Hyppää sisältöön

Poliisin lisääntynyt työstressi voi johtaa voimankäytön ylilyönteihin – Tutkija: "Jossain meillä kaikilla menee suorituskyvyn rajat"

Suomi on ensimmäisenä maailmassa tuonut stressinhallinnan poliisikoulutukseen.

Poliisin voimankäyttö on säädetty tiukasti lailla. Viime aikoina poliisin väkivaltaisuus on ollut puheenaiheena. Kuvituskuva. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Kun poliisi joutuu turvautumaan voimakeinoihin, nousee asiasta usein julkinen keskustelu. Viime aikoina poliisin voimakäyttö on ollut esillä Yhdysvalloissa tapahtuneiden väkivaltaisuuksien vuoksi. Kotimaassa keskustelua on herättänyt Lahden poliisiasemalla sattunut tapaus, jossa poliisin ja kahden vartijan epäillään pahoinpidelleen putkaan tuotua miestä.

Mielenhallintaan erikoistunut tutkija ja entinen poliisi Harri Gustafsberg pitää mahdollisena, että poliisin kasvanut työkuorma voi lisätä riskiä siihen, että stressaantuneet poliisit sortuvat virheisiin voimankäyttötilanteissa.

Poliisin voimankäyttöä säädellään tiukasti poliisilaissa. Laki määrittelee, milloin, millä välineillä ja kuinka runsaasti poliisi saa voimaa käyttää.

Kirjo on laaja. Voimankäytön katsotaan olevan lievimmillään sitä, kun poliisi taluttaa kädestä pitäen ihmisen pois esimerkiksi tappelusta. Äärimmillään voimankäytössä laukaistaan ase.

Lain mukaan voimankäytön on oltava tarpeellista ja puolustettavaa. Yhdistelmää kutsutaan vähimmän haitan periaatteeksi. Voimankäytön pitää olla kaikissa tilanteissa lievintä, tehokkainta ja toimivinta. Poliisin pitää aina pystyä perustelemaan voimankäyttönsä.

Suomi on ensimmäisenä maailmassa tuonut stressinhallinnan poliisikoulutukseen. Yhteistyötä on tehty kanadalaisen tutkijaryhmän kanssa. Kuvituskuva. Kuva: Tiina Jutila / Yle

– Jokainen tapaus arvioidaan aina erikseen, onko voimankäyttö ollut tarpeellista. Arvioidaan myös, onko voimankäyttö ollut oikean tasoista, ja ajalliselta kestoltaan sopivaa. Voimankäyttöä ei saa jatkaa sen jälkeen, kun sen tavoite on saavutettu, sanoo Poliisiammattikorkeakoulun voimankäyttökoulutuksesta vastaava opettaja, ylikomisario Jukka Salomaa.

Esimerkkinä Salomaa käyttää henkilön poistamista esimerkiksi yleisötilaisuudesta. Poliisi saa käyttää voimakeinoja juuri sen verran, että tavoite täyttyy, eli henkilö saadaan pois tilaisuudesta. Hän muistuttaa, että voimankäyttöä edeltää aina poliisin antamat neuvot, kehotukset tai käskyt. Sana ennen voimaa. Salomaan mukaan se riittää valtaosaan poliisin tehtävistä.

Kropan ja mielen yhteispeliä

Voimankäyttö on oma oppiaineensa Poliisiammattikorkeakoulussa. Sen pääpaino käytännön harjoittelussa. Ylikomisario Salomaa muistuttaa, että kyse on kuitenkin käytännön osaamisesta.

Voimankäyttötilanteissa on kyse myös poliisin omasta työturvallisuudesta. Poliiseilla, kuten muillakin kansalaisilla, on hätävarjelun nimissä oikeus puolustaa itseään. Poliisin kohdalla se tosin tapahtuu virkavastuun alla.

Jatkuva harjoittelu on edellytys sille, että kaikissa tilanteissa vaadittava voimankäyttö tulee niin sanotusti selkärangasta. Sen on oltava osa ammattitaitoa.

Käytännön harjoittelun rinnalle on kuitenkin tullut myös muuta. Jo 2000-luvun alkupuolella Suomessa itsepuolustus- ja kamppailutekniikoiden yhteyteen tuotiin stressinhallintaa.

Valtaosaan poliisin tehtävistä riittää sana, poliisin neuvot, käskyt ja kehotukset. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Yksi alan asiantuntijoista Suomessa on nykyinen tutkija ja tietokirjailija, entinen poliisi Harri Gustafsberg. Hän on väitellyt tohtoriksi (siirryt toiseen palveluun) (Tampereen yliopisto) siitä, miten stressi vaikuttaa poliisin työsuorituksiin, ja miten stressinhallinnan taitoja voidaan soveltaa vaativiin tilanteisiin.

Hän työskenteli urallaan muun muassa poliisin valmiusryhmässä, eli niin kutsutussa Karhu-ryhmässä. Siellä työskennellessään hän alkoi tuoda työhön mukaan ajatuksia stressinhallinnasta.

– Aloimme Poliisiammattikorkeakoulussa tehdä tutkimushankkeita kanadalaisen tutkijaryhmän kanssa stressinhallinnasta ja löysimme menetelmän, jolla paineensietokykyä voi parantaa, etenkin tilannetajua vaikeissa tilanteissa. Suomi on ensimmäisenä maailmassa tuonut tieteelliseen näyttöön perustuvaa stressinhallintaa poliisikoulutukseen, Gustafsberg kertoo.

Gustafsberg tietää myös kokemuksesta, miten stressi vaikuttaa poliisin työhön. Hän on kertonut kokemastaan muun muassa Ylelle.

Liika stressi voi aiheuttaa väärinkäytöksiä

Toisessa vaakakupissa on poliisin voimankäytön kohteeksi joutuvan henkilön oikeusturva ja terveys. Poliisi ei saisi provosoitua, jos vaikkapa kiinniotettava henkilö tekee vastarintaa. Myös näissä tilanteissa stressinhallinnalla on iso merkitys.

Gustafsberg kertoo, että tutkimusten mukaan stressaantunut ja henkisesti kuormittunut ihminen voi muuttua helpommin aggressiiviseksi provosoituna.

Poliisin resurssit ovat olleet vuosia tiukoilla. Mutta voiko kasvanut työkuorma ja stressi jopa lisätä poliisin väärinkäytöksiä voimankäyttötilanteissa? Voi, sanoo stressiasiantuntija.

– Sama pätee kaikkiin töihin, ei vain poliisiin. Jos ihminen kuormittuu päivittäisessä arjessa liikaa, eikä palaudu siitä riittävästi, stressi kumuloituu. Tällöin ihminen voi kokea uhkatilanteen vieläkin herkemmin. Silloin ihminen saattaa provosoitua helpommin ja muuttua agressiivisemmaksi. Jossain meillä kaikilla menee suorituskyvyn rajat, hän painottaa.

Kamppailutaitoja, psykologiaa ja ihmisoikeuksia

Poliisin voimankäytön perustana on siis laki ja sen soveltamiseen annetut periaatteet. Voimankäyttöä harjoitellaan jatkuvasti. Jokainen poliisin käytössä oleva voimankäyttöväline vaatii koulutuksen, ennen kuin poliisi saa sellaisen käyttöönsä. Harjoittelun on oltava jatkuvaa.

Poliisiammattikorkeakoulun voimankäytöstä vastaava opettaja Jukka Salomaa muistuttaa, että voimankäyttö on paljon muutakin. Poliisia sitovat muun muassa kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja Euroopan unionin sopimukset eettisiä periaatteita unohtamatta. Ne kaikki käydään läpi poliisin koulutuksessa.

Poliisin ammattiosaamiseen kuuluu myös psykologiaa ja käyttäytymistiedettä. Kuva: Tiina Jutila / Yle

Psykologiaa ja käyttäytymistiedettä hyödynnetään esimerkiksi kohdehenkilön vaarallisuutta arvioitaessa.

Koulutuksessa käydään läpi myös mahdolliset jälkiseuraukset, joita poliisilla voi olla edessään, jos voimankäyttötilanne ei sujukaan lain mukaan. Poliisin voimankäyttösäännöksiä on vuosien saatossa muutettu melko vähän. Viimeisin muutos on noin kymmenen vuoden takaa, jolloin esimerkiksi poliisin tekemä hätävarjelu muuttui virkavastuun alaiseksi.

Poliisin voimankäyttökoulutusta kehitetään myös jatkuvasti. Esimerkiksi tuomioistuinten antamat ratkaisut huomioidaan koulutuksessa.

Samaan aikaan rikollinen maailma muuttuu. Poliisiin kohdistuva väkivalta on yhä kovempaa, jonka vuoksi poliisi on joutunut hankkimaan esimerkiksi järeämpiä aseita.

– Poliisitoimintaa säädellessä on pyritty minimoimaan kaikki riskit, mutta täysin riskittömäksi tätä ei saa millään, Salomaa painottaa.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin klo 23:een asti.