Rankka työ vaati rankat huvit

1970–80-luvuilla tuhannet suomalaiset tienasivat elannon Neuvostoliitossa rakennustyömailla. Rakentajien tarinat on koottu kirjaksi.

Svetogorskista se kaikki alkoi.

Sotakorvaukset olivat vakuuttaneet Neuvostojohtajat suomalaisen rakentamisen laadusta.

Sitä haluttiin lisää. Vaihtokauppana. Vastineeksi öljystä.

Neuvostoliiton pääministeri Kosygin ehdotti sellutehtaan rakentamista Siperiaan.

Lähempää, Imatran kyljestä, löytyi kuitenkin Enson vanha paperitehdas, joka kaipasi täysremonttia. Työt Svetogorskissa käynnistyivät vuonna 1973.

Kostamus ja Svetogorsk olivat piristysruiske työttömyyden kanssa painivalle Itä-Suomelle.

Svetogorsk antoi työtä yhteensä 10 000 suomalaiselle. Kostamus oli vielä kolme kertaa suurempi projekti.

Suomen teollisuushistorian suurimman rakennusprojektin lopputuote mahtui kämmenelle.

Kostamuksessa valmistettiin rautamalmista rautapellettejä. Sieltä ne kyydittiin Raaheen, Rautaruukin terästehtaan raaka-aineeksi.

Onnettomuudet olivat arkipäivää.

Tilastojen mukaan Kostamuksessa työtapaturmia sattui kaksinkertainen määrä Suomen tasoon nähden.

Samalla itärakennuksilla myös kehitettiin työturvallisuutta. Muun muassa turvakengät rantautuivat Suomeen Kostamuksen kautta.

Svetogorskista tultiin yöksi kotiin. Toisin oli Kostamuksessa. Rajalle oli matkaa 40 kilometriä. Moni majoittui parakkikylään.

Sen voi arvata, että kun nuoret kaverit on siellä parakeissa, niin viina oli yksi ongelma-asia.

Jyrki Koulumies, Itärakentajat-kirjan kirjoittaja.

Itärakentaminen ei ollut vain miesten valtakuntaa.

Naisia työskenteli rakennuksilla, mutta erityisesti keittiöissä ja siivoustöissä. Myös tulkkaus oli lähes täysin naisten hallussa.

Ruoka oli politiikkaa.

Kostamuksessa ruokahuollosta vastasi ensin porvarillinen keskusliike. Se ei käynyt Rakennusliitolle, joka käynnisti ruokalakon. Pian ravintolatoiminta siirtyi vasemmistolaiselle E-liikkeelle.

Suomalaiset olivat rakennustöissä ympäri Neuvostoliittoa, Siperiaa myöten.

Leningradissa uudistettiin historiallinen Astoria-hotelli. Iisakin kirkon ja Pietari Suuren patsaan vieressä sijaitsevan hotellin työmaa oli neuvostoviranomaisten erityistarkkailussa.

Kaikki rakennushankkeet eivät lopulta olleet menestyksiä. Ukrainan rajan tuntumaan rakennettu videonauhuritehdas ei lyönyt leiville. Nyt rakennus toimii perunavarastona.

Työmaakokous Moskovan Metropol-hotellissa.

Neuvostoliitto oli tarkka tilaaja. Lopputuloksen oli oltava prikulleen piirustusten mukainen.

Hankalissa paikoissa tehdään ensin paalutukset ja raudoitukset. Vasta sitten kutsutaan piirtäjä paikalle.

Betoniraudoittaja Esa Nikkinen Itärakentajat-kirjassa.

Harjannostajaiset olivat peruskiven muurauksen ohella työmaan juhlahetkiä.

Monen itärakentajan mieleen ovat jääneet Tapio Rautavaaran esiintymiset. Harjannostajaiset Kostamuksessa vuonna 1979 jäivät legendan viimeiseksi julkiseksi esiintymiseksi.

"Eläköön ystävyys ja yhteistyö SNLT:n ja Suomen välillä!"

Ruokalan seinässä oleva teksti julistaa virallista liturgiaa. Tosiasiassa kanssakäyminen venäläisten kanssa oli kiellettyä.

Silti tavara vaihtoi omistajaa.

Neuvostoihminen kaipasi kaikkea länsimaista farkuista talvilenkkareihin ja haisaappaisiin. Suomalaiset hankkivat muun muassa sähköperämoottoreita. Ja vodkaa.

Monelle itärakentajalle työ meni veriin. Yhden projektin loputtua siirryttiin toiselle työmaalle, joka saattoi sijaita toisella puolella laajaa maata.

Pitemmillä komennuksilla jäi aikaa matkustella. Etenkin, jos oli verovapaus, mikä esti Suomessa käynnin.

Yksi suosikkikohde oli Mustameri ja Sotshi, jossa Anne Järvenpää ystävineen vietti kaksi viikkoa kesällä 1985.

Itärakentajien tarinat kerättiin viime hetkellä. Moni on jo siinä iässä, että muisti heikkenee. Minun ikäisiä.

Jyrki Koulumies, toimittaja, tietokirjailija.

Tekijät

Mikko Pesonen

Lähteet

  • Kuvat kirjasta Itärakentajat. Työmailla Neuvostoliittossa. Jyrki Koulumies. SKS, 2020. Videot Ylen arkistosta. Teksti pohjaa Itärakentajat-kirjaan ja Jyrki Koulumiehen haastatteluun.

Julkaistu 6.9.