Viron muotiala tekee nyt villejä kokeiluja, ja yksi niistä on "julmuudesta vapaa käärmeennahka"

Virolaisen muodin markkinat ovat pienet, mutta suunnittelijoilla riittää luovuutta.

Virolainen muotisuunnittelu
Mariliis Niine, muoti, Viro
Mariliis Niinen mallistoa.Jussi Mankkinen / Yle

Viron taideakatemian eli EKAn järjestämä ERKI moeshow esittelee virolaisen vaatesuunnittelun tuoreimpia suuntauksia vuosittain. Tänä vuonna tapahtumaan oli satsattu erityisen paljon: perinteisestä catwalkista oli luovuttu kokonaan, ja kokonaisuus muistutti pikemminkin kokeellista taideperformanssia.

Virolaisen muodin uusiin nouseviin nimiin kuuluva Karl-Christoph Rebane esimerkiksi luki otteita uudesta TE-MA-runokirjastaan, samalla kun mielikuvituksellisiin asuihin pukeutunut mallikavalkadi vääntelehti ja toikkaroi muotisuunnittelijan ympärillä.

Viro, muoti
Ennen näytöstä pukeutumistiloissa käy melkoinen kuhina. Jussi Mankkinen / Yle
Viro, muoti
Karl-Christoph Rebanen mallia viimeistellään näytöstä varten.Jussi Mankkinen / Yle
Karl-Christoph Rebane, Viro, muoti
Muotisuunnittelija Karl-Christoph Rebane haluaa luomuksillaan erottua harmaasta massasta. Molemmat takit on tehty uusiokäyttöön otetuista materiaaleista. Jussi Mankkinen / Yle
Karl-Christoph Rebane, muoti, Viro
Karl-Christoph Rebanen The Significant Other -malliston käämennahkatakkia, jota varten yhtäkään matelijaa ei ole tarvinnut tappaa. Jussi Mankkinen / Yle

Tuoreessa The Significant Other -mallistossaan Rebane tarkastelee maskuliinisuuden ja feminiinisyyden äärimmäisiä muotoja, ja pyrkii samalla luomaan sukupuolettomia vaatteita.

Erityisen kiinnostavaa uudessa mallistossa ovat materiaalivalinnat. Jokin aika sitten Rebane käppäili maaseudulla pellon laidalla ja huomasi maassa jotakin outoa. Kyseessä oli suomuisa ja hauras käärmeennahka, jonka matelija oli juuri luonut ja heittänyt pois kuin vanhan takin.

– Sain saman tien inspiraation ja ryhdyin etsimään matelijoihin keskittyviä facebook-ryhmiä. Ihmiset lähettivät minulle lemmikeistään irronneita vanhoja nahkoja, joita aloin testata ja prosessoida. Tavallisesti tällainen materiaali hajoaa melkeinpä kosketuksesta, mutta keksin tavan tehdä siitä kestävän.

Rebane itse kutsuu materiaalia julmuudesta vapaaksi käärmeennahaksi, jonka tekoprosessi on salaisuus. "Käytetty" käärmeennahka valaisee muutoinkin Rebanen muotifilosofiaa: suunnittelija panostaa hyödyttömään, pois heitettyyn materiaaliin, jonka voi ottaa uusiokäyttöön.

Karl-Christoph Rebane, muoti, Viro
Karl-Christoph Rebanen The Significant Other -mallistosta löytyy runsaasti dadaistisia elementtejä. Liikkuminen tässä asussa on hieman hankalaa. Jussi Mankkinen / Yle
Viro, muoti
ERKI moeshow järjestettiin Põhjalan tehdasympäristössä. Jussi Mankkinen / Yle

Rojusta syntyy jotain kaunista

Uudesta mallistosta löytyy muun muassa mekko, jonka idea perustuu rannalta kerättyihin, hiekan hiomiin ja kankaaseen kirjailtuihin lasinpalasiin. Rebane on myös valmistanut keinonahkaa parturiliikkeistä jätelaariin heitettyjen mallinukkien muoviosista.

– Pidän haasteista, ja pyrin ympäristöystävälliseen lopputulokseen jo senkin takia, että teen tällä hetkellä taidevaatteita, joita pidetään yllä muutaman kerran. Haluan tehdä roskiin menevästä materiaalista jotain kaunista.

Karl-Christoph Rebane, muoti, Viro
Karl-Christoph Rebanen mallistoa. Takki on tehty muovisista kampausmallipäistä, joita Virossakin kuskataan kaatopaikalle vuositasolla satakunta kappaletta. Lisäksi siinä on käytetty puuvillatilkkuja. Jussi Mankkinen / Yle
Karl-Christoph Rebane, muoti, Viro
Yksityiskohta Karl-Christoph Rebanen malliston takista, jossa on viitteitä Lady Gagan kuuluisaan lihapukuun. Rebane on halunnut antaa visuaalisen vaikutelman mätänevästä lihasta. Jussi Mankkinen / Yle
Karl-Christoph Rebane muoti, Viro
Kun käärme luo nahkansa, se päätyy Karl-Christoph Rebanen valmistamaan takkiin. Jussi Mankkinen / Yle

Rebane on puhunut kovaan ääneen halustaan erottua "harmaasta massasta kävelevää lihaa", ja esimerkiksi vuoden 2019 Am I a Joke to you? -mallisto leikitteli fallossymboliikkaa tihkuvilla vöillä ja kaulureilla, dadaistisiin mittoihin kasvatetuilla hehtaarihartioilla ja räikeillä väreillä. Inspiraatio oli lähtenyt liikkeelle armeijasta ja virolaisen miehen mallista, joka Rebanen mukaan on edelleen kovin kapoinen.

– Virolaisen muodin haasteisiin kuuluu se, että on vaikea löytää ihmisiä, jotka pukevat päälleen muutakin kuin jonkin trendikkään t-paidan. Myös verkostojen luominen on vaikeaa, koska virolaiset ovat hieman sisäänpäin kääntynyttä kansaa. Toisaalta taas muodin tiimoilta täällä saa tehdä ihan mitä vain haluaa.
** **

Liisa Kanemägi, muoti, Viro
Liisa Kanemägin Gnidry-mallistoa, jonka ideana on valtava määrä vapaassa pudotuksessa olevaa lankaa. Jussi Mankkinen / Yle
Külli-Triin Laanet, muoti, Viro
Külli-Triin Laanetin Septem-mallistoa, jota hallitsee synkkyys, dramaattisuus ja tietenkin musta väri. Jussi Mankkinen / Yle
Külli-Triin Laanet, muoti, Viro
Toinen esimerkki Külli-Triin Laanetin Septem-mallistosta. Jussi Mankkinen / Yle
Susanna Belinda Kõgel, Viro, muoti
Susanna Belinda Kõgelin Bad Habit -mallistoa, jossa neuletakin muoto ja värimaailma ovat kasvaneet aivan uusiin ulottuvuuksiin. Erilaisilla neuletyyleillä kokeilu on tällä hetkellä suosittua virolaisten muotisuunnittelijoiden keskuudessa. Jussi Mankkinen / Yle

Kun villa ryhtyy pitämään vettä

Muotisuunnittelija Mariliis Niine on samaa mieltä: luovuutta Virosta kylläkin löytyy, mutta muotimarkkinat ovat pienet.

– Tämän takia muotisuunnittelijan pitää miettiä tarkasti se, mitä kategoriaa haluaa edustaa ja ketkä ovat asiakkaita. Virosta löytyy tällä hetkellä paljon potentiaalia ja erilaisia tyylejä. Meillä on suunnittelijoita, jotka tekevät hyvin minimalistisia juttuja ja toisaalta taas suunnittelijoita, jotka luovat isoa ja näyttävää muotia.

Niinen uusi Õile-mallisto kuuluu jälkimmäiseen. Se tarjoaa herkullisia värejä ja paksua, pöyheää villaa. Nimi viittaa muotisuunnittelijan isoäitiin, joka työskenteli 1950-luvulla kuuluisan Sindi-villatehtaan johtajana.

Mariliis Niine, muoti, Viro
Mariliis Niinen mallistoa, jonka jujuna on villa, joka pitää vettä. Huomaa näyttävät jättiläislapaset. Jussi Mankkinen / Yle
Mariliis Niine, muoti, Viro
Mariliis Niinen uuden Õile-malliston nimi viittaa muotisuunnittelijan isoäitiin, joka työskenteli 1950-luvulla villatehtaan johtajana. Jussi Mankkinen / Yle
Mariliis Niine, Viro, muoti
Mariliis Niinen vedenpitävää villaa: mallit kävelevät vesiputouksen alitse, eivätkä kastu. Jussi Mankkinen / Yle
Mariliis Niine, muoti, Viro
Mariliis Niinen malliston värimaailma vaihtelee sammaleenvihreästä tummaan, syvään oranssiin, jonka vastavärinä toimii kirkas turkoosi. Jussi Mankkinen / Yle

Niine on vienyt lammaslähtöisen materiaalin uusiin ulottuvuuksiin kehittämällä siitä vedenpitävää. Esimerkiksi ERKI moeshowssa mallit kirmailivat keinotekoisen vesiputouksen alitse, mutta vaatteet eivät olleet tästä moksiskaan.

Karl-Christoph Rebanen tapaan Niine ei halua paljastaa, millaisia oivalluksia tai teknologista vääntöä keksinnön takana piilee. Yksi avainsanoista on kuitenkin ympäristöystävällisyys.

– Kehitin oman tekniikkani, koska huomasin, että monesti isot yritykset käyttävät tällaisissa yhteyksissä runsaasti kemikaaleja. Lisäksi vaatteeni on tehty ylijäämävillasta, jota pelkästään Virossa syntyy vuositasolla sata tuhatta tonnia. Haluan antaa ylijäämätuotteelle uuden elämän.

Õile-mallisto on suunniteltu naisille, mutta Niinen tarkoituksena on laajentaa villavaa tuoteperhettä myös miehille ja unisexin suuntaan.

– Pidän väreistä, mikä näkyy etenkin show-mallistoissani. Suunnittelen myöhemmin arkivaatteita, joissa on vähemmän värejä, mutta enemmän struktuuria ja tekstuuria.

Anu Sipras, muoti, Viro
Myös Anu Siprasin malliston pääosassa ovat neuleet. Huomio kiinnittyy vaatteiden voimakkaaseen, kolmiulotteiseen pintarakenteeseen. Jussi Mankkinen / Yle
Edvard Hiietam, Viro, muoti
Edvard Hiietamin Emperors Of Solitude - mallistoa esiteltiin sairaalamaisen rekvisiitan kautta. Useissa vaatteissa korostuivat näyttävät pussihihat. Jussi Mankkinen / Yle
ERKI, Karolin Kärm, muoti, Viro
Karolin Kärmin Solitude -mallistoa. Etualan villavaate on virkattu kokonaisuudessaan käsin. Jussi Mankkinen / Yle
Kairi Getman, muoti, Viro
Kairi Getmanin Don't You See -mallistoa, joka leimaa suoralinjaisuus ja ehkä skandinaavisuuskin. Jussi Mankkinen / Yle
Sandra Luks, muoti, Viro
Sandra Luksin Rude-mallistoa, josta löytyy runsaasti sadomasokistista estetiikkaa. Jussi Mankkinen / Yle

Näyttävien miestenpukujen jäljillä

ERKI Moeshown pääpalkinnon sai tänä vuonna tekstiilitaiteilija ja muotisuunnittelija Annika Kiidron-Roomets, joka malliston ytimessä ovat vanhat ristipisto- ja kanavatyöt. Niistä Kiidron-Roomets on luonut näyttäviä miestenpukuja, joissa yllättävä visuaalinen materiaali yhdistyy graafiseen ilmaisuun ja käsityöhön.

– Tulen perheestä, jossa perinteinen käsityötaito on aina ollut arvossaan. Muistan itsekin oikein hyvin, kuinka kauan yksittäisen kanavatyön tekeminen kesti. Kun näen tällaisen teoksen heitteillä ja hylättynä, se melkeinpä särkee sydämeni. Ajattelen heti, että minun pitää tehdä asialle jotakin ja pelastaa se.

Annika Kiidron-Roomets, muoti, Viro
Annika Kiidron-Roometsin Give Me My Fairytale -mallistoa, jonka yllättävä visuaalisuus syntyy vanhoista kanavatöistä, joita monet pitävät myös kitschinä. Jussi Mankkinen / Yle
Annika Kiidron-Roomets, Viro, muoti
Annika Kiidron-Roomets haluaa pelastaa pois heitettyjä kanavatöitä ja antaa niille uuden elämän näyttävissä miestenpuvuissa. Jussi Mankkinen / Yle
Annika Kiidron-Roomets, muoti, Viro
Annika Kiidron-Roometsin Give Me My Fairytale -malliston värikäs saapikas. Jussi Mankkinen / Yle
Annika Kiidron-Roomets, Viro, muoti
Annika Kiidron-Roometsin Give Me My Fairytale -mallistoa. Huomaa mallin maskeeraus, joka toistaa ajatusta ristipisto- ja kanavatöistä. Jussi Mankkinen / Yle

Kiidron-Roomets onkin viimeisten parin vuoden aikana haalinut itselleen kirpputoreilta ja muista vastaavista paikoista kanavatyökokoelman, joka on paisunut yli kolmeensataan kappaleeseen. Hän on myös korjannut, muokannut ja neulonut niitä alkuperäiseen loistoonsa sekä tehnyt kokonaan uusia kanavatöitä pukuja varten. Suuritöisimmän puvun valmistamiseen kului aikaa yksitoista kuukautta.

– Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen virolaiset ovat halunneet linkittyä yhä enemmän läntiseen Eurooppaan, eikä tällaisista vanhoista, perinteisistä jutuista ole oikein pidetty – ne on heitetty surutta menemään. Tuntuu kuitenkin siltä, että koronapandemia on saanut ihmiset ajattelemaan toisella tavalla, ja monelle on nyt tärkeää tehdä jotakin omilla käsillään.

Kiidron-Roometsin Give Me My Fairytale -kokoelmaa leimaa erikoisen materiaalivalinnan lisäksi yltäkylläinen värikkyys.

– Vaateliikkeet ovat täynnä tätä jokapäiväistä mustaa ja harmaata, joten halusin tehdä jotakin erilaista. Kuten öljyvärimaalauksista löytyy kanavatöistäkin aivan mahtavaa visuaalisuutta. En myöskään juokse trendien perässä: olen halunnut nostaa perinteisen käsityötavan uuteen arvostukseen ja antaa sille pidemmän elinkaaren kuin alunperin oli ehkä ajateltu.