Ulla Järven kolumni: Pistä läski kärsimään!

Lihavien ihmisten sijasta tekojaan saisivat punnita niin viihdeteollisuus kuin valtiovalta, jotka tuntuvat jopa halveksivan paino-ongelmaisia, kirjoittaa Ulla Järvi.

ylipaino
Ulla Järvi
Derrick Frilund / Yle

2000-luvun alussa lihavuudesta puhuttiin erittäin tuomitsevasti. Lihavuuskeskustelussa etenkin diabeteksesta puhuttiin itse aiheutettuna sairautena (siirryt toiseen palveluun), jonka kuluja ei tarvitsisi maksaa yhteisestä kukkarosta.

Sanat olivat kovia ja asenteet jyrkkiä. Kuuntelin asiantuntijoiden puheenvuoroja globaalista rasvavaarasta ja siitä, miten Suomi vielä hukkuu lihaviin vanhuksiin.

Minä näin itseni tulevaisuuden jättimummona vyörymässä pikkuisten hoitajien päälle vuodeosastolla ja taisin vähän suutahtaakin. Olen itse tutkinut vuoden 2007 suuria laihdutuskampanjoita: Helsingin Sanomain Läskikapina-juttusarjaa ja TV1:llä esitettyä Elämä pelissä -ohjelmaa.

Molemmat korostivat lihavuuden olevan ihmisen omaa syytä, kun tämä ei pystynyt syömään terveellisesti ja liikkumaan riittävästi. Yhteiskunta oli se kärsivä osapuoli – pidetäänhän lihavia usein valtavana taakkana paitsi vuodeosastoille, niin koko kansantaloudelle.

Näinhän Suomessa on pitkään ajateltu. Yhteiskunta ei ole vastuussa ihmisten henkilökohtaisista terveysongelmista.

Siis eikö?

Suomen ensimmäinen tupakkalaki säädettiin vuonna 1976, ja tupakointi kiellettiin julkisissa kulkuvälineissä, kouluissa ja päiväkodeissa. Tupakkaa ei saanut enää myydä alle 16-vuotiaille. Pitkällisten taistojen jälkeen elämme Suomessa, jossa tupakkamainokset on kielletty, askeissa on rumat varoituskuvat eikä tupakointia näe juuri muualla kuin tv-sarjoissa.

Mielikuvamainonnalla vaikuttamisen vaarat tunnistamme kaikki, joten haluamme suojella etenkin lapsia ja nuoria. Vai haluammeko?

Tupakkayhtiöt yrittivät sinnikkäästi vielä viime vuosikymmenen alussa korostaa, miten ”tupakointi on aikuinen valinta”, jolta nuoria tulee suojata. Tämä oli ovelaa propagandaa, mutta ei hämännyt poliitikkojamme.

Alkoholilainsäädäntömme on vuoroin kiristynyt, vuoroin löystynyt, mutta alkoholin mainontaan suhtaudutaan lähes yhtä kielteisesti kuin tupakkamainoksiin. Mielikuvamainonnalla vaikuttamisen vaarat tunnistamme kaikki, joten haluamme suojella etenkin lapsia ja nuoria.

Vai haluammeko?

Hampurilaisravintolassa lapsi saa oman aterian, joka sisältää viikoittain vaihtuvan lelun tai kirjan (siirryt toiseen palveluun). Lastenohjelmien välit mainoskanavilla täyttyvät herkkuhetkistä. Ostamiseen houkutellaan helppoudella. Kaupoissa, kioskeissa ja leffateattereissa irtokarkkihyllyt ovat sopivasti lasten korkeudella. Kouluissa oppilaskunnat tienaavat välipala-automaateilla, ja miljoonat mokkapalat vauhdittavat myyjäisiä ja peliturnauksia.

Ja sitten vielä kehdataan sanoa, että lihominen ja lihavuus ovat täysin ihmisen omaa syytä!

Jos yhteiskunta haluaisi oikeasti eroon lihomista tuottavan käyttäytymisen syistä, se määräisi kalorimerkinnät isosti näkyviin keksipaketteihin ja herkkupatukoihin. Limsan litrahinta olisi säädelty, jotta pieni pullo olisi aidosti halvempi kuin jättikokoinen. Näihän esimerkiksi oluen hintaa säädellään. Karkeilla olisi sokerivero ja vihannesten ylihinnoitteluun puututtaisiin.

Tällaisia konkreettisia keinoja on jo esittänyt muun muassa uunituore yhdistys Terve paino ry (siirryt toiseen palveluun), joka keskittyy etsimään yhteiskunnallisia keinoja lihavuuden haittojen vähentämiseen.

Media ja viihdeteollisuus eivät silti anna periksi. Ne tarjoilevat kansalaisillekin mallin, miten läskiä ei tule ymmärtää, sitä pitää rääkätä.

Tieteessä suhtautuminen lihavuuteen on jo avartumassa. Helsingin yliopiston lihavuustutkija, professori Kirsi Pietiläinen kertoo, miten tutkijoidenkin asenteet ovat muuttuneet, kun uusilla menetelmillä on saatu lisää tietoa esimerkiksi genetiikan vaikutuksista ruokahalun säätelyyn. Tutkijat tuntevat paremmin ihmisen biologiaa, joka vaikuttaa yksilöiden aineenvaihduntaan (siirryt toiseen palveluun) ja suo toisille helpommat mahdollisuudet pysyä normaalipainoisena.

Media ja viihdeteollisuus eivät silti anna periksi. Ne tarjoilevat kansalaisillekin mallin, miten läskiä ei tule ymmärtää, sitä pitää rääkätä.

Suurin pudottaja -ohjelma alkaa jälleen (siirryt toiseen palveluun) Suomessa tänä syksynä. Lihavuustutkijat pitävät tämänkaltaista ohjelmakonseptia vaarallisena niin katsojille kuin osallistujille itselleen. Äkkiväärä laihdutus syö ihmisen lihasmassaa, joten laihtumisen jälkeen kalorienkulutus entisestään heikkenee ja paino nousee korkojen kanssa takaisin.

Huipputiukka pikadieetti ei myöskään opeta aivojamme tekemään parempia valintoja, vaan käskee vain kieltäytymään. (siirryt toiseen palveluun)

Silti tämänkin ohjelman kotisivulla osallistujat kertovat tavoittelevansa terveyttä, iloa ja voimavaroja. Mutta ensin heidät pakotetaan vaa´alle.

Vaikka oikeastaan tekojaan saisivat punnita niin viihdeteollisuus kuin valtiovaltakin.

Ulla Järvi

Ulla Järvi on tiedetoimittaja ja viestinnäntutkija, joka uskoo, että yhteiskunnalla on yhä merkitystä.

Aiheesta voi keskustella 3.9. klo 23:asti.