koronan takia. Mitään suuria muutoksia esitykseen ei ole kuitenkaan tarvinnut tehdä rajoitusten takia. Ohjaajan mukaan poikkeusaika näkyy vain hyvällä tavalla näyttämöllä.

– Me ollaan tehty tätä näytelmää ikään kuin tämä olisi kirjaimellisesti viimeisemme. Kevät osoitti, ettei huomisesta voi tietää.

Punaorvot on näillä näkymin Lauri Maijalan viimeinen ohjaustyö Helsingin kaupunginteatterissa, sillä hän siirtyy KOM-teatterin taiteelliseksi johtajaksi ensi vuoden alussa.

Punaorvot-näytelmä saa kantaesityksensä Helsingin kaupunginteatterissa 2.9.

Lue lisää:

Kirjailija Anneli Kanto halusi lukea kirjan 1918 punaisten naiskaartista – hän joutui kirjoittamaan sen itse

Teatterit sodassa – vuoden 1918 tapahtumat nostetaan näyttämölle Helsingistä Utsjoelle

Lauri Maijala palaa KOM-teatterin taiteelliseksi johtajaksi: "Helsingin kaupunginteatterin kokoista laivaa ei yksi ohjaaja voi mielensä mukaan viedä"

Ohjaaja Lauri Maijala on saanut tappouhkauksia teatteriesityksestään – Hän provosoi vaikka ei aina tahtoisi

Tunnettu teatteriperhe tekee ensimmäistä kertaa yhteistyötä näyttämöllä: "Ajattelin, että äidin kanssa tulee puukkotappelu"