Tuukka Tervosen kolumni: Inceleiden ja öyhöttäjien keskuudessa versoo uusia Hitlereitä

Meillä on tapana mytologisoida Hitlerin kaltaisia hirmuhallitsijoita ja se sokaisee meidät siltä, että he olivat banaalin tavanomaisia reppanoita, kirjoittaa Tuukka Tervonen.

Kuva: Niko Mannonen / Yle

Suurin osa meistä tietää, että nuori Adolf Hitler oli epäonnistunut taiteilija, joka ei koskaan päässyt Wienin taideakatemiaan opiskelemaan.

Se on kuitenkin vähiten kiinnostava yksityiskohta Hitlerin nuoruudessa.

Tiesitkö, että hän esimerkiksi kieltäytyi masturbaatiosta raivokkaasti? Tiesitkö, että hän kuljeskeli öisin kaduilla fedora-hattu päässään ja ruoska mukana? Tiesitkö, että hän vaati kaikkia kutsumaan itseään herra Sudeksi? Tiesitkö, että hän “rakastui” palavasti tuntemattomaan naiseen kadulla ja vaani häntä pakkomielteisesti ja mustasukkaisesti vuosia, mutta ei uskaltanut kertaakaan edes puhua tälle?

Sen kaikki varmaan tiesivät kuitenkin, että hän vihasi homoja, juutalaisia ja muita vähemmistöjä kiivaasti. Hän oli myös traagisen yksinäinen alle 20-vuotias poikaressu, muistelee (siirryt toiseen palveluun) hänen silloinen ainoa ystävänsä August Kubizek.

Lyhyesti sanottuna nuori Hitler oli suorastaan kiusallisen stereotyyppinen modernin ajan äärioikeistolainen incel, josta nykyään tehtäisiin säälinsekaista pilkkaa pitkin internettiä.

Harva ottaisi hänet vakavasti.

Incelit (involuntarily celibate) ovat siis raivokkaan naisvihamielisiä miehiä, jotka kokevat olevansa vastentahtoisesti selibaatissa. Tämä on tietysti heistä naisten, eikä heidän itsensä vika.

Tätä naisvihaa löytyy pitkin internettiä ja jostain syystä se esitetään usein nimenomaan fedora päässä. Heillä on usein myös kiusallisen stereotyyppisiä lempinimiä, kuten vaikkapa herra Susi.

Myös masturbaatiosta kieltäytyminen sopisi nykyajan outoihin äärioikeistojengeihin. Se on itseasiassa suorastaan uskonkappale uusfasistisessa ja suoraan sanottuna surkuhupaisassa Proud Boys (siirryt toiseen palveluun) -liikkeessä, jonka jäsenet muistuttavat elävästi vähän vanhemman Hitlerin gangsterikavereita 20-luvulla.

Jos Hitler ja hänen kaverinsa eläisivät nyt nuoruutensa vaiheita, moni katsoisi heidän menoaan, pudistelisi päätään ja tokaisisi “Jeesus, mitä pellejä.”

Moni myös erittäin aiheellisesti kutsuisi heitä natseiksi.

Tietynlainen säälittävyys yhdistää isoa osaa hirmuhallitsijoista.

Hitler ei suinkaan ole ainoa ressukka maailmanhistorian diktaattorien joukossa. Itseasiassa tietynlainen säälittävyys yhdistää isoa osaa hirmuhallitsijoista.

Benito Mussolini oli surkea koulussa ja käytti päivänsä kiusaamalla väkivaltaisesti muita oppilaita, todellinen oppikirjaesimerkki surullisesta koulukiusaajasta.

Josif Stalin valaistui omasta älykkyydestään ja lensi pappisseminaarista kaaressa ulos. Hän ryhtyi huonoksi ryöstelijäksi ja keskinkertaiseksi vallankumouslaiseksi, kunnes onnistui silkalla valehtelulla raivaamaan tiensä huipulle. Hän vietti viimeiset vuotensa raivoavana juoppona, kun ei osannut käsitellä vaimojensa kuolemista aiheutuneita tunteita muulla tavalla kuin murhaamalla vaimojen sukulaisia.

Saddam Hussein oli äitinsä kiusaama nuorukainen, joka idolisoi isähahmonaan natsisetäänsä. Hänen valtaannousunsa alkoi epäonnistumalla niin surkeasti CIA:n tukemassa salamurhahankkeessa, että hän onnistui tapattamaan osan ystävistään. Muut tekivät hänen vallankumouksensa ja kun hän lopulta onnistui kieroilemaan itsensä valtaan, hän kyllästyi lopulta diktaattoriuteen ja alkoi kirjoitella todella (siirryt toiseen palveluun), todella pölhöjä romanttisia novelleja.

On tärkeä ymmärtää, että moni diktaattori nimenomaan on ja oli vähän säälittävä reppana samoin kuin vastenmielisimmät nykyajan öyhöt.

Heidän inhoamisensa on ymmärrettävää, niin kamalia heidän aatteensa ovat. Kuitenkin vihaiset, katkerat ja yksin jääneet ihmiset ovat tikittävä aikapommi jolle pitäisi tehdä jotain muuta kuin silmä silmästä-halveksimista.

Seuraava Hitler voi hyvin olla se fedorapäinen tubettaja, joka raivoaa naisvihaa päivästä toiseen muutamalle kymmenelle seuraajalleen. Tai maailman huonoimman Black Metal -bändin höntti päihdeongelmainen basisti, joka nolaa itsensä saatananpalvontavouhotuksella päivästä toiseen.

Surullisia hahmoja, jotka lähinnä huvittavat. Kunnes nauraminen lakkaa, mutta siinä vaiheessa miljoonat ovat jo kuolleet.

Tuukka Tervonen

Kirjoittaja on Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittaja, joka tietää että kaapissa on vaarallinen natsi.

Kolumnista voi keskustella 30.9. klo 23:00 asti.