Kuuden tunnin työpäivä paransi tuottavuutta ja hyvinvointia, muistaa pääluottamusmies – kysyimme, mitä 16 vuoden kokeilusta opittiin vaasalaisyrityksessä

Keskustelua herättävästä kuuden tunnin työpäivästä saatiin KWH Pipen muoviputkitehtaalla hyviä kokemuksia vuosina 1996-2012.

Lyhennetty työaika
Roger Svanfors kotipihallaan
Roger Svanfors oli pääluottamusmies vaasalaisessa KWH Pipe yrityksessä, kun se 1990-luvulla osallistui kuuden tunnin työaika -kokeiluun. Katso videolta, millaiset kokemukset kokeilusta saatiin.

Mustasaaressa asustava eläkeläinen Roger Svanfors hymyilee syyskuisen auringon alla leveästi.

Maireasta hymystä saa kiittää muistoja hänen työuransa mestariteoksesta, valtakunnallisestakin huomiota saaneesta kokeilusta vaasalaisessa KWH Pipessa.

Siellä nyt jo kahdeksan vuotta eläkkeellä ollut Svanfors näki aitiopaikalta kuuden tunnin työpäivien hyödyt.

– Olihan se mahtavaa aikaa. Työntekijät voivat kaikin puolin paremmin ja yrityksen tuottavuus parani, Svanfors tiivistää.

Svanfors toimi vaasalaisen muoviputkia valmistaneen KWH Pipen pääluottamusmiehenä, kun yritys lähti mukaan kokeiluun, jossa testattiin kuuden tunnin työpäiviä käytännössä.

Aluksi kolmikuukautiseksi tarkoitettu ajanjakso venyi lopulta peräti 16-vuotiseksi taipaleeksi.

– Paljon on kiittäminen älykkäitä ihmisiä silloisen tehtaan johdossa. He ymmärsivät keskustelujen jälkeen, että kuuden tunnin vuoroista voivat hyötyä tehtaassa kaikki, Svanfors yhä kiittelee.

Työajan pituus herättää tunteita

Suomessa 1990-luvun lopulla tehty kokeilu näytti, että lyhyemmästä työpäivästä tuntuivat hyötyvän kaikki osapuolet. Silti uudistuksen laajempaa leviämistä vastustettiin tiukasti.

Pääministeri Sanna Marinin kesällä 2019 esille nostama kuuden tunnin työpäivä ei siis suinkaan ole uusi idea.

Työministeriössä työpolitiikan suunnittelijana 90-luvulla toiminut työmarkkinaneuvos Pekka Peltola on saanut huomata, ettei työelämään tehtäviä muutoksia aina tehdä järkisyistä.

– Yrityksille tärkeintä on tuottavuus, niitä silloinen kokeilu ei häirinnyt, sillä tulokset olivat hyviä. Järjestöt sen sijaan katsoivat asiaa enemmän poliittisesti. Kokeilu oli selvästi heidän mielestään vaarallinen, Peltola pohtii.

Järjestöt sen sijaan katsoivat asiaa enemmän poliittisesti. Kokeilu oli selvästi heidän mielestään vaarallinen.

Pekka Peltola

Peltolan mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on kolme asiaa, joihin tutkimustulokset eivät juuri vaikuta: verot, palkat ja työaika.

– Ne ovat politiikan ydintä. Kun työaikaa on historian saatossa lyhennetty, ei se suinkaan ole tapahtunut työllisyyssyistä tai tutkijoiden osoittamista syistä, vaan aivan muista syistä, jotka ovat umpipoliittisia.

Lue seuraavaksi: Sanna Marin unelmoi neljän päivän työviikosta: "Tänään ehkä utopiaa, tulevaisuudessa voi olla totta" – Talousviisaat tyrmänneet idean aiemmin

Lyhyempi työpäivä ei sovi kaikille aloille

Vaasan yliopiston liiketalouden professori Riitta Viitala huomauttaa, ettei työpäivän lyhentäminen sovi kaikille aloille.

Esimerkiksi asiantuntijamaisessa työssä työaika voisi näennäisesti vähentyä, mutta harmaa ylityö vain lisääntyisi.

– On aloja, joilla työtahdin kiristäminen voi tehostaa työtulosta. Mutta sitten on aloja, joissa työajan vähentäminen ei auttaisi – päinvastoin.

Viitalan mukaan lukuisat tutkimukset osoittavat, että jonkinlainen muutos työelämään on joka tapauksessa tarpeellinen.

– Ainakin meidän tutkimuksemme osoittavat, että Suomessa ihmisten kannattaisi tehdä nykyistä vähemmän töitä, jotta elämänlaatu, työhyvinvointi ja työn mielekkyys säilyisivät. Varsinkin paineistetuilla aloilla kiristämisen varaa ei juuri ole, tehokkuus on jo viety tuottavuuskirin nimissä vuosikymmenien mittaan äärimmilleen.

Riita Viitala
Professori Riitta Viitala toivoo työelämään vielä enemmän joustavuutta.Pasi Takkunen / Yle

Työntekijöiden hyvinvointi parantui

Muoviputkia valmistanut KWH Pipe nojasi kuuden tunnin työaikoihin vuosina 1996-2012. Tuona aikana työntekijöiden hyvinvointi parantui kokonaisvaltaisesti.

Svanforsin mukaan aluksi yritysjohtoa suurempi työ oli kuitenkin vakuuttaa kaikki työntekijät kuuden tunnin työajasta.

– Aina, kun ihmiselle jokin tuttu asia muuttuu, niin epäilys herää. Ihmiset eivät ole tottuneet siihen, että töissä uudistus tarkoittaa omaa etua.

Ajan kanssa vastahakoisimmatkin työntekijät hiljalleen näkivät, että lyhyempi työaika kannatti.

Parantunut hyvinvointi näkyi monessa asiassa. Lopulta työpaikassa pysyttiinkin paljon pidempään kuin aiemmin.

– Ei kukaan halunnut lähteä pois, jos ei ollut pakottavaa syytä. Juuri pysyvyys onkin tuottavuuden kannalta äärimmäisen tärkeää.

Lue seuraavaksi: Kuusituntista työpäivää kokeiltiin Suomessa jo 1990-luvulla ja kaikki tuntuivat hyötyvän siitä – miten ihmeessä kokeilu ei jatkunut tähän päivään?

Ansiotaso ennallaan

Työntekijöiden ansiot pysyivät KWH Pipella kokeilun aikana suunnilleen samoina kuin kahdeksan tunninkin työajalla. Kahden työtunnin poisjäänti korvaantui, kun parantuneen työtehon myötä tuottavuus kasvoi.

Svanfors ihmettelee, ettei keskusteluissa aina ymmärretä korvauksien rakennetta. Hän kuvailee, ettei tavaraa kaupatessa myydä aikaa, vaan määrää.

– Jos kuudessa tunnissa saatiin määrällisesti sama aikaan kuin kahdeksassa, niin miksi töissä pitäisi olla pidempään, Svanfors kummaksuu.

Jos kuudessa tunnissa saatiin määrällisesti sama aikaan kuin kahdeksassa, niin miksi töissä pitäisi olla pidempään.

Roger Svanfors

KWH Pipella oli päivittäin neljä vuoroa: kuudesta kahteentoista ja kahdestatoista kuuteen.

Vuorot oli jaettu 2 tunnin ja 50 minuutin paloihin.

Välissä oli ainoastaan 20 minuutin ruokatauko. Järjestelyn avulla kaikki turhat ja pitkittyvät tauot jäivät pois.

– Työtahti myös kiristyi luonnostaan, kun ihmisiä ei väsyttänyt niin paljon. Kahvitaukojakaan ei tarvittu, kyllä sitä 2 tuntia 50 minuuttia jokainen jaksaa kahvia odottaa. Sitä paitsi kahvia oli sallittua juoda työn ohessa, jos se ei häirinnyt työntekoa, Svanfors kertoo.

Työmarkkinaneuvos Peltolan johtaman kokeilun aikana ministeriön puolelta ei tullut tarkkoja ohjeita toteutukseen, vaan jokaisessa yrityksessä työtavoista sovittiin paikallisesti.

Peltola kehuu KWH Pipea huippuesimerkiksi kuuden tunnin kokeilusta.

– KWH Pipen tuottavuus nousi 42,2 prosenttia tuntia kohden, Peltola hehkuttaa.

Entä miksi juuri kuusi tuntia on hyvä työaika?

– Kuusi tuntia on siinä mielessä optimaalinen, että vuorokausi on kuudella jaollinen, kuten kahdeksallakin. Sillä on olennainen merkitys, kun vuoroja suunnitellaan.

Työntekijä valmistaa renkaita
Myös Nokian renkaat osallistui 1990-luvulla työaikakokeiluun.Mika Kanerva

Kuuden tunnin työpäivä tulee vielä?

KWH Pipen kuuden tunnin päivät loppuivat, kun yritys yhdistyi Uponoriin.

Svanfors arvostelee yleisesti yritysten johtoa rohkeuden puutteesta. Vaikka selkeät luvut ja tulokset osoittavat, että homma todella toimii, se aina ei riitä.

– Halutaan tehdä asiat lopulta samalla tavalla kuin jo isoisä teki. Yritykset eivät halua näissä asioissa kovinkaan erottua toisistaan.

Svanfors on vakuuttunut, että ennen pitkää työajat Suomessa lyhenevät. Eihän nytkään enää tehdä 12-tuntisia päiviä tai vietetä joka lauantaita töissä, hän huomauttaa.

Töiden sujuvuuden kannalta Svanfors vertaa tilannetta urheiluun.

– Eihän ihminen jaksa pitää samaa vauhtia juostessaan maratonia kuin sataa metriä, Svanfors maalailee.

Vastustusta ja vastarintaa

Pekka Peltola on sitä mieltä, että kokeilut lopetettiin pitkällisen painostuksen myötä.

Peltolan mukaan työnantajajärjestö oli erittäin tiukasti työaikakokeilua vastaan.

– Oikein voimalla sieltä oltiin KWH Pipen johtoon yhteydessä ja kehotettiin, että "tällainen kommunistinen" kokeilu pitää lopettaa. Tämä konkretisoi sen raivokkaan vastarinnan, joka näkyi muuallakin.

Kaikkiaan 12 yritystä lähti mukaan kokeiluun, mutta Peltola uskoo, että moni myös saatiin taivuteltua kokeilu hylkäämään.

Lopulta kokeilu käärittiin rullalle ja siitä pyrittiin olemaan hiljaa, Peltola kuvailee.

– Tiesin kuitenkin, että muutos on niin välttämätön yhteiskunnassa, että se nousee ennen pitkää taas esille, en vaan tiennyt milloin. Laitoin arkistoihin isot laatikot asiapapereita ja tutkimustuloksia odottamaan tulevaa. Menikin parikymmentä vuotta, ennen kuin Sanna Marin viime kesänä nosti tämän taas esiin.

Yhdenmukaisia ja yllättäviäkin tuloksia

Työmarkkinaneuvos Peltola toteaa, että kuuden tunnin työaikakokeilun mahdollisti moni sattumanvarainen tapahtuma. 1990-luvun laman aikana ilmapiiri oli otollinen työelämäkokeilulle.

Erityisen tärkeää oli, kun OECD asetti työryhmän, joka tutki työajan lyhentämisen vaikutuksia eri näkökulmista: tuottavuuden, työllisyyden ja hyvinvoinnin kanteilta.

Kuuden tunnin työpäivien puolesta pitkään liputtanut Peltola nimettiin työryhmän johtoon.

– Itse kokeiluun saimme EU:lta rahaa vajaa miljoona euroa. Toteutimmekin Suomessa työmarkkinakokeiluja aika suuressa mittakaavassa, siinä oli pari tuhatta ihmistä mukana.

Peltolan mukaan tulokset yrityksissä olivat joiltain osin hyvin yhdenmukaisia. Kuuden tunnin työpäivä lisäsi työhyvinvointia, työn ja perheen yhteensovittaminen helpottui, ja myös työntekijöiden terveys parani.

Jos työaika on lyhyempi, siitä jää pois kaksi viimeistä tuntia, jotka ovat tutkimusten mukaan tehottomampia kuin muut työtunnit.

Pekka Peltola

Yllättävin tulos oli tuottavuuden huomattava lisääntyminen lyhyemmän työajan myötä.

– Jos työaika on lyhyempi, siitä jää pois kaksi viimeistä tuntia, jotka ovat tutkimusten mukaan tehottomampia kuin muut työtunnit.

Peltola viittaa saksalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan seitsemännen työtunnin aikana työteho putoaa neljänneksellä ja kahdeksas tunti on enää vain puolitehoinen.

– Jo nyt osa-aikaista työtä teetetään yrityksissä paljon, koska on niin paljon tehokkaampaa tehdä lyhyempää päivää. Työnantajat eivät kuitenkaan halua maksaa lyhyemmästä työajasta tuottavuuden mukaista palkkaa. Se on iso ristiriita. Tuntipalkka ei nouse, vaikka tehokkuus olisi kuinka paljon parempi.

Uudelleenorganisoinnin välttämättömyys

Pelkästään työajan vähentäminen ei tehokkuuden lisäämiseen riitä, vaan tärkeintä on organisoida työt uudelleen.

Jos organisointi tehdään työntekijöiden kanssa yhdessä, niin hyödyt maksimoituvat, Pekka Peltola toteaa.

– Näin kävi esimerkiksi Vaasassa KWH Pipen osalta. Siellä pääluottamusmies ja työntekijät olivat tiiviisti mukana kokeilun suunnittelussa.

Peltola on varma, että muutos työelämässä on pakollinen. Nelipäiväinen työviikko on yksi vaihtoehto.

Nelipäiväisyydessä hyödyt tosin eivät ole tutkimusten mukaan samaa luokkaa kuin kuuden tunnin ja viiden päivän työviikossa. Se voi kuitenkin olla seuraava askel.

– Joka tapauksessa tästä tulee jonkinlainen sillisalaatti. Ei samaa mallia voi soveltaa alalle kuin alalle. Alat, johon kuusi tuntia parhaiten sopii, ovat tietenkin muutoksen eturintamassa.

Muutokselle tarvetta

Professori Riitta Viitalan mielestä on terveellistä, että työelämän muutoksista keskustellaan yhteiskunnassa.

Työajan vähentäminen ei ole kuitenkaan välttämättä paras ratkaisu kaikilla aloilla.

Automatiikan ja muun teknologian myötä työt usealla alalla vähenevät. Viitalan mukaan olisikin helppo laskea, että vähentämällä työaikaa 20 prosentilla, myös työpaikkoja tulisi 20 prosenttia lisää.

– Laskukaava ei ole kuitenkaan yritysten näkökulmasta näin yksinkertainen. Jo nyt on paikkakuntia, joissa osaavan työntekijän rekrytointi on haastavaa. Työpaikat eivät jakaannu tasaisesti ympäri Suomea, Viitala muistuttaa.

Työuransa loppupuolella olevat, velattomat ihmiset, voisivat vähentää työntekoa, eivätkä jäädä töihin kasvattamaan eläkepottia. Näin toisesta päästä nuoret pääsisivät ennemmin työelämään kiinni.

Riitta Viitala

Viitalan mukaan paras keino olisikin paikallinen sopiminen. Näin jokainen yritys ja työntekijä voisi räätälöidä itselleen sopivan työajan.

Myös elinkaaren huomioon ottaminen työelämässä olisi nykyistä paljon tarpeellisempaa.

– Esimerkiksi työuransa loppupuolella olevat, velattomat ihmiset, voisivat vähentää työntekoa, eivätkä jäädä töihin kasvattamaan eläkepottia. Näin toisesta päästä nuoret pääsisivät ennemmin työelämään kiinni.

Työnteon vähentäminen tarkoittaisi monelle myös pienempää palkkaa ja pientä elintason laskua. Viitala kannustaa kaikkia solidaarisuuteen, jos siihen on mahdollisuus.

Joustavuutta lisää

Viitalan mielestä kaikenlaisen joustavuuden työelämässä pitää lisääntyä. Työtä olisi hyvä saada tehdä oman elämäntilanteensa mukaisesti.

– Kaikkien ei ole tarpeellista sitoutua samoihin ehtoihin. Kannustaisin myös ammattiyhdistyksiä näihin talkoisiin: työtä pitää saada monipuolisesti tarjolle yhä suuremmalle ja moninaisemmalle joukolle.

Tutkimukset osoittavat, että työnteko on ihmisen hyvinvointia parantava tekijä. Siksi olisi tärkeää, että mahdollisimman moni pääsisi työnsyrjään kiinni esimerkiksi osa-aikaisesti.

Parasta olisi löytää tasapaino töiden jakaantumisessa. Töitä voi tehdä myös liikaa.

– Jos siirtyminen kuuden tunnin päiviin joillain työpaikoilla oikeasti vähentäisi ihmisten viikottaista kujanjuoksua sekä kiireen ja paineen tunnetta, sitä kannattaa ainakin kokeilla. Jos se samalla helpottaisi nuorten pääsyä työelämään, koko yhteiskunta voittaisi, Viitala linjaa.

Aiheesta voi keskustella 14. syyskuuta 2020 kello 23.00 asti

Lue seuraavaksi:

Työajan lyhennys ei ole realismia lähiaikoina, sanovat työmarkkinajärjestöt – EK:n avaus yleisestä ansiosidonnaisesta on jäädyttänyt työllisyystoimineuvottelut

Suomalaisyritys siirtyy kuuden tunnin työpäivään - "Uskomme, että pystymme tekemään tässä ajassa 7,5 tunnin työt"

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä: "Kuuden tunnin työpäivä ei sovi tähän tilanteeseen"

Keskustelu kuuden tunnin työpäivästä käy kuumana: “Se kertoo tästä ajasta, että muutos herättää tunteita"