1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. paperiteollisuus

"Ilman Kaipolaa Jämsä ei ole mitään" – Eino Siltala, 92, lähti nuorena miehenä rakentamaan paperitehdasta, joka turvasi perheen toimeentulon vuosikymmeniksi

Siltalaa huolestuttaa Jämsän tulevaisuus Kaipolan paperitehtaan lakkautuksen jälkeen.

Eino Siltala työskenteli Kaipolan paperitehtaalla neljällä vuosikymmenellä. Kuva: Arvo Vuorela / Yle

Kun Kaipolan paperitehtaan rakennustyöt Jämsässä alkoivat vuonna 1952, jämsäläinen Eino Siltala oli 25-vuotias.

Siltalan vuosikymmeniä kestänyt työura Kaipolassa alkoi kirjaimellisesti montun pohjalta. Hän päätyi rakennustyömaalle kirvesmiehenä työskennelleen nuoremman veljensä jalanjäljissä vuonna 1953.

– Olin rakentamassa syvässä montussa, kun sattui joku moka ja se sortui. Mestarin pyynnöstä jäin ylitöihin, jotta saatiin se korjattua ennen betonivalua, Siltala muistelee uransa alkua Kaipolassa.

Yhtyneet Paperitehtaat rakennutti Kaipolan tehtaan korvaamaan Myllykosken paperitehdasta. Kouvolassa sijainnut Myllykoski irtautui omaksi yhtiökseen vuonna 1952.

– Tehdas oli suuri investointi. Investoinnin arvo oli suurempi kuin Yhtyneitten Paperitehtaiden vuoden 1954 liikevaihto, kertoo UPM:n asiakirjahallinnon päällikkö Ari Sirén.

Tehtaan vihkiäispuheessa vuorineuvos Juuso Walden toivoi Kaipolan muodostuvan ”hyvinvoinniksi ei vain tälle seudulle vaan myös koko isänmaalle.”

Kaipolan tehdas 1950-luvulla kuvattuna. Kuva: UPM-Kymmene

Ura paperitehtaalla kesti vuosikymmeniä

Eino Siltala on 10-lapsisen perheen sisaruksista vanhin. Katraasta peräti kahdeksan on jossain vaiheessa työskennellyt Kaipolassa ja opiskellut Yhtyneiden Paperitehtaiden oppilaitoksissa Valkeakoskella ja Jämsänkoskella.

Siltala jatkoi tehtaan työmaalla telinemiehenä koko rakennusvaiheen ajan. Kun rakennus valmistui vuonna 1954, hänelle tarjottiin työtä tehtaan hiomosta.

– Minut nimitettiin hiomon hoitajan apumieheksi, niin sanotuksi kakkoshiojaksi.

Kaipolassa oli tehtaan käynnistyessä 12 Tampellan valmistamaa Roberts-hiomakonetta.

Hiomossa puu kuidutetaan painamalla sitä kovalla paineella kiviseen hiomakiveen. Kun saadusta massasta poistetaan vettä, saadaan puuhioketta paperin raaka-aineeksi.

Menetelmä on vanha.

– Koko nykyaikainen paperiteollisuus perustuu puuhiokkeen tai puuvanukkeen valmistamiseen. Ensimmäiset toimivat hiomakoneet kehitettiin 1800-luvun puolivälissä, Ari Sirén kertoo.

Puuta Kaipolaan kuljetettiin Päijännettä pitkin. Ilmakuva 1970-luvulta. Kuva: UPM Keskusarkisto

Kaipolan tehtaan alkuperäiset hiomakoneet olivat käytössä vielä vuonna 1970 toimitusjohtaja Niilo Hakkaraisen aloittaessa tehtävässään.

Hakkarainen poikkesi edeltäjästään, vuorineuvos Waldenista. Juuso Waldenin aikaan tärkeintä olivat tuotetut tonnit. Nyt keskeistä olivat markat ja yhtiön kannattavuus.

Hakkaraisen käynnistämä tuotantokustannusten alentaminen koski myös hiomoa. Kaipolan 18 hiomakonetta automatisoitiin vuoden 1972 loppuun mennessä. Tässä yhteydessä menetettiin myös työpaikkoja. Hiomakoneita täyttäneiden latojien määrä laski 76 latojasta 28 latojaan.

Eino Siltalan työt kuitenkin jatkuivat vielä. Eläkkeelle hän jäi hiomon lakkautuksen yhteydessä 1980-luvun loppupuolella.

– Väkeä vähennettiin ja siinä yhteydessä pääsin eläkkeelle hieman etuajassa, 58-vuotiaana.

Viimeisinä työvuosinaan Siltala teki monipuolisesti hiomon töitä ja sijaisti esimerkiksi vuoromestareita.

– Minulle ehti kertyä laaja kokemus hiomon massaosastolla työskentelystä. Tykkäsin kovasti olla työssä siellä, vaikka isoja muutoksia tapahtui minunkin aikanani.

Uusi kuumahierrelaitos Kaipolassa vuonna 1987. Kuva: Eero Salonen / UPM Keskusarkisto

Hiomo suljettiin vuonna 1988, jolloin kuumahierre korvasi lopullisesti hiomotekniikan. Kuumahierre on menetelmä, jossa puusta tehdään massaa jauhatuksen ja lämmön avulla.

Kuumahierre mahdollisti sellun käytön vähentämisen.

– Samalla paperin painatusominaisuudet paranivat, Sirén kertoo.

Kaipola oli yksi kuumahierteen kehittäjistä, sitä kehitettiin samaan aikaan useammassa eri paikassa, Ari Sirén kertoo. Tekniikka on edelleen käytössä eri puolilla maailmaa.

Eino Siltalan eläköityminen sijoittuu Kaipolan historiassa merkittävän ajanjakson päätymiseen.

– Kuumahierrettä sanottiin Yhtyneiden Paperitehtaiden uudeksi aluksi, Sirén sanoo.

Jämsän tulevaisuus huolettaa

Tieto Kaipolan paperitehtaan lakkauttamisesta on järkytys myös puoliso Inga Siltalalle.

– Einon suvusta ainakin yksi ihminen on siellä edelleen töissä. Lakkautuspäätös on kaupungille hirveä, Jämsä on vaarassa kuolla, Inga Siltala huokaa.

Kaipolan paperitehtaan koneet PK1 ja PK2 vuonna 1956. Kuva: UPM-Kymmene

59 vuotta avioparina Jämsän ja Jämsänkosken tapahtumia seuranneet Siltalat ovat huolissaan kaupungin tulevaisuudesta. Taloja on jo tullut myyntiin ja väkeä muuttaa Jämsästä pois.

– Neropatti saa olla, että tästä selvitään, Eino Siltala sanoo.

Metsäteollisuuden merkitys Jämsälle ja Jämsänkoskelle on Siltalan mukaan ollut suuri.

– Ilman Kaipolaa Jämsä ei olisi mitään.

Korjattu jutun alussa sana "Jämsänkoskella" sanaksi "Jämsässä". Lisäksi korjattu oppilaitoksen sijaintipaikaksi Jämsänkoski.