Paula Tiessalo: Isä, poika ja saunan henki

Saunan lämmittäminen on rakkausteko, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Lämmittäjän roolista luopuminen voi tehdä kipeää.

Terveys ja hyvinvointi
Paula Tiessalo
Paula TiessaloLaura Railamaa / Yle

Nuoren miehen kapea selkä katoaa ilta toisensa jälkeen saunapolulle. Tulet vesipadan ja kiukaan alle syttyvät jo rutiinilla. Pian ohut savuvana nousee piipusta loppukesän tyyneen iltaan.

Pihakeinussa pihlajien varjossa istuu ukki. Työntelee hiljalleen jalallaan maasta vauhtia keinuun. Mitä lie pohtii saunalle katsellessaan?

Muisteleeko kaikkia kesiä, jolloin saunan lämmitys oli hänen yksinoikeutensa ja kunniatehtävänsä? Sitä kesää, jolloin lämmitti saunan erityisen lempeäksi, koska siellä kylpi elämänsä ensimmäisissä löylyissä tuo samainen nuori mies, silloin parin kuukauden ikäinen vauva?

Sauna koskettaa. Saunan lämmitys on ikivanha tapa pitää huolta, koskettaa, lohduttaa. Monessa perheessä lämmitys on sukupolvesta toiseen ollut miesten tehtävä.

Minulla on ollut etuoikeus saada koko ikäni nauttia kesämökkisaunan löylyn kosketuksesta. Saunaa ovat lämmittäneet ukit, papat, enot, aviomiehet ja nyt oma poika.

Lauteilla istuessani olen lukemattomat kerrat kokenut, että lempeästi hartioilleni osuva löyly on suuren rakkauden osoitus.

Jokaisella elämäni miehellä on ollut oma tapansa luoda lämmin kosketus. Siinä missä ukki oli insinöörimäisen tarkka puiden asettelusta ja sopivasta saunomisen aloittamislämpötilasta, vietti isä saunatuvassa aikaa pitkän kaavan mukaan lukien ja radiota kuunnellen samalla kun kiuas hitaasti lämpeni risuilla ja kävyillä.

Kukaan heistä ei koskaan saunonut ensimmäisenä.

Minä olin usein se, joka pääsi nauttimaan tuoreista löylyistä ilta-auringon vielä lämmittäessä saunan kuistia. Siellä lauteilla istuessani olen lukemattomat kerrat kokenut, että lempeästi tai kipakasti hartioilleni osuva löyly on suuren rakkauden osoitus. Se on saunan lämmittäjän tapa koskettaa läheisiään, pitää heitä hyvänä ja kertoa rakkaudestaan.

Siksi hetkeen, jolloin saunan lämmittäjä vaihtuu, sisältyy suuria tunteita. Suurempia kuin väittely siitä, ovatko kävyt lämpöarvoltaan lainkaan sopivia saunan uuniin, tai saako sytykkeenä käyttää paljon tuhkaa tuottavaa sanomalehteä.

Kun alkuillasta saunapolulle lähteekin ukin sijaan poika, kääntyy molempien elämässä uusi lehti.

Viestikapula vaihtuu sukupolvelta toiselle. Silloin mielen voi täyttää yhtä aikaa haikeus ja suru omasta vanhenemisesta ja asioista luopumisesta, ja toisaalta ilo ja ylpeys nuorempien taidoista.

Teatteriohjaaja Eino Saari on sukeltanut eri-ikäisten miesten kosketuskokemuksiin kirjassaan Miehen kosketus. Moni keski-ikään ehtinyt mies muisteli lämmöllä isovanhempiaan, jotka kaiken työn ja puuhastelun lomassa ehtivät silittämään pikkupojan päätä tai ottamaan polvelle ratsastamaan.

Tällaisia hetkiä saunan lämmittämisen lomaan mahtuu kuin itsestään. Tulta kun ei voi liiaksi hoputtaa, sillä on oma tahtinsa. Vähän samalla tavalla kuin rakkaudella.

Rakkaus tarvitsee saunan lämmittämistä ja puukiukaan ilmaan sihauttamaa kosteaa höyrysuudelmaa iholle.

Hyvinvointivalmentaja Teemu Syrjälä puolestaan järjestää miesten viikonloppuja, joissa miehet harjoittelevat löytämään ja hyväksymään omat vaikeatkin tunteensa. Metsän keskellä järjestetyillä miesten voimaantumisleireillä huudetaan, kiroillaan, itketään ja halataan – sekä tietysti saunotaan ja käydään avannossa. Kosketetaan siis sanoilla, käsillä ja löylyllä.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Mieli, tunteet ja keho ovat jatkuvasti monin tavoin yhteydessä toisiinsa. Tuo yhteys voi myös katkeilla ja reistailla vaikeiden elämänkokemusten takia.

Rakkaudessa ei riitä, että sanoo rakastavansa. Rakkaus tarvitsee myös kosketusta ja tekoja. Rakkaus tarvitsee saunan lämmittämistä ja puukiukaan ilmaan sihauttamaa kosteaa höyrysuudelmaa iholle.

Havahdyn mietteistäni, kun nuori mies astuu tupaan, joutuu hieman kumartumaan matalassa ovenpielessä. Vetää ohimennen pari kertaa leukoja oven karmeihin ruuvatussa metallitangossa roikkuen. Kevyesti ja ilmavasti.

Laskeuduttuaan katon rajasta takaisin maahan hän sanoo: ”Saunaan saisi nyt mennä.”

Otan yöpukuni ja saunajuomani ja laskeudun mökiltä kapeaa polkua pitkin järven rantaan.

Nuori mies on tehnyt myös lämpimät pesuvedet valmiiksi vatiin. Samaan vatiin, johon hän pienenä mahtui kokonaan istumaan, ja johon vedet oli sekoittanut valmiiksi hänen ukkinsa.

Sielussani läikähtää. Näin tämän pitääkin mennä. Vanha sukupolvi tekee tilaa nuoremmille ja elämä jatkaa kiertokulkuaan. Ja sauna lämpiää yhä uudestaan.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on helsinkiläinen terveys- ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, joka saunoo Kainuussa. Hän luottaa saunan lämmityksessä kuivaan koivutuoheen.

Blogista voi keskustella 7.9. klo 23.00 asti.