Tutkija: Suomalaisesta pihasta voisi ammentaa ekologisesti – Lisää viherkattoja ja sadevesipuutarhoja, vähemmän painetta viemäriputkistoon

Tohtori Outi Tahvonen tutki väitöskirjassaan suomalaisten pihojen voimaa ja ns. vihreää infraa.

Kotimaa
Nainen seisoo luontomaisemassa.
Tohtori Outi Tahvonen uskoo, että tutkimustieto ja ihmisten oma luontotietämys täydentävät toisiaan.Yle / Heidi Kononen

Voiko maailmasta saada paremman paikan käyttämällä enemmän vihreää infraa?

Ajatus luonnonmukaisista ratkaisuista esimerkiksi kaupunkirakentamisessa on niin suuri, että alkaa pyörryttää. Metropolit kasvavat ja ilmastonmuutos jyllää. Moni kysyy peilin edessä: onko pienillä teoillani mitään merkitystä?

– On, lohduttaa Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja Outi Tahvonen.

Tahvonen teki väitöskirjan suomalaisista pihoista. Hänen mukaansa tavallinen omakotiasuja on jo vaikutusvaltainen yksikkö. Jos osaa kierrättää risut omalla pihallaan viemättä niitä kaatopaikalle, on jyvällä pihan kiertokulusta, joka on vihreän infran perusta.

Keskikokoisella omakotitalon pihalla ei tarvita lannoitteita, eikä kunnan vedellä tarvitse kastella, jos vihreän infran kiertokulku toimii oikein.

Tahvonen muistuttaa, että Suomi on omakotitalojen ja kesämökkien valtakunta, jossa on paljon tietoa maaperästä, vedestä ja kasveista. Tämä hiljainen tieto pitäisi valjastaa myös alan tutkimuksen käyttöön.

Tahvosen mielestä tärkeistä ajatuksista yksi on ylitse muiden: vesi valuu alaspäin.

Vihreä infra syntyi vastavoimaksi harmaalle

Harmaa infra on rakentamisessa tuttua: putki, betoni, sähkö tai kaapeli ratkaisee yksittäisen ongelman. Vihreä infra on syntynyt harmaan infran vastapainoksi: ratkaisemaan yksittäisen ongelman sekä tukemaan kasvien kasvua ja vesien hallintaa.

Päällepäin vihreältä näyttävä katu ei vielä kerro, toimiiko vihreä infra oikein. Jos vesi tuodaan säiliöautolla, ja alueen hoitaminen vaatii paljon huoltoa, kiertokulku ei toimi.

Kuvassa on Helsingin Kaivopuisto toukokuussa 2020.
Vihreää infraa on kaikkialla. Siihen kuuluvat niin omat pihat kuin puistotkin.Silja Viitala / Yle

– Vihreässä infrassa vesi ja ravinteet kiertävät ja hiilensidonta toimii, Tahvonen kertoo.

Yksittäisen kadun hoitaminen ei ole vielä tärkeää. Mutta kun eteen avataan koko kaupungin kattava ekologinen verkosto, asia muuttuu. Katu voi olla tärkeä levähdyspaikka eri lajeille. Pörriäisen matka ei saisi katketa kesken matkan.

Kaupungin ekologinen kartta pitäisi puolestaan olla mielessään monella ihmisellä: poliittisilla päättäjillä, kaavoittajalla ja rakentamisesta vastaavalla taholla. Vihreän kiertokulun rakentaminen ei onnistu keneltäkään yksin.

Suomi on Spesialistien Maa

Tahvosen mukaan vihreän infran hahmottuminen on vaikeaa siksi, että Suomessa uskotaan erityisosaamiseen. Tekeminen ja vastuun ottaminen on siilomaista kun jokainen hoitaa vain oman tonttinsa. Vihreä infra on laaja verkosto, jossa asiat vaikuttavat toisiinsa. Siksi toimivaan kiertokulkuun tarvitaan oman laatikon ulkopuolista ajattelua.

Uuden kerrostalotyömaan aloituskokouksessa pitäisi olla mukana vihreän infran osaaja. Kuinka usein näin on? Asuinalueen suunnittelukilpailun voittaa työ, jossa vihreää infraa hoitelee photoshopattu, 70 senttimetrin levyinen vattupöheikkö.

– Ei sellainen toimi. Ei yhtä ideaa kannata kopioida eteenpäin, jos vihreän infran ajatusta ei ole sisäistetty oikein, lataa aiheesta väitellyt tohtori Outi Tahvonen.

Tahvosen mukaan surullisen usein vihreän infran ratkaisut nähdään ylimääräisenä lisäkustannuksena, joka rakennuskustannusten kohotessa leikataan pois. Vihreä infra nähdään rahaa vievänä, ei rahaa säästävänä elementtinä. Vihreät ratkaisut joutuvat väistämään parkkipaikkojen ja lisäasfaltointien tieltä.

– Vaikka juuri nämä ratkaisut lisäävät vihreän infran tarvetta! Mitä enemmän läpäisemätöntä maata - kuten asfalttia - sen enemmän maan pinnalle jää ohjattavaa vettä, johon vihreä infra toisi ratkaisut, kuvailee Tahvonen.

Sama kaivo tulvii aina

Usko harmaan infran ratkaisuihin on luja, sillä ne ovat toimineet vuosikymmenten ajan. Nyt kuitenkin haetaan ekologisia ja halvempia ratkaisuja. Tahvonen nostaa esiin viemäriverkostot.

Viemärit ovat monessa paikassa tulleet tiensä päähän. Ilmastonmuutoksen seurauksena vettä sataa harvemmin, mutta runsaammin. Sateen sattuessa viemärit eivät pysty vetämään tarpeeksi tehokkaasti, joten kaivot tulvivat.

Omakotitaloja.
Omakotitalojen pihoilla on suuri rooli vihreässä kiertokulussa. Mitä enemmän asfalttia, sen enemmän vettä hallittavana.Petri Aaltonen / Yle

– Ratkaisuna ei voi loputtomiin olla putkikoon kasvattaminen. Miksi kasvattaa putkikokoa, kun suuren osan ajasta putket ovat kuivana? Vihreän infran ratkaisu on puiden ja kasvien lisääminen niin, että ne sitovat vettä maaperästä enemmän, sanoo Tahvonen.

Viherkatto, sadevesipuutarha tai vedenpidätyspainanne ovat vihreän infran käytännön esimerkkejä. Tahvonen muistuttaa, että oikein tehty viherkatto on insinöörityön taidonnäyte, jossa harmaa ja vihreä infra tukevat toisiaan.

– Toimivassa viherkatossa salaojitus ja kosteudenhallinta toimivat. Jos vihreä infra ei pärjää kaiken satavan veden kanssa, harmaan infran ratkaisut auttavat, hän kuvaa.

Kenelle tulviva kaivo oikein kuuluu?

Jos kaupungissa on käytössä hulevesimaksut, se on signaali, että vihreässä infrassa on paljon tehtävää. Hulevesi on ilmaista luonnonvaraa, jonka oikealla käyttöönotolla säästetään aikaa ja rahaa.

Jos kaupunkilaisille tuttu kaivo tulvii aina sateen sattuessa, se on vesilaitoksen ongelma. Mutta samaan aikaan sen pitäisi olla myös kaupungin puisto-osaston heiniä, sillä heidän vastuullaan ovat julkiset viheralueet. Osansa voivat tehdä myös omakotiyhdistykset huolehtimalla siitä, että pihoilla on tarpeeksi vettä sitovia elementtejä, eikä pihaan suunnitella uutta asfaltoitua parkkipaikkaa.

Miksi vihreästä infrasta pitäisi välittää?

– Meidän ihmisten psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin takia. Ylhäältä alas- tyyppinen käskeminen ei ole ratkaisu, vaan ihmisten hiljaisen tiedon käyttöön ottaminen. Suomalainen omakotiasuja on luonnonvoima, jossa on paljon hiljaista tietoa ja osaamista. Sitä ei kannata heittää hukkaan, vaan ottaa koko kaupungin käyttöön, sanoo tutkijayliopettaja Outi Tahvonen Hämeen ammattikorkeakoulusta.