Rajkumar Sabanadesanin kolumni: Täydellistä oikeudenmukaisuutta ei ole olemassakaan, eikä universumi ole sinulle mitään velkaa

Elämä ei ole reilua, edes Suomessa, kirjoittaa Rajkumar Sabanadesan.

oikeusvaltio
Kolumnikuva Raj Sabanadesan
Jani Aarnio

Elämä ei ole reilua. Tämän kuluneen sanonnan tuntee varmasti jokainen, mutta kaikki eivät sitä koskaan sisäistä. Itse asiassa monet käyttäytyvät, kuin elämä olisi juuri heille henkilökohtaisesti jotakin velkaa.

Näin ajattelevat ihmiset vertaavat itseään jatkuvasti muihin, etsivät todisteita heitä kohdanneesta epäoikeudenmukaisuudesta ja lopulta katkeroituvat, jos onni ei tunnu kääntyvän myötäiseksi.

Tosiasia kuitenkin on, että elämä on kokoelma geenejä, kohtaamisia, ihmissuhteita ja sattumia. Toisilla on paremmat kortit kuin toisilla, mutta lopulta meistä jokainen voi vain pelata mahdollisimman hyvin niillä korteilla, jotka meillä on.

Pitäisikö siis kaikki epäoikeudenmukaisuus vain hyväksyä, ja todeta että ”elämä on”? Ei missään nimessä.

Suurimpia sankareitani ovat Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi, jotka omistivat koko elämänsä oikeudenmukaisuuden puolustamiseen. Meidän tulisikin seurata heidän esimerkkiään, ja rohkeasti toimia epäoikeudenmukaisuutta vastaan niin oman arjen kuin yhteiskunnankin tasolla. Selkeisiin epäoikeudenmukaisuuksiin tulee aina puuttua.

Suomen perustuslakiin on kirjattu, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Yksikään yhteiskunta ei ole sataprosenttisen oikeudenmukainen.

Koska Suomi on toimiva oikeusvaltio, nämä eivät jää vain tyhjiksi kirjaimiksi, vaan perustuslain toteutumista seurataan, eikä perusoikeuksien rikkomisesta pääse kuin koira veräjästä esimerkiksi lahjomalla.

Yksikään yhteiskunta ei ole sataprosenttisen oikeudenmukainen, mutta pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta lienee kuitenkin kärkisijoilla globaalissa reiluusvertailussa. Elämä ei kuitenkaan ole reilua, edes Suomessa. Se ei nimittäin ole sitä missään.

Vaikka kaikki olosuhteet tasattaisiin, eikä köyhyyttä tai luokkaeroja olisi olemassakaan, silti toiset syntyvät älykkäämpinä tai kauniimpina kuin toiset. Onko reilua, että kauniilla ihmisillä on tutkimusten mukaan enemmän ystäviä ja seurustelusuhteita? Ei varmaankaan, mutta mitä sitten?

Toiset meistä kohtaavat elämänsä aikana valtavasti surua ja menetystä, ja toiset selviävät lähes naarmuitta. Lojaali ja ahkera työntekijäkin voi jäädä työttömäksi täysin itsestään riippumattomista syistä, ja samaan aikaan laiska ja alkoholisoitunut virkamies jatkaa työssään työkaverien suojelun ansiosta.

Reilua? Ei todellakaan. Osa elämää? Kyllä.

Väitän, että sen ymmärtäminen ja hyväksyminen, ettei elämä todellakaan ole reilua, on perusedellytys meidän jokaisen hyvinvoinnille.

Jos aikuisena joudut petetyksi ihmissuhteissasi yhä uudestaan ja uudestaan, sinun voi olla hankala enää luottaa ihmisiin. 

Jos sinulla oli lapsena etäinen isä ja välinpitämätön äiti, sinulla on ehkä huonompi itsetunto kuin ystävälläsi, jonka vanhemmat kannustivat tätä ja osoittivat tälle rakkauttaan.

Jos jouduit auto-onnettomuuden seurauksena pyörätuoliin viisivuotiaana, jäät paitsi monesta sellaisesta asiasta, mitä ikätoverisi pääsevät kokemaan.

Jos aikuisena joudut petetyksi ihmissuhteissasi yhä uudestaan ja uudestaan, sinun voi olla hankala enää luottaa ihmisiin.

Et kuitenkaan voi muuttaa näitä asioita, joten miksi jäisit märehtimään sitä, miten epäreilua on, että juuri sinulle kävi niin?

Kukaan meistä ei voi valita, mitä elämä tuo eteen. Sen kuitenkin voimme valita, miten suhtaudumme vastoinkäymisiin. Mitä nopeammin hyväksymme tosiasiat, sitä nopeammin pystymme katsomaan eteenpäin ja rakentamaan elämäämme eteenpäin.

Syyttämällä elämää tai jumalaa epäonnestamme tai kadehtimalla muita emme saavuta mitään – päinvastoin, katkeroituminen muodostuu esteeksi onnellisuudelle. Oletko eri mieltä? Lupasiko sinulle joku joskus, että elämä olisi reilua?

Rajkumar Sabanadesan

Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.

Aiheesta voi keskustella 9.9. klo 23:00 asti.